26.05.2019

Nurmikko kahisi Opalin kavioiden alla. Edessä oleva Koru pärskähti äänekkäästi, saaden Thomaksen kiristämään otettaan orivarsasta. Koru ei tuntunut pitävän tästä yhtään, se kun päätti loikata sivulle teatraalisesti. "Lopeta", Thomas sanoi väsyneesti. Opal käyttäytyi sentään kerrankin kunnolla, se kun keskitti huomionsa lähinnä edessä olevaan varsaan. "Kohta ollaan siellä", sanoin rauhoittavasti. Thomas huokaisi kärsimättömänä.

  Kaksi orivarsaa katsoivat toisiaan korkean ruohikon keskellä. "Irrotetaan riimut nyt", sanoin Thomakselle. Mies nyökkäisi, avaten sulavasti niskahihnan. Kaikkien odotusten vastaisesti Koru jäi paikalleen seisomaan, katsoen hämmentyneenä ympärilleen. Opal tuntui selkeästi ymmärtävän juonen idean, se kun loikkasi tasajalkaa ilmaan ja lähti kiihdyttämään kohti laitumen reunaa. Vasta kun Opalin kylki hipaisi Korun häntää, tuntui se tajuavan mistä on kyse. Koru lähti toisen orivarsan perään kaviot maata vasten rummuttaen, kaartaen samalla kaulaansa haastavasti. Opal ei pahemmin välittänyt toverinsa uhoilusta, se kun lähinnä tuntui haluavan laukata maha maata viistäen. Kun Koru huomasi jäävänsä jälkeen, se vingahti turhautuneena ja yritti saada laiduntoverinsa kiinni. Opal oli kuitenkin sen verran nopea, ettei välimatkaa saatu niin helposti kurottua umpeen.

  Vasta viiden minuutin kuluttua Opal tuntui saaneen tarpeekseen laukkahevosena olemisesta. Se hidasti lennokkaaseen raviin, liitäen suoraan Korua kohti. Vastapuoli korskahti, tömäyttäen etujalallaan maata haastavasti. Opal teki kauniin väistöliikkeen, sitten se haisteli toista oria korvat puolelta toiselle vipattaen. Koru kivahti, laskien päänsä ja yrittäen osua Opalin jalkoihin.

  Katselin huvittuneena, kuinka orivarsat painivat laitumella, välillä ollen kahdella jalalla ja välillä polvet maassa. Thomas tuntui myös olevan iloisella tuulella, mutta mies oli varmaan lähinnä tyytyväinen päästessään eroon Korun koulutusharjoituksista ainakin muutaman kuukauden ajaksi.