Divide et Impera W!

"Vito on ensimmäinen talliin jätetty oma kasvatti, joten tämänkin takia se on hyvin erilainen tapaus. Melko jännää, mutta kiinnyin Vitoon ihan jo pienestä lähtien, syynä olkoon hieno nimi tai sitten mahtava väritys. Ori itsessään on hyvinkin kapasiteettinen hyppääjä!"

Kuvista kiitos : Reesink Horses

Faktaa ja fiktiota.

Historiikkia ja luonnekuvausta.

Divide et Impera W! ei ollut mitenkään pitkäjäntisen kasvatuksen summa, vaan pelkästään hetken ihastuksen tuotos. Noina aikoina tallissani majaili vain muutama yksipolvinen holsteintamma, valinnanvaraa ei siten ollut paljon hevosen emäehdokkaaksi. Koska tuolloin pitkäsukuiset hevoset menivät vielä samalla tavalla kaupaksi, päätin että talliin tarvitaan sellaisia lisää sukua jatkamaan. Olihan minulla vain yksi kaksipolvinen ori! En tiedä miksi, mutta en ole koskaan halunnut pitää kasvattejani. Ne ovat aina olleet vain jotain pikkuisia söpöliinejä, joista pyritään pääsemään mahdollisimman nopeasti eroon, aivan kuin kaatopaikan jätteestäkin. Divide et Imperan kanssa asia ei ollut näin. Kun rio tarjosi upeita orejaan hevostalli.netin topiikissa, en voinut muuta kuin tarjota toista yksipolvista holsteintammaani. Aluksi tietenkin haaveilin myymisestä, mutta sitten tulin järkiini. Tämän kopukan suku on kerrassaan erinomainen; vaikka nimet ovat kenties massaa, omaan silmääni sukupuu on loistava. Kun koko komeuden vielä kruunasi mahtava nimi, ei mitään ongelmia ollut kiintymisessä. Tämän aiheisen tuotoksen olin napannut historian tunnilta. Divide et Impera, hajoita ja hallitse roomalaisittain. Järkevä toimitaktiikka, vähemmän järkevä hevonen. Tämä otus, lempinimeltään Vito, tuli sitten valitettavasti tempperamenttiseen emäänsä. Jokaisesta asiasta saatiin tapella viimeisiin asti. Usein Vito vain pelleili kanssamme tehden kaikki hulluksi. Raivostuttava hevonen, jonka todellinen minä ilmaantui vasta myöhemmin ratsastuksessa. Alkuaikojen koulutusta ei voi vastaavasti sanoa mitenkään hyvin menneeksi. Maaperän materiaalia tutkittiin lähikontaktissa monta vuotta, kunnes Vito alkoi panostamaan ratsastukseensa - ainakin esteosioon, jossa olemme myöhemmin kunnostautuneet ihan mukavasti.

Hoitaessa Vito tulee emäänsä hyvinkin paljon. Ori mulkoilee kaikkia kovin ikävästi aivan karsinastakin käsin. Kun sitten peloissaan lähestytään askel askeleelta kohti hevosta, alkaa Vitolla hampaat naksumaan siihen malliin että on viisasta pysyä muualla. Yleensä vain tallityöntekijät pääsevät karsinalle asti, saaden riimun hölmistyneen hevosen päähän alta aikayksikön. Jos samaa stunttia yrittää jokin vieras ihminen, keltaiset hampaat uppoavat päänahkaan hyvinkin kivuliaasti. Mielestäni moinen käytös ei ole soveliasta, joten olen yrittänyt pitää Vitolle ns. teekutsuja juoruilevien tanttojen kera. Pitsipäälysteiset pöydät saivat viimeistään rauhaa rakastavan orin plasmat sekaisin. Mikäs siinä, mutta kun vihaiset tanttajoukot soittivat perään vaatien tilille jostain niinkin naurettavasta syystä kuin kunnianloukkauksesta. Tästä lähtien olen pitänyt Viton kanssa hieman matalampaa profiilia. Koska tiedän, että se on melkoinen kannibaali, lukeekin karsinan ovessa varoituskilpiä vaikka muille jakaa. Nyt oria kartetaan kuin ruttoa, ja hyvä niin. Vito onkin hieman rauhoittunut saadessaan olla entistä enemmän yksin. Pitää ori silti joka päivä harjata, eikä sitä urakkaa monelle anneta. Voitkin ottaa kunnialla, jos juuri sinulle suodaan moinen kunnia. Riimutappelin jälkeen vuorossa on jalkojen väistely. Taluttaessa Vito nimittäin tapaa hutia jaloillaan suuntaan jos toiseen aivan vain huvin vuoksi. Kun sitten tippa linssissä kiinnitetään oria ketjuihin, tuppaa tämä hirviö puremaan sormia vihaisena. Reilu näpäytys turvalle ei ole koskaan pahitteeksi varsinkin jos vaarassa on sormien menettämisen lisäksi myös itsetunnon laskeminen nollatoleranssille. Vito on erityisen pahansuopainen kun hinkataan kumisualla mutapaakkuja pois. Silloin se alkaa pyörimään hullun lailla kuin luullen pääsevänsä helikopterilla Tallinnaan. Reilu komento auttaa aina, tai puolestaan pelkkä hevosen pesu. Kenties Vito on vain kutiavaa sorttia, mutta se on ainakin paljon rauhallisempi pesukarsinassa. Ori vain katsoo veden valuvan ja näyttää onnelliselta. Pesukarsinasta ei sitten meinata millään päästä pois. Jatkuvan kiskomisen seurauksena Vito heilauttaa ärsyyntyneesti päätään osoittaen meille maan matosille oman asemamme. Joskus sitten huvin vuoksi aloitamme satuloinnin siellä, emmekä harjauspuomeilla. Vito napsii silti ilmaa, polkee jalallaan maahan ja yrittää haukata takista palasia. Suitsien kanssa ori on sitä vastoin hyvinkin kiltti, haukkaisee oikein kerralla kuolaimen mutisematta. Suojien kanssa asia on aivan toisenlainen. Vito rakastaa jostain kumman syystä jalkojen siirtelyä tai nostelua kun pinteleitä kiristetään. Ongelmallista, varsinkin jos ei osaa komentaa tarpeeksi napakasti.

Käsiteltäessä Vito on melkoinen päällepläsmäri. Kuten jo mainitsin, orin taluttaminen on aivan hirveä urakka. Pihapiirissä ollaan vielä nätisti, mutta kartanon toiselle puolelle mentäessä alkaa Vito painamaan narulle kuin sika limppuun. Jos talutat yksin, niin herranjumala sentään laita se ketju konin suuhun! Vito on hyvinkin herkkä suustaan eikä siten pure ketjuun kiinni mistään hinnasta. Kun herralta on kielletty yksi sen mukavimmista ihmisten höykytystavoista, alkavat jalat käymään kuumana. Potkuja saattaa sadella jos eksyy liian kauas oikeasta talutuspaikasta, mutta myös Viton laahaaminen perässä lehmän lailla on melkoinen itsemurha. Laitumen laidalla Vito hyppii melkein paikallaan halutessaan rynnätä rakkaalle vihermatolleen. Kun sitten päästetään irti, ryntää Vito pukitellen niitylleen onnellisena. Mikäs olisikaan mukavempaa kuin laukata auringonlaskuun omalla laitumellaan. Aivan yksin Vito ei pärjää, mutta se viihtyy oikein hyvin samaan aikaan tulleen orin Weybridge's Dragon Tamerin kanssa. Nämä kaverukset laiduntavat vieri vieressä syöden samasta heinätupsusta. Vaikka hevoset eivät ole kovinkaan läheisiä, onnellisimmiltaan ne näyttävät yhdessä. Vito on muille hevosille sitten melkoisen paljon kiukkuisempi. Se kiljuu jos viereisen aitauksen orhi tulee liian lähelle, mutta tammoille pröystäillään tietysti parhaansa mukaan. Vito ravaakin ympäri laiduntaan kuin nälkäinen tiikeri, tavoitteena tietenkin pukkihyppely viereisen rispien räpyttäjien kanssa. Takaisin talliin tultaessa herra on sitä vastoin kovinkin kiukkuinen. Vito laahustaa perässä mutustellen ärsyyntyneesti riimunnarua. Orhia saa komentaa kyllä ihan raipankin kanssa, jolloin Vito taatusti lähtee kuin pieru Saharassa. Talliin mentäessä alkaa Vitolla puolestaan se toinen ikävä vaihe; ruokahulluus. Jälleen uusi nälkäinen kolistelija, joka syö vaikka oman muorinsa ellei parempaa ruokaa tule. Kun ruokakärry tulee uhkaavasti natisten, naksahtaa Viton aivoissa. Ori kiljuu ja ryntää oviaukkoon heiluttamaan päätään. Hampaat naksuvat, potkuja satelee eikä ruokakärryn haltijakaan säily naarmuitta. Paras tapa on vain tiukka linja, ja ruuan nakkaaminen nopeasti kippoon. Taakse ei kannata katsoa, sillä Vito ahmii sapuskaansa kuin viimeistä päivää näyttäen ällöttävältä. Viton ilo haihtuu pian syytöksiin jos paikalle sattuu muuan eläinlääkäri. Vielä pahempi on kengittäjä. Tätä kaksimetristä murikkaa ori suorastaan inhoaa sydämensä pohjasta, vaikka ei Vito mitään uskalla tehdä. Siinä se vain möllöttää korvat niskassa, alistunut ilme kauniilla naamallaan.

Kouluratsastus Vitolla ei ole mikään "ahaa" elämys todellakaan! Jo selkäännousessa ori peruuttelee ja temppuilee oikein olan takaa. Paikallaan pysyminen tuntuu tälle ikiliikkujalle olevan mitä vaikein urakka. Kyllä sinne selkään pääsee, kunhan vain ponkaisee ponnekkaasti maasta ylös. Vito on siitä mukava kopukka, että jo heti alkutunnista haetaan peräänantoa. Harvoin ori raahaa takajalkojaan kilometrin päässä, mutta saattaa mennä kuolaimen alle ellei ole tarpeeksi pohjetta. Liian ohjan käyttö yleensäkin aiheuttaa vain ärtymystä herkälle herralla. Suustaan Vito on yleensäkin kovin tarkka, ja alkaakin piiskaamaan hännällään ollessaan kiukkuisella tuulella. Kovakätiset ratsastajat saavat helposti yhden suunnan lipun maankamaralle, elleivät paranna tapojaan ja opettele ratsastamaan pehmein avuin. Toisaalta eivät kokeneemmatkaan saa Vitasta pahemmin mitään irti. Ori luikertelee uralla parhaansa mukaan, painautuu pohjetta vasten, hipsuttelee hermostuneesti ja ryntäilee minne sattuu. Vaikka peräänantoa tyrkytetään koko tunnin ajan, saattaa Vita silti lähteä kiitämään pois avuilta. Kyseessä on siten hyvinkin energinen hevonen, jonka liikkeisiin mukautuminen on työlästä. Ellei oma lantio ole mukana, saattaa Vito alkaa vastustelemaan liikkumista joustavasti. Silloin ratsu useimmiten alkaa heittelemään päätään ja laahaamaan jalkoja ties kuinka kaukana. Tasapainoisuutta sitä vastoin tästä kopukasta löytyy vaikka muille jakaa. Kumoon ei mennä missään tavallisissa tilanteissa, vaan kaarteetkin pusketaan läpi kanttaamatta. Vito onkin hyvin notkea, herra kun pystyy kääntymään lähes paikallaan ympäri. Korkeammilta tasoilta ollaankin napattu laukkapiruetti, joka toimii yleensä moitteetta. Ori suorastaan rakastaa moisten ympyröiden tekemistä. Vito on silti vain Helppo A -tasolla, koska askeleen vaihtelevaisuudet eivät suju ollenkaan. Lisättyä ravia on turha yrittää, kuten myös kokoamista. Vito on niitä hevosia jotka eivät vedä itseään tiukempaan pakettiin ellei satu tosissaan käyttämään hyödykseen olosuhteita. Keskiaskellajeihin Vito pystyy jotenkin panostamaan, mutta sitä lennokkuutta ei mitenkään tule lisää, ainakaan koulukentällä. Väistöissä sen sijaan askel pysyy kohtalaisen tarmokkaana, eikä Vitolla ole mitenkään tapana temppuilla sivuttaisliikkeissä. Herra sitä vastoin rakastaa kaikkea jalkavääntöä, joten älähän nukahda selkään! Kun pidetään jatkuvasti jotain tekemistä yllä, saattaa Vitokin lopettaa temppuilunsa ja keskittyä kulkemaan hetken ajan jopa suoraan!

Aateliset sukujuuret.

Uusi sukupolvi.

Kilpailukalenteri.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 123 kappaletta.

Valmennukset.

----