Dolce Vita SWA

"Dolce Vita SWA tuli itselleni hiukan myöhemmin. Tamma edustaa todellakin mahtavaa isälinjaa, josta jörö-suokkienkin kasvattajat olisivat kateellisia. Itsessään Vita on mitä hauskoin persoona, todellinen hiomaton jalokivi - tätä jalostaa vain mielellään eteenpäin!"

Kuvista kiitos : Beate Langels

Faktaa ja fiktiota.

Nimi	Dolce Vita SWA	Painotus	Rataesteratsastus
Rekisteri	VH03-011-3568	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Hannover, tamma	Koulutustaso	Ko He A, Re 160 cm, Me 140 cm
Väri ja merkit	tprn, ktpt	Kasvattaja	Kingsvalley     Saksa
Säkäkorkeus	170 cm	Omistaja	Wincare     VRL-05186
Syntymäaika	01.08.2007, 22-vuotias (YIL)	Saavutukset	VIR MVA Ch, ERJ I, YLA1

★ Vitan päiväkirja ★ Täyttää neljä vuotta 28.03.2008 (yil = 60pv) ★ Dolce Vita SWA on virtuaalihevonen! ★

VIR MVA Ch arvonimi myönnetty 29.06.2010 (2x irtoSERT, 2 x MVAsert)
ERJ I arvonimi myönnetty 25.09.2011 (10+52+17,25+15+10 = 104,25 p.)
YLA1 arvonimi myönnetty 26.04.2011 (35+41+30+35 = 141p.)

 
   

Historiikkia ja luonnekuvausta.

Dolce Vita SWA, tuo nätti ruunikko tamma eksyi käteeni kuin kohtalon koitoksena. Tuumasin eräänä päivänä, että tarvitsen lisää hevosia jatkuvasti laajenevaan talliini. Kun Snipe Hunting PB tuntui astuvan vain rakasta tammaamme nimeltään Hubbabubba PEC, oli aika ottaa ohjat omaan käteen. Nyt pitää ostaa uusi kaksipolvinen hevonen! Kiertelin markkinoita kyllästyneenä. Vaikka ties mistä pattipolvesta näytettiin tekevän tarjouksia, en meinannut millään löytää sitä oikeaa. Halusin kertakaikkiaan esteratsastukseen soveltuvan tamman, joka pääsisi jalostushommiin melkein samantien. Muutaman viikon kuluttua, epätoivoisen etsinnän jälkeen huomasin kiinnostavan ilmoituksen. Vuonna 2007 syntynyt tamma herätti mielenkiintoni, kuten sen kasvattaja Kingsvalley. Olin jo harrastukseni alkuaikoina huomannut kyseisen tallin, tietenkin kuola valuen. Kingsvalleyn hevoset olivat silti itselleni saavuttamatonta unelmaa siihen aikaan, niillä näytöillä en olisi saanut edes freewebs valmisleiskatallin kasvatteja. Jätin jännittyneenä tarjoukseni kirjekuoressa. Suihkautin päälle vielä mietoa hajuvettä, aivan vain hyvien tapojen vuoksi. Kun oli muutama päivä kulunut, sain sähköpostiini viestin Kingsvalleystä. He kiittivät ostotarjouksesta sekä kertoivat saaneensa astmakohtauksen hajuvedestä. Muutuin hetkessä aivan kirkkaan punaiseksi. Manasin hiljaa mielessäni typeryyttäni, mutta sitten kokosin itseni ja kerroin tulevani pian katsomaan Dolce Vitaa. Viikon kuluttua karautin uskollisella autollani matkaan, päämääränäni Kingsvalleyn tila Saksassa. Jännitys kasvoi jokaisen kilometrin myötä, tilan pihalla se oli jo kivuliasta. Kun olin käynyt vessassa, päätin lähteä omistajan mukaan katselemaan tammoja. Siellä se seisoi, katsoi minua älykkäin silmin ja kiiltävine karvapeitteineen.

    Vita on yleisesti ottaen melko hupaisa tapaus. Sillä on sellaisia tapoja, joiden vuoksi sitä pidetään vähintäänkin toistaitoisena tampiona. Tamma toki voi näyttää hienolta kiiltävän turkkinsa kanssa, mutta tokihan jokainen ihminen ymmärtää katsoa pikemminkin pinnan alle? Tamma ei nimittäin tajua melkein mitään, joten se luultavasti vain nököttäisi tyhmä ilme naamallaan keskellä ampumarataa. Vitaa saakin jatkuvasti raahata pois ties mistä ongelmista, se kun ei tajua lopettaa mitään ajoissa tai muutenkaan edes noteeraa ihmisten kiljumista. Tammalle on turha sanoa juuta tai jaata mistään asiasta, Vitan kanssa "kommunikoiminen" kun sattuu olemaan yhtä eläväistä kuin kivelle puhuminen. Jos tallityöntekijöitä kuuntelisi, saisi Vita yhdensuunnan lipun laitokseen, omistajan mukaan tällainen aivokapasiteetin puute on pikemminkin vain hauskaa. Näin Vita tuli jäädäkseen, ja siitä lähtien se on aiheuttanut lähinnä vain harmaita hiuksia tultuaan. Kerrankin se vain yksinkertaisesti söi erittäin arvokkaan rouvan hatun, ja vielä kaupanpäälle retuutti turkistakkia aika rajusti. Meillä onkin aina tapana sulloa "upea" ratsumme perimmäiselle laitumelle vieraiden saapuessa. Vita on silti niin pölvästi, että se suunnistaa kotiin vaikka millaisessa säässä. "Perkele tää ei ole kotia kohti!" kiljuu kaljuuntunut omistaja, kun pihalle laukkaa höhlän näköinen tamma. Muutenkin Vitaa voi harvoin jättää yksin, se kun tosiaan tulee takaisin aina olosuhteista riippumatta. Olemmekin yleensä aina ottaneet kaikkialle mukaan lajitoverin, eli hevosen (minkäs muunkaan, ei Vita nyt sentään aasi ole), jolloin riskit minimalisoidaan. Näin tamma saa leikkiä keskenään "Nuijaa ja tosinuijaa" vähäjärkisen kaverinsa kanssa. Muita hevoskavereita Vitalla sitten on vähemmän, tammaa kun ei olla ihan sisäpiireihin laskettu sen ns. aivokapasiteetin puutteen vuoksi.

    Vitaa voisi luonnehtia koiramaiseksi hevoseksi. Totta tosiaan tamma pyrkii olemaan ihmisen paras ystävä! Kaatosateen aikana omistaja on totaalisen ärsyyntynyt omiin hiuksiinsa, mutta Vita pistää vielä paremmaksi; se nuolee karsinan ohi kulkevan ihmisen naaman läpimäräksi. On sitten ihanaa tallustella kohti kartanoa meikit valuneena ja vaatteet litisevinä, ja mikä parasta, hevosen kuolassa. Kuitenkin Vita on siitä ihana hoidokki, ettei se taatusti pure saati sitten potki. Sitä saa huoletta helliä niin paljon kuin haluaa, hevonen kun painaa päänsä onnellisena selkään jos joku sitä erehtyy kaulailemaan. Vita onkin hyvin hellyydenkipeä, se kun saattaa käydä levottomaksi ellei joku ole häntä silittelemässä jatkuvasti. Kenties otus sopeutuu vähään, mutta me saatamme silti venyttää näitä "vähyyden rajoja." Aktiivinen kilpailutalli luo hevosia jotka eivät kaipaa paljon kontakteja, mutta Vita ei ole sopeutunut tähän systeemiin. Se on silti aina yhtä aurinkoinen hoitaessa. Harjaus sujuu mistä tahansa kohtaa, Vitalla kun ei ole tapana arkailla mitenkään hoitajaansa. Päähänsä tamma antaa koskea helposti, mutta se saattaa jäädä nuuskimaan varpaita. Kun sitten ollaan saatu kiskottua pää ylös maasta, alkaa Vitalla toisenlainen haistelemisurakka. Yritäpä siinä sitten ottaa kavioita, harjata kaulaa tai laittaa ihanaa kimaltelevaa pinkkiä glitter kaviorasvaa kun hevonen koko ajan maistelee ja haistelee. Kiltisti Vita kuitenkin antaa ihmisten hääriä ympärillään. Mitä enemmän porukkaa, sitä parempi vain tammalle. Se oikein säteilee onnesta saadessaan olla monen ihmisen huomion keskipisteenä. Saattaisi kenties luulla, ettei Vita saa koskaan tarpeeksi silityksistä. Se onkin oiva hoidokki pienille lapsille. Kovakätiset sekä tarpeettoman kiireiset harjaajat saattavat saada Vitan silti hermostumaan. Silloin tamma vain liikuskelee puolelta toisella suutaan naksuttaen. Varsamainen refleksi vuodelta nakki ja peruna, jota ei saada aikaan muuten kuin olemalla oikein ilkeitä. Kun sitten ollaan kiltimpiä, ei ole mitään ongelmaa satuloinnissa saati suitsimisessa. Molemmat sujuvat kuin vettä vaan, kuten myös pintelöinti tai loimien laitto.

    Koiramainen Vita on käsiteltävänä melko kummallinen otus! Aivan ensiksi käskisin varoa tamman taluttamista, tai pikemminkin talutettavana oloa. Vita ei ole ilkimys, mutta se tykkää silti ruohon napostelusta. Vaikka muut tammat löntystelevät rauhallisina kohti laitumia kuin lehmät konsanaan, saattaa Vita jäädä mussuttamaan ruohoa kuin nälkäkuoleman partaalla tuomiopäivän session edessä. Sieltä ojan pohjalta sitä saakin kiskoa ylös kaikin voimin. Mikäs olisikaan sen mukavampi tapa viettää perjantai-iltaa kuin kiskoa tippa linssissä jääräpäistä kaakkia pientareelta pois! Raipan avittamana laiska konimus kaakkimus saattaa löntystää muutaman askeleen, mutta hetken kuluttua sen silmiin tulee hullu vivahde. Tässä vaiheessa kannattaa vain napauttaa raipalla ja lähteä ravaamaan. Silloin Vita luultavasti hölkyttelee perässä eikä se nyt niin taitava ole että osaisi vauhdissa napata syötävää itselleen. Laitumella itsessään tamma viihtyy, kunhan se ei ole yksin. Jos tämän höhlän elukan jättää hetkeksikin yksin, on varmaa, että aidoista tullaan kohta läpi - ja vauhdilla! Kunhan Vitalla on kavereinaan muutamasta tammasta koostuva porukka, viihtyy neiti mainiosti laitumella. Nämä ovat luultavasti perustaneet keskenään marttakerhon jossa kriteereinä eivät ole älykkyysosamäärä saati sitten hevosmaisuus. Tammat kirmailevat niityllä kuin mitkäkin varsat ja makailevat joskus kaikki kukkulan laella ketarat ojossa. No, onhan sitä joskus saatava olla lapsi, varsinkin jos sattuu olemaan kansainvälisiä luokkia kisaava esteratsu... Silti Vita jaksaa aina iloita kun joku tulee sitä hakemaan niityn reunalle. Tamma oikein roihahtaa pukkilaukkaan onnessaan. Se luultavasti alkaa nuolemaan hakijan käsiä ja naamaa herkkujen toivossa. Riimunnarun Vita antaa laittaa helposti kiinni, eikä sillä ole siten mitään ongelmia. Takaisin tallille mentäessä sama ruohorumba jatkuu, muistathan siis olla varuillasi ettei oma pullamössöponimme lihoa liiaksi! Omaan karsinaan Vita menee kyllä ihan iloissaan, varsinkin jos joku on tunkenut kippoon ruokaa valmiiksi. Nälkäinen poni jaksaa aina syödä, eikä ole ihmekään että Vita sai kerran melko pahankin ähkyn. Tämän taudin jälkeen tamma on jotenkin vieroksunut eläinlääkäriä, muttei kengittäjää tai ketään muutakaan kaksi- tai kolmijalkaista.

    Vaikka Vita onkin nyt vähän omituinen hevonen verrattuna muihin syöjättäriin, on tammalla silti yksi piirre ylitse muiden. Ainainen kiltteys saa paatuneenkin mörrimöykyn hyvälle tuulelle! Selkäännoustessa tämä tamma vain seisoo paikallaan, katsellen vähän nyt maisemia ja mutustellen jalustimia. Kun sitten käsketään Vitaa eteenpäin, suurikokoinen tamma lähtee liikkumaan kömpelösti kohti uraa kaula pitkänä. Ratsastajalle voikin tulla heti käsitys, että olisi vahingossa vaihtanut ratsunsa kameliin, niin epävakaata kun tamman askel on. Kenties kokoaminen tuntuu ilmeisen työläältä, kauhean vaikeaa Vitan kun on saada itseään pakettiin. Kaiken lisäksi otus raahustaa uralla juuttuneena kentän pohjamutiin, mutta lähtee kyllä liikkeelle kun näpsäkästi sitä vaaditaan. Raipalla saa tässä vaiheessa naputellakin tiuhaan tahtiin, äskeinen opittu "selkäsauna" kun tuntuu unohtuvan saman tien. Pohkeilla ei missään tapauksessa pidä jäädä mäiskimään, muuten Vita vain turtuu ja melkein nukahtaa pystyyn. Kun alussa ollaan saatu tapella runsaasti tamman kanssa, ihan hikeenkin asti, alkaa luultavasti Vita kulkemaan huomattavasti lennokkaasti. Tamma omistaa hyvin liidokkaan askeleen, jossa on sitten vähän vaikeampaa istua. Peräänannossa istuminen on sitten huomattavasti helpompaa, vaikkakin moiseen suoritukseen vaaditaan taatusti muutakin kuin ohjista sahaamista. Tämä mukavuudenhaluinen tamma on silti hyvin miellyttämishaluinen, vaikka silmistä näkee selvästi viihtyykö kopukka nykyisessä olotilassaan. Jos ratsastaja jyskyttää selässä kuin mikäkin epämuodostunut perunasäkki, alkaa Vitallakin menemään hermo. Vaikka tamma ei pahemmin suutu, liikkuu se silti sivuttain levottomasti ja pahimmassa tapauksessa vähän pukittaakin. Kannattaa ottaa vain reilusti pysähdys, hengittää syvään ja maltillisesti, ja sitten lähteä liikkeelle uudella tarmolla. Tamma ei kuitenkaan parhaimmillaankaan ole kovinkaan hohdokas kouluratsu, taso on nimittäin vain Helppo A. Yksi syy tähän melko matalaan koulutustasoon on ongelma nimeltään kokoaminen, joka tuntuu olevan ilmeisen mahdoton - ainakin koulukentällä! Vita tuntuu myös vieroksuvan lisättyjä askellajeja, sillä se heittäytyy pois kuolaimelta ja pyöreästä muodosta. Rennoksi tamma silti hakeutuu takaisin pian, kunhan muistaa olla nykimättä ohjia. Suustaan Vita ei kuitenkaan ole kovinkaan "yliherkkä", vaan saattaa jopa painaa ohjaa vasten jos sen siihen totuttaa.

    Vita on oikeastaan vain sellainen lutuinen, melko vedoton otus joka ei oikein jaksa yrittää edes tehdä mitään "aikuismaista." Jatkuvasti verta nenästään kerjäävä Vita innostuu toden teolla vasta estekentällä. Lukuisat estehevoset sen sukutaulussa vuosipolvien takaa ilmeisesti aiheuttavat valitettavan periytyvää estehulluuden geeniä. Tämän ominaisuuden ansiosta Vita on kentällä kuin liikaa kahvia hörppinyt toimitusjohtaja. Hevonen painaa kuolaimelle, liitelee omaa tahtiaan eikä taatusti anna helpolla kiinni. Kokoaminen on toki erittäin hankalaa, etenkin laukassa. Kun Vita kerran pääsee kyseiseen askellajiin käsiksi, ei se halua hidastaa. Otus tempoo naruja kuin mikäkin kirahvi, joten on osattava hidastaa menoa sitten vaikka vatsalihaksilla. Pelkällä ohjien kiskomisella saadaan aikaan etupainoinen, pohkeen edessä oleva hirviö joka jyrää ylimmät puomit alas kolinalla. Ehdottoman tärkeää onkin laittaa Vitan selkään osaava ratsastaja, joka näyttää kaapin paikan ilman panikointia turhan kovasta vauhdista. Rämäpäille peloton hevonen onkin oiva esteponi, vaikka sitä joutuu jatkuvasti vähän "korjailemaan" oikean hyppypaikan ja laukkojen suhteen. Vita ei itse ole kovinkaan välkky, joten on tärkeää että ratsastaja osaa korjata puuttuvat kohdat. Tamma kyllä hyppää tyylillä ja vauhdilla, mutta laukka pitää saada säännösteltyä tiukkoihin kurveihin, sekä tietysti etenkin hyppypaikka. Kannattaa siten ottaa hevonen ohjan ja pohkeen väliin tosissaan, pitää perustuntumaa yllä sekä myödätä kunnolla. Vaikka otus ei kostakaan ratsastajansa virheitä, silti se saattaa hämääntyä ohjissa roikkuvasta ratsastajastaan. Kun muistaa antaa neidin tilavalle hyppytyylille paljon myötäystä, ei tuskin mitään komplikaatioita tule. Joskus Vita saattaa silti kieltää tai jopa hermostua kentällä. Näin tapahtuu melko harvoin, mutta silloin tamma on totta totisesti täpinöissään! Vita ei kammoksu esteitä edes jyrkistä kulmista, vaikkakin totaalisen mahdoton reitti aiheuttaa liukupysähdyksen esteen eteen. Siihen se sitten jää seisomaan kuin sahapukki, korviaan heilutellen ja kuolaimia napostellen. Jos ratsastaja menettää radalla kontrollin, voi siitä sitten seurata vain pahaa. Kun laivan komento kärsii, mitä laivalle tapahtuu? Se tietenkin ajaa karille! Vita ei varsinaisesti karille aja, mutta hevonen silti saattaa poukkoilla kentällä hyvin epäedustavasti. Vaikka eihän tamma kyllä oikein koskaan ole kovinkaan edustava...

  Oletko kyllästynyt istumaan hermoheikon hevosen selässä, joka lähtee viemään hetkenä minä hyvänsä? Inhoatko sitä, kun ratsu ei kuuntele ratsastajaansa ollenkaan? Siinä tapauksessa suosittelen ratsuksi Vitaa! Tamma on tasainen ratsu, jonka selässä kuka tahansa pystyy rentoutumaan ja unohtamaan arkipäivän murheet. Löntystävä askel ei kenties vauhtihirmuja aluksi kiinnosta, mutta viimeistään viidakkopolulle eksyessä myös vauhtia löytää, kun osaa käskeä! Vita on silti rauhallinen ja viidakon äänistä piittaamaton. Se ravaa tasaisesti sihisevän käärmeen ohi, ja kävelee rauhallisesti notkuvalla sillalla. Vitaa mukavampaa ratsua harvoin löytää, sillä tamma osaa myös pitää hauskaa! Tarvittaessa neiti nostaa hyvän ja ponnekaan laukan, päristen välillä innokkaasti. Tyypillisesti Vita saattaa kuitenkin pukitella muutamaan otteeseen niin rajusti, että ratsastajan tasapaino joutuu koetukselle. Vauhtia neiti siitä huolimatta hidastaa heti, kun sitä komentaa. Mistään pystyyn kuolleesta hevosesta ei kuitenkaan ole kyse! Maastoesteillä Vitassa löytyy samanlaista potkua. Se laukkaa innoissaan eteenpäin, hypäten minkä tahansa risukasan yli vauhdikkaasti korskuen. Vain vesiesteillä Vita saattaa olla vaikeaa seuraa, sillä tammalla on tapana loikkia vedessä kuin nuori varsanrääpäle. Ratsastajalta vaaditaan jälleen vähän tasapainoa ja ennen kaikkea kykyä ymmärtää huumoria, Vita kun vain hermostuu tosikkojen seurassa. Vauhtia, kipinöitä ja tiukkoja kurveja on luvassa myös hiekkarannalla ja muualla avomaastossa, kun Vita pääsee näyttämään taitojansa. Se suorastaan rakastaa nelistää hiekkarannalla, varsinkin kun päästään vesirajaan. Innokas nelistyssuora saattaa päättyä yllättäen kuin seinään, kun Vita jää korskahtaen leikkimään aaltoihin. Merihevoseksi tammaa voisi siten manata, varsinkin kun se voisi jäädä uimaan ties kuinka pitkäksi aikaa. Maastoratsuna Vita on siis elämäniloa pursuava hevonen, jonka kanssa ei taatusti tule olemaan tylsää missään tilanteessa!

  Kilpailuaamuna Vita vain möllöttää unisena karsinassaan. Tamma kuikuilee korvat hörössä tulijoita, haukotellen vähän väliä makeasti. Kun naapurikarsinan Darcia stressaa hermona ja puree kaltereita vimmoissaan, Vita vain venyttelee rennosti. Tamma on lähes täydellinen myös lastauksessa, sillä neidillä ei ole mitään hampaankolossa suojien kanssa sähläämisen tai edes ihmisvilinän kanssa. Vita tepastelee rennosti suojiin pakattuna, eikä epäröi silmänräpäystäkään lastaussillalle astuessaan. Tamma käyttäytyy mallikelpoisesti sekä lastauksessa, että matkustuksen aikana. Se on aina valmis tutustumaan ympäröiviin välietappeihin, mutta ei sentää liihottele häntä pystyssä kuin mikäkin arabialainen täysiverinen. Rauhallinen, maltillinen ja ennnen kaikkea kärsivällinen Vita on siten erinomaista seuraa muille kilpailuhevosille, jotka säheltävät oikein olan takaa! Itse kilpailupaikalle saapuessa tamma pikemminkin pärisee tylsyyttään kuin stressiään. Se askeltaa kuin mikäkin muuli, omistajan kiskoessa perässään betoniviidakossa talsivaa jukuripäätä. Ahtaissa karsinoissa Vita käyttäytyy oikein mallikelpoisesti, vaikka sillä onkin tapana ottaa koko tila haltuunsa. Mikä olisikaan mukavempaa, kuin makoileminen kintut kattoa kohti! Verryttelyalueella neiti saa jälleen tulta kavioidensa alle, ja moisen innokkaan säheltäjän maltillisena pitäminen on jo astetta vaikeampi urakka. Vita pyrkii jatkuvasti eteen, ja saattaakin väsyttää itsensä pian. Tärkeää onkin tehdä vain muutama onnistunut harjoitteluhyppy, ja suunnata sitten suoraan radalle. Areenalla Vita rauhoittuu huomattavasti, se vain paistattelee huomion valokeilassa. Esteet hoituvat nopeasti ja tyylikkäästi, kunhan ratsastaja myös muistaa tehdä töitä selässä! Kunniakierroksilla pirtsakka tamma muistaa ilostuttaa kaikkia riehakkailla pukeillaan ja hauskoilla loikillaan!

Aateliset sukujuuret.

Isä: Skurvashilainen Ophidian Morfin ITH sattuu onnekseen olemaan Vitan isä, tätä oria kun olen kuolannut jo aikojen alusta lähtien! Tämä loistokas, mutta melko pienikokoinen musta hannover saavutti uransa aikana ällistyttävän kasan palkintoja. Selvästi menneiden vuosien huippunimiin kuuluva ori oli suosittu tapaus, etenkin menevän ja uteliaan luonteensa vuoksi! Takavuosina hevonen toi itselleen esteratsastuksessa ykkspalkinnon kyseisen lajin laatuarvostelusta. Lisäksi ori omistaa YLA2-arvonimen sekä esikantakirjauslausunnon. Ratana tämä komistus hyppäsi jopa 150 cm, saaden kyseisistä korkeuksista itselleen 289 starttia. Ei ihmekään, että varsoja on lähemmäs kymmenen kappaletta - vaikkakin näillä kaikilla ei sivut edes valitettavasti toimi!

Isänisä: Sitäkin kuuluisampi Extase CX on jo haudan lepoon siirtynyt, vuonna 2005 syntynyt herrasmies. Kilttiä luonnetta oli hevoselle vaikka muille jakaa, se kun oli parantumattomasti kaikkien lempihevonen tallilla. Lutuisuudestaan huolimatta Extase CX oli kovan luokan kilpailuhevonen, jolla kapasiteettia riitti erittäin korkealle. Esteitä hypättiin ratana 160 cm. Ei olekaan ihme, että palkintokaapissa komeilevat muotovalion arvonimi, ERJ I sekä yleislaatiksesta napattu kakkonen. Varsojakin orilla on mukavasti jokaiselle kaviolle, lähemmäs 20 kappaletta. Näiden joukossa on muutama nykyäänkin tunnettu nimi!

Isänisänisä: Ei niinkään kilpapuolella kunnostautunut, mutta mahtavan rakenteen omaava Excotique C päätyi sukuun taatusti tarkoituksella. Vaikka tämä Saksasta kotoisin oleva hannover kilpaili monta vuotta jopa 130 cm tasolla, ei se saanut kaipaamansa menestystä sitä kautta. Silti orin liikkeet säväyttivät sekä sen upea luonne hurmasi jokaisen vastaantulevan. Kun sitä vielä lisäksi käytettiin näyttelyissä ahkerasti, oli muotovalion arvonimi viimeinen pisara tammojen omistajien villitsemiseksi. Silti Excotique C on kaikenkaikkiaan melko harvinainen nimi.

Isänisänemä: Siippansa vastakohta Exant B on yksi niistä saksalaisista kärkinimistä. Jo nuorena kipakka tamma osoitti erinomaista lahjakkuutta rataesteille, loikaten jokaisen vastaantulevan esteen yli ongelmitta. Vain 162 cm korkea musta tamma ei silti toiminut jokaisen alla, sillä vaikealuontoinen hevonen oli herkkääkin herkempi kiukkuilija. Vuonna 1987 saavutti Exant B jotain ennenkuulumatonta. Tamman saavutusten listalla komeili joukkuehopeaa olympialaisista! Varsoja Exant B sai kaikenkaikkiaan 5 kappaletta, joista jokainen on hyvin menestynyt alallaan.

Isänemä: Jälleen toinen Skurvashilainen Paladin's Vampire Hunter kuuluu kuuluisien hannoverien kastiin. Tämä kaunis, 163 cm korkea tamma syntyi kotimaassaan Alankomaissa näyttäen siellä heti kyntensä esteratsastuksen parissa, jo neljävuotiaana ensimmäisillä radoillaan. Uudessa kodissaan neitonen kilpaili menestyksekkäästi 160 cm tasolla, saaden 310 starttia monien sijoitusten kera. Paladin's Vampire Hunter menestyi myös kouluratsastuksessa sekä kenttäkilpailuissa. Uransa lopussa tamma saavutti ykköspalkinnon estelaatiksesta, YLA3 -arvonimen sekä esikantakirjauslausunnon. Varsojakin syntyi kaikkiaan 9 suvun iloksi, joista valitettavasti kuitenkin suurin osa on kadonnut aikojen saatossa. Muutava menestynyt jälkeläinen kuitenkin on olemassa!

Isänemänisä: Tumma ja tulinen Vampire Hunter II sai alkunsa Hollannin alankomailla. Tämä tummanruunikko ori oli erittäin hyvärakenteinen, tamman omistajat eivät siten suotta ehdotelleet astutuksia. Vampire Hunter II menestyi myös erittäin hyvin rataesteillä, kilpaillen kansainvälisillä tasoilla vuodesta 1989 eteenpäin. 160 cm ratoja hyppäävä ori oli aikaratsastusluokkien ehdoton suosikki, sillä se omisti erittäin hyvän, ponnekkaan ja säädeltävissä olevan laukan. Luonteellisesti tämä 172 cm korkea orhi oli silti kaikkea muuta kuin lasten pullaratsu, kipakkuutta löytyi vaikka muille jakaa. Varsoja Vampire Hunter II omistaakin lukuisia, yli 250 kappaletta vaihtelevalla menestyksellä. Parhaimmat näistä tunnetaan silti laajamittaisesti, maassa kuin maassa!

Isänemänemä: Saksasta Belgiaan tuotu Angel's Memories oli nuorena jo maan toivo. Tamma oli rakeenteeltaan kenties vähemmän kiinnostava, mutta sillä oli aivan upeat askeleet! Tamma kilpaili monipuolisuutensa vuoksi lähinnä kenttäratsastuksessa, mutta myös esteratsastuksessa aina 150 cm tasolla asti. Hevonen nousi nopeasti luokkien vaikeusasteissa, säväyttäen monet lajin harrastajat. Lempeäluonteinen, 168 cm korkea musta tamma omisti erittäin joustavan hyppytyylin, jota haluttiin jalostaa eteenpäin. Myös kaukainen emälinjan jäsen Improbatur kiinnosti kasvattajia. Angel's Memories sai vain kaksi varsaa, jonka jälkeen se palasi takaisin kilpakentille. Valitettava tapaturma maastoradan viimeisellä esteellä vei nuoren hevosen hengen.

Emä: Kingsvalleyn kaunis rautias läsipää Dolce Latte SWA ei ole kovinkaan yleinen tapaus sukutauluissa, sillä tammalla on vain kaksi jälkeläistä. Toisen varsan omistaja on - yllätys yllätys Kingsvalley, joten luultavasti Dolce Latte SWA tulee tulevaisuudessa menemään varmasti johonkin laatikseen! Toisaalta Dolce Latte SWA on saanut vasta 18 sijoitusta esteratsastuksesta, vaikka on syntynyt jo vuonna 2007. Sukutaulunsa ja yhteistyökykyisen luonteensa nojalla tammasta kuoriutuu kuitenkin varmasti voittajaluokkien hevonen. Tällä hetkellä Dolce Latte SWA on voittanut vain kerran 150 cm luokassa, mutta potentiaalia riittää myös reilusti korkeammalle! Dolce Latte SWA on itse 170 cm korkea raamikas hannover, jolla riittää aina menohaluja!

Emänisä: Kaikkien tuntema Don Corleone on ehdottomasti sukutaulun yksi kärkinimistä! Kingsvalleyn kuuluisin hevonen on saanut onneksi ottaa osaa Vitan sukutauluun, ja Don Corleone onkin kuin kirsikka kermakakun päällä - se tekee kokonaisuudesta täydellisen! Punarautias ori onkin ollut ahkerasti käytössä jalostuksessa, sillä varsoja herralle on kertynyt jo 22 kappaletta - näistä moni on tunnettuja, kuten myös näiden jälkeläiset ja jälkeläisten jälkeläiset... Rakenteeltaan kohtalaisen hyvä Don Corleone on saanut jo sekä Champion, että KTK III-arvonimen hiljattain. Vaikka 167 cm korkea hannover on syntynyt jo vuonna 2005, tulee se varmasti 46:den sijoituksensa ja hieman machoilevan luonteensa kanssa menemään vielä laatiksiin!

Emänisänisä: Tummanrautias hannover Donauz oli yksi 1960-luvun esteratsastuksen kärkinimistä. Sukkajalkainen ja läsipäinen ori siirtyi kilpailukentille täysipäiväisesti jo kolmivuotiaana. Kahdesti olympialaisissa ja monesti maailmanmestaruuksissa kilpaillun, 170 cm korkean Donauzin ehdoton uran kohokohta oli jaettu joukkuekulta vuoden 1968 olymppialaisissa, sekä kolminkertainen maailmanmestaruus vuosina 1966, 1969 sekä 1970. Rakenteeltaan 160 cm ratoja hyppivä Donauz ei kenties ollut kaikkein parhain, mutta se oli luonteeltaan todella sävyisä ja yhteistyökykyinen. Jälkeläisiä ori sai kaikenkaikkiaan yli 300 kappaletta, joten nimi esiintyy yhä sukutauluissa menestyneiden jälkeläisten turvin - onhan kaukainen sukulainen Volgaux myös tunnettu!

Emänisänemä: Isossa-Britanniassa syntynyt tummanruunikko hannover Natalie K tunnetaan sekä loistavasta kilpailumenestyksestään, että lukuisista voitoistaan näyttelyissä. Rakeenteeltaan lähes täydellinen tamma hurmasi jo nuorena kotimaassaan, kun se voitti kovatasoiset näyttelyt. Luonteeltaan tämä 162 cm korkea tamma ei sitä vastoin ollut kaikista mukavin, sillä se osasi olla vaativa ratsastaa. Yhden ihmisen hevoseksi kutsuttu Natalie K siirtyi omistajansa kanssa kilpailukentille 5-vuotiaana, varsottuaan ensin kerran. Uransa aikana tamma sai maailmanmestaruuskisoissa hopeaa, aina 160 cm esteradoilta asti. Jokainen tamman kuudesta jälkeläisestä on menestynyt loistavasti esteratsastuksessa, aivan kuten emänsäkin!

Emänemä: Varsansa Dolce Latte SWA:n tavoin myös Kingsvalleystä kotoisin oleva Tigerland on kaunis rautias läsipää. Rakenteeltaan tamma on hyvin sopusuhtainen ja raamikas, ja muistuttaa tässäkin mielessä varsaansa. Tigerland on tosin syntynyt jo vuonna 2005, ja se tunnetaan usein parina Don Corleonen kanssa. Tamma on varsonut yhdeksän kertaa, ja kahdeksassa tapauksessa isänä toimii juuri Don Corleone. Näistä moni on tunnettu vielä nykyäänkin, ja tamman nimi vaikuttaa suvussa voimakkaasti. Tigerland sai itse uransa aikana 43 sijoitusta esteratsastuksessa, kilpaillen voitokkaasti aina 160 cm luokissa asti. Mitään arvonimiä tälle 172 cm korkealle hannoverille ei kuitenkaan ole kertynyt, vaikka Tigerland huippulaatua onkin!

Emänemänisä: Tummanruunikko hannover Tiger Woods oli omana aikanaan yksi merkittävimmistä oreista. Se syntyi vuonna 1989 Isossa-Britannissa, ja oli jo nuorena tulevaisuuden toivo. Tiger Woodsin isälinja johti suoraan 1960-luvun kärkinimeen nimeltä Vecrux. Ori osoitti kykynsä esteratsastukseen kolmivuotistesteissä Saksassa, kun 169 cm korkea ori sai lähes täydet pisteet hyppynsä tyylin osalta. Kilpailuradoille Tiger Woods siirtyi kuitenkin vasta viisivuotiaana, sillä ori oli hyvin hankala käsitellä ja yhteistyökykyisyyttä ei aluksi löytynyt ollenkaan. Vasta oikean ratsastajan kanssa Tiger Woods eteni nopeasti kansainvälisille radoille, 160 cm luokkiin. Se voitti lukuisia starttejaan, ja sai lopulta yli 100 jälkeläistä. Tiger Woods on ehdoton laatuhevonen!

Emänemänemä: Saksassa vuonna 1986 syntynyt kaunis, musta tamma Balin ei kenties ollut esteratsastuksen kärkinimi, mutta tammalla oli muita ominaisuuksia, joiden johdosta se sopi tähtihevosten sukutauluun mainiosti. Balin menestyi loistavasti näyttelyissä ja kasvattajapäivillä satumaisen upean rakenteensa ansiosta. Sopusuhtainen ja pyöreärunkoinen, vain 162 cm korkea tamma kokeili myös nuoruudessaan esteratsastusta, ihan kansallisella tasolla, 140 cm luokissa. Voittoja ja sijoituksia tuli muutamia, mutta Balinin nimi ei koskaan jäänyt mieleen esteratsastussuoritustensa vuoksi. Balin sai elämänsä aikana kaiken kaikkiaan 8 varsaa, joista jokainen on perinyt emänsä loistavan luonteen sekä useimmiten myös sopusuhtaisen rakenteen.

Uusi sukupolvi.

Dolce Vita SWA on tarjolla jalostukseen kaikille puoliveri- sekä täysiveriroduille, lisäksi ratsuponeille. Tamman genotyyppi värin suhteen on EeAa. Jälkeläisten värien fenotyypit ilmenevät ruunikkona (53%), rautiaana (25%) sekä mustana (22%). Värin lisäksi periytyviä ominaisuuksia ovat tamman lennokkaat askeleet, tietynlainen estehulluus sekä kiltti ja hellyydenkipeä luonne. Vita on tutkittu terveeksi, mm. taivuttamalla nivelet ja kuvauttamalla silmät sekä jalkojen luuston! Lisäksi tammalle on tehty lukuisia verikokeita, kiimatutkimuksia sekä tulehdusarvojen mittauksia.

Kilpailustartit ja sijoitushistoria.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 100 kappaletta.

Näyttelykalenteriin merkitään vain sertit. Sertejä on yhteensä 5 kappaletta.

Valmennukset.

19.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 160 cm
"Viimeisen valmennuksen aiheena olisi rento rataharjoitus, jossa katsoisin miten te olitte kehittyneet. Teinpäs siis hienon ja korkean radan teille, jota pääsitte heti lämmittelynne jälkeen hyppäämään. Rata tuli ja meni, enkä ehtinyt edes paljoa kommentoida hyppyjä, kun menivät niin vauhdilla ja tyylikkäästi. Kun molemmat pitivät hermonsa kurissa ja keskittyivät hommaansa niin hyppääminen sujui ilman mitään ongelmia ja puhtaasti. Näytitte hyvältä parilta, joka sopii toisilleen, ja joita muiden tulee esteradoilla pelätä. Muutamia pudotuksia parissa kerrassa tuli, mutta perusluonteeltaan ratsastuksenne oli virheetöntä ja kaunista katseltavaa, olitte kuin suoraan malliratsukko opaskirjasta. Olen siis tyytyväinen aikaansaannoksiini ja myös teidän kehittymiseenne valmennusrumbani aikana. Ei siis mitään moitittavaa, muistatte vain molemmat keskittyä, niin hommat toimivat ilman ongelmia. Hyvää jatkoa!"

17.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 160 cm
"Tänään treenin ideana olisi radan ja uusintaradan harjoittelua, joten saitte suorittaa lämmittelyn itsenäisesti minun kootessani teille sellaisen radan, että huhhuh. Sitten vain sekuntikello käteen ja ratsukko radalle. Ensimmäisellä kerralla te pudotitte kaksi kertaa, joten uusintaosuudelle ei ollut menemistä. Toisella kerralla putosi sitten uusintaradalla este, joten ei palkintoa. Sitten saatiin vihdoin jo yksi puhdas suoritus, taisitte molemmat hätiköidä ensimmäisillä kerroilla vähän liikaa. Tosin aikavirheitä tuli vielä vaikka millä mitalla, ja sitten aloitimmekin hienosäädön. Saimme niitettyä muutamista kaarroksista ylimääräisiä askelia pois huolellisemmalla lähestymisellä edelliselle esteelle. Samoin kiinnitin tavallista enemmän huomiota (=kiljuin normaalia enemmän) ratsastajan katseen kohdistamisesta ajoissa seuraavaa estettä kohti. Muutaman kerran saitte vielä puhtaan radan hieman huonommalla ajalla, kunnes ratsastaja aloitti tamman ratsastamisen ja aikavirheet hävisivät. Ratoja tuli ja meni puhtaasti ja jatkuvasti uusilla ennätysajoilla. Kun viimeisen kerran saitte loistavan ajan puhtaalla radalla annoin teille luvan alkaa jäähdytellä ja itse poistuin paikalta kahville, ratsastajan jäädessä hikoilemaan ratsunsa kanssa."

15.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 120 cm
"Tämän kerran treeninä olisivat tiukat kaarrokset ja oikeat tiet. Niinpä olin laittanut teille hieman normaalia matalemman radan pystyyn, jossa joutuisitte treenaamaan todella pahoja käännöksiä ja laskemaan tarkasti reittejä. Lämmittelyssä meillä oli taas jumppasarjoja, jotka olivat tosin tällä kertaa kahtena ryppäänä kahdeksikon eri puolilla, joten reittiä joutikin jo vähän laskemaan jo lämmittelyssä. Sitten siirrytiin tekemään kunnolla töitä ja hommathan toimivat. Ratsastajan laskiessa reitin huolella Vita pääsi kunnolla ponnistamaan ja esteet ylittyivät ilman ongelmia. Silloin kun ratsastaja nukahti, ei laskenut huolella askelia eikä pysynyt muutenkaan kyydissä mukana, niin silloin tamman hypyt menivät päin peetä ja esteet lentelivät niin hienosti, että minäkin näin parhaaksi muutaman kerran maastoutua. Onneksi ei montaa esteen hajoitusta vaadittu, kun ratsastajakin heräsi taas ja tamman hypyt alkoivatkin jo taas toimia - onneksi. Pelkäsin jo peri kertaa tamman mieluummin vaikka tapattavan itsensä, kuin kieltäytyisi kivoista esteistä."

13.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 150 cm
"Tänään olisivat vuorossa pituus- ja erikoisesteet. Meillä oli vesiesteitä, oksereita ja trippeleitä, sekä yksi muuri. Nyt pitäisikin sitten keskittyä, ja lämmittelyssä pääideanamme olikin tamman kokoaminen ja lisääminen, ravissa ja laukassa. Laukkalisäyksissä Vita meinasi innostua vähän turhankin paljon, mutta ratsastaja oli tällä kertaa hereillä ja sai tamman taas keskittymään annettuun tehtävään - onneksi. En olisi kestänyt katsoa teidän putoamistanne esteen päälle tamman innostuessa liikaa. Mutta onneksi, kun aloitimme oikeat tehtävät, niin Vita osasi ponnistaa juuri oikeasta kohtaa ja onneksi ratsastajakin oli hereillä ja myötäsi tammalle ajoissa, jolloin se sai hyvin venytettyä itsensä kaikkien pituusesteiden yli. Suorituksenne pituusesteillä oli jopa normaalia parempi, etten sanoisi. Sitten treenasimme erikoisesteinä vesiestettä ja muuria. Niitä Vita katseli hyvän aikaa ja kielsikin muutamaan kertaan, mutta loppujen lopuksi niistä mentiin yli kovaa ja korkealta, mutta niinhän epävarma hevonen tekeekin. Kun tamma sai vähän itsevarmuutta ratsastajaltaan, niin erikoisemmatkin esteet ylittyivät ilman ongelmia ja pudotuksia. Varsin onnistunut valmennuskerta, etten sanoisi."

11.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 140 cm
"Nyt oli tarkoitus taas treenata näitä samoja sarjoja, mutta hieman korkeampia. Ja kyllä, kyllästytti se minuakin jo, mutta kun ne eivät sujuneet, niin niitä piti treenata. Ja nyt Vitakin alkoi keskittyä jo lämmittelyesteillä ja yhteistyötänne oli ihan mukavaa katsella. Tamma pysyi paljon paremmin jo käsissä, eikä se yrittänytkään rynnätä hullunkiilto silmissä eteenpäin. Ratsastajakin jo vihdoin keskittyi vähän hommaan, eikä laittanut tammaa selviämään hommista ihan yksikseen. Sarjatkin alkoivat sujua paljon paremmin, kun tamma keskittyi ja ratsastajakin laski hevosen askelia säätäen tempoa. Olin tyytyväinen kehittymisen asteeseen, ja annoinkin teille lopputunniksi hieman vapaammat ohjat. Eihän sitä nyt kukaan montaa kertaa jaksa samoja asioita vängätä, joten nyt tulin siihen tulokseen, että tässä oli aivan riittävästi sarjaesteharjoittelua, seuraavalla kerralla vaihtaisimme jo tehtävää. Nyt hyppelehdimme vielä jäähdyttelyn nimissä muutamia kavaletteja, ja huolellisesti taivuttelimme ja rentoutimme tamman, ennenkuin lähditte loppukäynneiksi maastoon."

09.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 180 cm (yksittäisenä)
"Tällä kertaa otettiin vähän rennompi meininki ja hypättiinkin vain korkeutta parilla yksittäisellä esteellä. Ensin oli tietenkin lämmiteltävä tamma huolellisesti, sen takia meillä olikin monta erilaista hyppyharjoitusta, ja tietenkin myös vähän taivuttelua ja muuta mukavaa tuli harrasteltua - ja lämmittelyssä tamma oli toki innokas, mutta kuunteli jo ratsastajan apuja paljon paremmin. Sitten päästiin siirtymään korkeammille esteille. Vitahan se vasta innostuikin, kun ensimmäinen este oli kevyt 160 senttiä korkea, ja tamma ylittikin sen - minun suureksi ihmetyksekseni - puhtaasti, kuin suoraan oppikirjasta. Seuraavaa estettä nostettiinkin kymmenen senttiä. Nyt Vita joutui todella keskittyä hyppyihin ja samoin ratsastaja. Mutta se meni puhtaasti. Ja taas nostettiin toinen kymmenen senttiä. Nyt tamma pudotti ja nostettiin puomi takaisin 180cm:n. Nyt se ylittyi juuri ja juuri puhtaasti. Otimme vielä riskin ja nostimme vielä kymmenen senttiä, mutta nyt oli jo myönnettävä, että loppui tammalla taito kesken, ei ollut Vitalla enää mahdollisuuksia päästä yli. Sitten huolellinen jäähdyttely ja Vita pääsi tyytyväisenä talliin lepäilemään, rentoutuu vähän tällaisissa harjoituksissa, mutta treenaa hyvin lihaskuntoa ja keskittymistä."

07.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 130 cm
"No nyt olisi sitten ideana saada tamma vihdoin toimimaan. Ja niin kävikin. Työnsin käteesi raipan, ja vaikka tamma kulkikin varpaillaan koko tunnin raipan pelossa, niin se pysyi huomattavasti paremmin järjestyksessä. Nyt lämmiteltiin jumppasarjoilla ja kun ne sujuivat muitta mutkitta, niin siirryimme oikeille sarjoille, korkeutta laitettiin ensin vähän yli metriä, ja kun tamma suostui vähän matalemmat sarjat loikkimaan kunnolla, nostin korkeutta ja saatiin taas nähdä puomien lentelyä. Ensimmäiset kerrat tammaa ei paljoa jaksanut sarjassa kiinnostaa, kuinka monta askelta väliin oli tarkoitus mahtua. Tosin myös ratsastaja olisi saanut vähän herätä ja pidättää tammaa, väliinhän oli tarkoitus mahtua tasan yksi askel ponnistuksen ja alastulon lisäksi, mutta nyt neiti ei ottanut kyllä yhtäkään kokonaista askelta ja sen takia puomit lentelivät. Sittenpä laukattiinkin taas hetki ympyrällä, taivuteltiin molempiin suuntiin ja vaihdeltiin tempoa ja tahtia, tehtiin paljon siirtymisiä ja sitten mentiin taas sarjaa. Tällä kertaa se sujuikin jo hieman paremmin, tosin saisitte olla vieläkin enemmän hereillä, ja tammaa saisi hidastaa ihan reippaasti - kyllä se Vita niistä esteistä yli pääsee vaikka vähän hitaammassakin vauhdissa."

05.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 130 cm
"Tällä kertaa korkeudet saivat pysyä samoina, kuin viimekertaiset, koska ideanamme oli tarkoitus treenata välimatkoja, lähestymisiä ja varsinkin sarjoja. Varsinkin vaativia sarjoja! Ja vähän suhteutettujakin estevälejä, mikäli aika riittäisi. Vita tosin vaikutti tänään lähes mahdottomalta - se säikkyi kaikkea. Jokainen pienikin rasahdus sai sen varpailleen ja jokainen varjo loikkaamaan sivuun. Se pomppasi matalat kavaletit sivuttain ja metrin korkeudelta yli, ja minä pidättelin naurua sinun yrittäessäsi saada tamman taas hallintaan. Säädin kavaletit korkeammiksi, 70 senttiin, jotta tamma saisi vähän jotain muutakin ajateltavaa, mutta kun ei. Hyvä ettei Vita hypännyt esteitä paniikissaan jo takaperin. Olikohan tamma tulossa kiimaan? Laittelin esteisiin taas vähän enemmän korkeutta, nyt mentiin jo metriin asti, mutta eipä tuo aittanut. Nyt tamma hyppäsi kylki edellä ja puomit lentelivät, kolisivat ja katkeilivat minkä kerkisivät. Nyt alkoi minulla jo mennä pinna, joten komensin teidät huit hittoon maneesista, korjasin puomit pois ja lähdin kotiin kiroilemaan."

03.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 130 cm
"Koska viime kertainen valmennuksenne meni sen verran hyvin, päätin nyt korottaa esteitä ja toivoin totisesti, että saisit tamman hallintaasi heti alusta alkaen tällä kertaa. Ja niinhän tapahtuikin. Vita taipui nätisti lämmittelyssä, eikä kolautellut jalkojaan puomeihin, eikä kavaletteihin. Kun sitten pääsimme treenailemaan kymmenisen senttiä viimekertaista korkeampaa perusrataa neiti vasta innostui ja saitkin nähdä totisesti vaivaa, jotta sait Vitan taas keskittymään hyppäämiseen juoksemisen sijaan. Onneksi tamma oli tällä kertaa kuitenkin paljon rennompi hyppytilanteissa ja saitkin sen paremmin hallintaan, eikä puomeja kovinkaan paljoa lennellyt alas. Oksereihin ja sarjoihin me tosin tulisimme keskittymään vielä monta kertaa, niissä teillä näyttivät olevan suurimmat vaikeudet. Ja muutenkin välimatkat tuntuivat olevan vaativa asia, koska tamman laukka-askel on verkas ja pitkä, jolloin sen laukan tempoon ja tahtiin on vaikutettava paljon tavallista enemmän. Onneksi meillä olisi vielä monta valmennusta aikaa hioa teistä täydellisiä timantteja."

01.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 120 cm
"Näin kentällä tamman, joka ei millään olisi tahtonut kävellä, saati sitten pysähtyä. se oli Vita se. Verryttely teillä meni hyvin vauhdikkaasti, mutta sait lopulta pidätteet läpi ja monien siirtymisien ja kiemuroiden jälkeen se rupesi jo rentoutumaan sinun avuillesi. Jumppasarja sujui teiltä vauhdikkaissa merkeissä ja ensimmäiset hypyt menivät aivan sähläämiseksi. Sait kuitenkin hevosen sekä itsesi rauhoiteltua, jonka jälkeen hypyt rupesivat sujumaan oikein nätisti. Vita hyppäsi oikein hyvin ja osasit ratsastaa sen oikein keskelle esteitä. Lähestymiset sujuivat hyvin alkukankeuksien jälkeen vaikka ensimmäiset lähestymiset menivät vain neidin pidättelemiseksi, eivätkä siksi onnistuneet kovin hyvin. Muutamien hyppyjen jälkeen ymmärsitte molemmat tehtävän idean ja hypyt rupesivat sujumaan oikein hyvin. Perusrata sujui teiltä vauhdikkaasti, mutta ihan hyvin. Muutamia puomeja kyllä tuli alas, mutta sait tamman hyvin ruotuun, vaikka sillä olisi ollut kova meno päällä. Uusintarata meni sitten jo vähän paremmin, alas tuli yksi puomi, mutta se nyt tuntunut enää missään. Yleisesti ottaen teiltä valmennus sujui vauhdikkaasti, mutta huomasi kyllä, että osasit käsitellä hevostasi hyvin."

20.04.2010 - Valmentajana Judith - Taso 160 cm
"Tämän päiväinen Vita oli kaikkea muuta, kuin edellisenä päivänä. Ulvovan, maneesin seiniä paiskovan tuulen takia koko halli piti karmeaa meteliä ja Vita ei tiennyt mihin suuntaan pitäisi lähteä pakoon. Tamma joko seisoi kauhistuneena paikoillaan tai viskoi päätään kuin olisi ollut hullun lehmän taudin kourissa. Asiaan piti saada muutos, ja nopeasti. Käskin ratsastajaa keskittymään itse ja unohtamaan muut asiat - eteen rauhassa, kädet ja jalat hiljaa. Kun Vita suostui vihdoin kävelemään rennosti, kehotin ratsastajaa aloittamaan verryttelyt ravissa keventäen, tehden temponvaihteluita ja taivutuksia. Kokosin kentälle kaksi kahden esteen jumppasarjaa, joiden edessä oli kaksi puomia sekä kolme yksittäistä estettä. Yksittäiset olivat aseteltu niin, että niitä hypätessä ratana, kurvit olivat tiukkoja ja keskimmäisen jälkeen tarvittiin laukanvaihto esteen aikana. Verryttelyjen jälkeen aloitimme toisella sarjalla, jossa esteiden korkeus oli 80 cm. Vita tuli esteelle omituisessa rytmissä, hidastellen, jonka seurauksesta tamma epäröi niin paljon, että Diamonte joutui kunnolla käskemään tammaa esteen yli. Yli päästiin, muttei kovin näyttävästi. "Pohkeet kiinni kylkiin, kädet hiljaa ja menoksi, ei pienintäkään epäröintiä!" Seuraavalla kerralla laukka oli paljon parempi ja kehotin jatkamaan toiselle, 100 cm sarjalle. Katse eteen ja myötäystä ohjista hypyn aikana, pieni puolipidäte sitä ennen! Kun sarjat oli suoritettu kiitettävästi pariin otteeseen, siirryimme yksittäisiin. Vitan keskittyminen alkoi jo näkyä hyvässä, pyörivässä laukassa ja terävissä, tarkoissa hypyissä. Yksittäisillä oli korkeutta 130 ja 160 cm:n välillä. Ensin aloitimme matalammasta, ja ratsukko hyppäsi sen näppärästi. Seuraavalla esteellä laukanvaihto - johto ja katse menosuuntaan. Hyvä hyppy kaikinpuolin! Viimeiselle esteelle kaarros oli tiukka, mutta pari suoriutui hienosti ja hyppäsi esteen ilman virheitä. Ratsastajan käsi saisi olla hieman pehmeämpi ja pohkeiden paikka valuu liian taakse hypyssä, muutoin moitteita ei ollut muillakaan kerroilla rataa hypätessä. Alkupelkuruudesta pääsyn jälkeen sain nähdä hyvää työtä, molemmilta!"

19.04.2010 - Valmentajana Judith - Taso 160 cm
"Vitan laahustaessa maneesiin mietin, mitä ihmettä keksisin tammalle virkistykseksi. Tänään aioimme tehdä töitä, niin, että kintut nousisivat hieman enemmän kuin tämänhetkiset 10 cm, ja eteen mentäisiin ilman, että ratsastajan jalat eivät puutuisi pohkeiden kokoaikaisesta käytöstä. Ratsukko sai tehdä itsenäiset verryttelyt, samalla kun kokosin kentälle esteitä, joiden korkeus vaihteli 100 ja 140 cm:n välillä ja estetyyppeinä oli aina perus pystyistä sianselkiin ja kolmen esteen sarjaan. "Ulkopohje mukaan taivutukseen, vasen lapa karkaa koko ajan! Hieman aktiivisempi takaosa, puolipidäte ja pohjetta", sanoin jäädessäni seuraamaan työskentelyänne hetkeksi. Kun rata oli valmiina ja verryttelyt tehty, kehotin ratsastajaa menemään 100 cm:n pystyn alkuun, mutta Vita laukkasi niin laiskasti esteelle, että takaset kolahtivat puomiin ja ratsukon tasapaino horjahti alastulossa. "Seuraavalla kerralla enemmän eteenpyrkimystä ja parempi lähestyminen." Hyppy sujui paremmin, mutta Vita ei edelleenkään ollut kovinkaan aktiivisen näköinen. Annoin raipan ratsastajalle, jonka jälkeen potkua alkoi löytyä enemmän kuin olisi uskonut. "Nyt radalle. Ensin pysty, josta okserille. Sitten sianselkä ja trippeli sekä toinen pysty, jonka jälkeen sarjassa olevat esteet. Muista pitää koko ajan vauhti yllä, muttei kuitenkaan kaahailua." Ensimmäiset kaksi estettä meni hyvin, lähestymiset ja alastulo sujuivat ongelmitta. Sianselällä vauhtia alkoi olla liikaa, mutta huudettuani sen jälkeen ohjeita tekemään puolipidätteitä ja hiljentämään lantion liikettä, trippeli ja pysty menivät hyvin. Sarjalla ei ollut suurempia ongelmia, vaikka viimeiseltä esteeltä alastulo oli hutera hevosen askelten sekoittuessa ja ratsastajan jäädessä jälkeen. Korotin esteet 150 ja 160 cm:iin, ja ratsukko meni radan toisen kerran pienien muutoksien jälkeen. Esteillä oli korkeutta, mutta ratsukon tuli huomioida myös entistä tiukemmat kaarteet ja laukanvaihdot esteillä. Mikään ei näyttänyt tuottavan ongelmia, vaan rata suoritettiin puhtaasti läpi ja energinen hevonen hyppäsi esteet leikiten. Ratsastaja pysyi mukana alusta loppuun, ja työskentelyyn sai olla tyytyväinen. Alkutahmeuksista päästiin yli, ja loppuvalmennuksen ajan suurempia moitteen aiheita ei ollut, hienoa!"

25.02.2010 - Valmentajana weem - Taso 150 cm
"Valitsin valmennuksen aiheeksi erilaiset esteet, sekä niistä johtuvat asiat, joita pitää ottaa huomioon. Alkuverryttelyksi saitte hypätä metrin pystyä, jota sitten verryttelyn edetessä nostin aina 140cm korkeuteen asti. Pystyn lähestyminen ja hyppääminen sujuivat hienosti, kunhan pääsitte yli alkuvaikeuksista. Vita nimittäin kaahotti aluksi melkoisen lujaa, ja ratsastajana sait tosissasi tehdä hommia kontrolloidaksesi Vitan etenemistä. Pikkuhiljaa yhteistyönne paranikin. Ensimmäisenä esteenä oli 130cm okseri. Sait luvan hypätä, kunhan olit saanut Vitan laukan edes jotenkin kontrolliin. Lähestyit estettä hienosti, hieman liian reippaassa laukassa, mutta Vita suoritti okserin hienosti. Oma istuntasi horjahti hypyssä hieman, mutta muistit kuitenkin myödätä hypyssä tarpeeksi. Paikka esteen hyppäämisen löytyi kovasta vauhdista huolimatta. Nostin okserin 150cm korkuiseksi, ja hyppäsitte uudestaan, jälleen hienosti. Toisena esteenä oli trippeli, joksi okserin muutin. Mataloitin trippeliä hieman, mutta pitkä se oli. Muistutin laukan ponnekkuuden tärkeydestä sekä ennen, että jälkeen esteen, ja naureskelimme yhdessä, että se ei varmastikaan ole ongelma. Suorititte esteen hienosti, ja laukka säilyi esteen jälkeen hyvänä. Hyvä te! Seuraavaksi virittelin trippelin alle vesialustan ja laskin estekorkeutta 130cmiin. Nyt oli kyse Vitan rohkeudesta ja sinun päättäväisyydestäsi, saisitteko esteen suoritettua kunnialla. Vitan laukka oli hurjan suuri, vähän turhan suuri. Tästä kai johtuen hyppypaikka osui hieman liian kauas esteestä, jolloin viimeisen osan puomi tippui maahan. Laitoin teidät uusimaan esteen, ja painotin jälleen kerran keskivartalonlihasten välttämättömyyttä. Tällä kertaa sait hieman enemmän hillittyä Vitan laukkaa, ja suorititte esteen puhtaasti. Olit jo niin puhki Vitan pidättämisestä, ja harjoitukset olivat sujuneet hienosti, joten lopetimme valmennuksen tähän. Loppuverryttelyyn asettelin vielä puomeja ympäriinsä kenttää. Niiden avulla sait loppuraviin vielä vähän ryhtiä ja ponnekkuutta, joka näytti hupenevan sitä mukaa, kun kanniskelin estevälineitä pois kentältä."

23.02.2010 - Valmentajana Carolin - Taso 100 cm
"Harjoittelimme tänään tiukkoja kaarteita, ja sillä tavoin tutkiskelimme kuinka esteille pääsisi lähestymään suoraan tiukkojenkin kulmien jälkeen. Ihan ensin aloitimme muutamalla lämmittelyhypyllä tämänpäiväisen esteharjotuksemme. Vita liikkui halukkaasti eteenpäin joten aloitimmekin saman tien tiukkien kaarteiden harjoittelun. Pyysin sinua tekemään muutaman tiukan kurvin heti esteen jälkeen ja ne sujuivatkin hyvin, lisäsin sitten vielä esteen joka teidän tulisi hypätä melkein heti kaarteen jälkeen. Vita tuli esteelle hyvin ja suorassa, suoritus oli todella hyvä teiltä molemmilta. Korotin molempia esteitä hiukan jotta niissä olisi enemmän haastetta teille, Vita hyppäsi ensimmäisen esteen hyvin ja kaarre seuraavalle esteelle tuli mukavasti, vaikkakin tamman vauhti kuitenkin hieman hidastui. Huomasit kuitenkin tämän ja annoit pohkeita ratsullesi ja joka hyppäsi esteiden ylitse ongelmitta."

23.02.2010 - Valmentajana Carolin - Taso 100 cm
"Vitan kanssa saitte harjoitella askeleiden lyhentämistä ja pidentämistä kolmen esteen sarjalla. Ensimmäiseen väliin mahtui jopa 8 pientä askelta tai 6 pidempää askelta. Sait ensin itse päättää miten teidän olisi helpompi mennä. Valitsit heti pidemmän askeleen vaihtoehdon sillä Vitalla riitti menohaluja eikä se välttämättä olisi saanut heti lyhennettyä askeltaan tarpeeksi. Pyysinkin sinua seuraavaksi tulemaan niin että lyhentäisit tamman askelta pidentämisen sijaan. Ensimmäisellä välillä se sujuikin ihan hyvin, mutta toisessa välissä Vita otti liian suuria askeleita ja ponnistus lähti aivan liian myöhään ja siitä seurauksena esteen takapuomit kolisivat alas äänekkäästi. Seuraavalla kerralla pyysin sinua käyttämään vähemmän pohjetta ja enemmän istuntaa. Tällä kertaa selvisittekin ihan kohtalaisen hyvin ja ainakin ponnistus osui kohdalleen molemmilla esteillä. Kävelitte molemmat loppuverryttelyt tyytyväisinä!"