Dark Vampira

"Dark Vampira oli toinen estepainotteinen trakehnerini, halusin kun painottaa juuri näihin lyhytsukuisiin hevosiin mahdollisimman paljon. Ihan näpsäkän suvun ja hienot vanhemmat omaava tamma on väriltään oikein komea, kuten myös saavutuksiltaan!"

Kuvista kiitos : Tomasz Siergiej

Nimi	Dark Vampira	Painotus	Esteratsastus
Rekisteri	VH06-021-9337	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Trakehner, tamma	Koulutustaso	Ko VaB, Re 160 cm, Me 130 cm
Väri ja merkit	mrn, ti, mtj vsk vko	Kasvattaja	Dark Side Trakehners     Saksa
Säkäkorkeus	166 cm	Omistaja	Wincare     VRL-05186
Syntymäaika	07.11.2009, 11-vuotias (CASXIII)	Saavutukset	VIR MVA Ch, ERJ I, KTK III

  Vampiran päiväkirja     Täyttää neljä vuotta 09.08.2010     Vampira on virtuaalihevonen!  

VIR MVA Ch arvonimi myönnetty 30.09.2011 (2x MVAsert 2x irtoSERT)
ERJ I arvonimi myönnetty 25.01.2012 (8 + 52 + 25 + 15 + 10 = 110p.)
KTK III arvonimi myönnetty 15.06.2011 (18-16-18-17 = 69p.)

   

Historiikkia ja luonnekuvausta.

Dark Vampira sai alkunsa omasta tahdostani. Olin jo pitkään nuuskinut morsianta Dark Liberty Spikelle, eli Spartalle. Sulhon kasvattajalta silloin löysinkin mahtavan yksilön, jolla oli myös kiva yksipolvinen, hyvinkin potentiaalinen sukutaulu. Ostamisen huuman jälkeen arki iski julmana takaisin; en tosiaan tiennyt tamman luonteesta mitään! Jos joskus joku löytäisi Spartaa, eli Dark Liberty Spikea kamalamman elukan, olisin kyllä lopullisesti sanonut itseni irti ponitouhuista! Samalta kasvattajalta tullut tamma oli odotettavasti otettu vastaan hieman kylmästi kotitilallamme, talliporukka kun automaattisesti kuvitteli sen samanlaiseksi hulluksi seinäänlyttääjäksi kuten kasvattitoverinsa Dark Side Trakehnerista. Trailerista astui ulos kaikkien ennakkoluulojen vastaisesti pieni, siro sekä suloinen tamma. Otus hirnui innoissaan, katsoen ympäristöään sieraimet puuskuttaen. En voinut muuta kuin sulaa helpotuksesta! Tallityöntekijätkin laskivat noloina katjunarut ja huulipuristimet maahan..

    Hoitaessa Dark Vampira, eli yksinkertaisesti vain Vampira on todella lutuinen otus! Se odottaa aina innoissaan karsinastaan kuikuillen saadakseen katseet kohdistumaan juuri Hänen Söpöyteensä. Vampira rakastaa siten huomiota missä muodossa tahansa, joten hoitaessa edes harjan nyppiminen ei aiheuta ongelmia! Tammaa voi harjata huoletta niillä kaikista kutittavimmilla harjoilla, hevonen kun ei turhaa stressaa mistään. Tosin Vampiralla on yksi pahe: ruoan himo! Silloin opit voivat kaikua kuin kuurolle, kun edessä on iso ja mehevä omena.. Tammaa ei kuitenkaan tarvitse kurittaa veren maku suussa, neiti uskoo jo kerrasta. Muita pahuuksia Vampira ei harrasta, se nyt välillä tuppaa viivästelemään kinttuja nostellessa. Muuten harjaus sujuu kutakuinkin mallikkaasti, kuin suoraan oppikirjasta! Satuloinnissa tällä viikarilla ei ole temppuja takataskussa, vaikka välillä se laskee suitsien laitossa pään turhankin alas heiniä popsien. Samaa vikaa Vampira saattaa tehdä vesikarsinassa. Tamma jostain kumman syystä rakastaa vettä, etenkin sillä pärskimistä. Vaikka on hauska katsoa Vampiran lapsekkaan riemukasta leikkiä, ei ole mukavaa olla itse ihan läpimärkä tamman innostuessa räiskimään. Älä siis söpöä koiranpentuilmettä!

    Käsiteltäessä Vampira on siitä mukavimmista päästä hevoskatrasta. Vaikka tammalta löytyy intoa kuin viisivuotiaalta kakaralta jouluaattona, malttaa se silti useimmiten odottaa meitä hitaampia kaksijalkaisia - ainakin tovin. Kovin pitkäksi aikaa Duracelliksikin haukuttu hevonen ei kuitenkaan pysty olemaan paikallaan, se kun taluttaessakin kuikuilee sinne tänne kirmailun toivossa. Laitumen portilla Vampira on kovin innoissaan, mutta se ei silti jyrää ihmisiä alleen sännätessään villiin pukkilaukkaan. Tamman into tarttuu helposti myös muihin hevosiin, neiti kun tuntuu rakastavan jopa vesisateessa seisomista ja kärttyistenkin hevosten seuraa. Silti sen korvat heilahtavat aina pirtsakasti kuullessaan vihellystä portilla. Tamma laukkaakin vastaan kuin mikäkin unelmien täydellinen hevonen. Utelias kaikkien suosikki on tosin kummallinen päästessään takaisin karsinaansa; se nuuskii jokaisen seinän millitarkasti. Hetken päästä Vampira kuitenkin kärttää jo ruokaa ruokakippoa kalisuttaen. Päivän paras hetki onkin selvästi ruoka-aika! Silloin neiti ahmii kuin mikäkin nälkää näkevä porsas. Etiketti säilyy onneksi eläinlääkäreiden ja kengittäjien kanssa. Se ei vieroksu ollenkaan kenkien naputusta tai piikkien pistoksia, Vampira kun rakastaa olla huomion keskipisteenä vaikka joutuisikin kiikkumaan kolmella jalalla tai horjumaan lääkehuuruissa yhden naurettavan pikkuhaavan vuoksi.

    Kouluratsastuksessa Vampira on hieman vanhempiansa menestyneempi tapaus. Joustavasti kulkeva tamma tosin vaatii hetken alkuverryttelyä, muuten liikkeet ovat vain jäykät ja tahdittomat. Silti vauhtiin päästessään Vampira hurmaa jopa kouluratsastajia, he nauttivat varsinkin mukautuessaan silkinpehmeisiin askellajeihin. Tamma onkin herkkä ja ehdottoman nöyrä ratsu, joka kuuntelee pienintäkin pohkeensiirtoa korvat puolelta toiselle heiluen. Vampiralla on tosin muutama kummallinen tapa; välillä se saattaa kulkea kaarevilla urilla turhankin koottuna. Toisinaan tamma myös laukkaa takajaloillaan tiukoissa keskittymistä vaativissa kurveissa. Onneksi Vampira sentään harvoin menee kuolaimen alle, useimmiten se vaan polkee alleen voimakkaasti. Neitiä voisi myös luonnehtia aloittelijoiden ratsuksi myös, sillä Vampira ei turhaan virheistä rokota ja kulkee helposti kuolaimella. Herkkyytensä vuoksi hevonen yrittää kuitenkin parhaansa, joten se saattaa nostaa laukan pohkeenväistön sijaan. Silloin kannattaa vain lähteä liikkeelle uudesta näkökulmasta; mitä minä tein väärin? Kun ollaan hetki mietitty elämän syvintä tarkoitusta, päästään taas harjoitusten kimppuun uudella voimalla. Vampira on parhaimmillaan saadessaan tehdä kokoamisia sekä lisäyksiä. Niissä sen askeleet pääsevät parhaaseen tulokseensa saavuttaen lähes täydellisen poljennan takajalkoihin. Toisaalta sivuttaisliikkeet sujuvat melkoisen välttävästi. Vampira saattaa näissä useimmiten vain juosta pois alta, pois ratsastajan avuilta. Laukanvaihdoissa tamma sentään loistaa, näyttäen kieltä muille estekoneille! Vampira vaihtaa laukkaa sulavasti ja tasapainoisesti jopa joka toisella askeleella.

    Estekentällä Vampira on melkoinen estekettu. Se kyllä tietää tosiaan esteratsastuksen salaisuudet, ainakin tuloksista päätellen! Tamma on tunnin alussa menossa eteenpäin puomeille päin, mutta sitä pitää pidätellä parhaansa mukaan, muuten tulee vain puomeja á la säpäle. Vampira toimii tunnin alussa kutakuinkin samalla tavalla kuin koulutunneilla, mutta intoa on mukana puolet enemmän. Ensimmäiselle esteelle päästyään into tosin muuttuu suoranaiseksi keskittymiseksi hämmästyttävän oikeiden askelvälien kera. Jos ratsastaja kuitenkin alkaa pidättelemään Vampiraa liikaa, se hermostuu hypäten kaukaa suuren loikan. Ratsastaja saattaakin olla hetken aikaa kaulalla, mistä tamma toisin ei välitä ollenkaan. Vampira on niitä kulmakunnan hevosia, jotka eivät häiriinny ratsastajan istunnallisista ongelmista. Vasta kun rytmiin puututaan väärällä tavalla, saattaa aina ah niin rauhallinen Vampira hermostua. Hevosella on toisin tapana aina liikkua sarjaväleillä turhankin reippaasti, joten pikainen pidäte ennen sarjaa on välttämätön puomien pysymisen kannalta. Vampiralla on kuitenkin eräs ominaisuus mukanaan esteradalla; suoraan kulkeminen. Voi kun on niin inhottavaa, kun suurin osa tuntemistani hevosista painaa ulkopohkeelle tai sisäpohkeelle, luikertelevat sarjaväleillä tai pukittelevat joka välissä. Vaikka Vampira pitääkin riehumisesta, ei se harrasta sitä ratsastajan kanssa. Se liikkuu virtaviivaisesti ja vauhdilla! Joskus tamman (kuten sen ratsastajankin) heikkous onkin pelkkään yhteen esteeseen keskittyminen, ei laajempaan käsitteeseen eli rataan. Tiukat kurvit onnistuvat kyllä, kunhan molemmilla on aivot mukana lähestymisissä. Jos ratsastaja on kovin poissaoleva ja kaartaa Vampiran vain lähimmälle trippelille ilman mitään ajatusta, saattaa hevonen vetää liinat kiinni. Harvemmin Vampira kuitenkaan kieltää, yleensä se hyppää ne suurimmatkin esteet omalla tyylillään vaikka muutaman askeleen lähestymisellä. Suuremmaksi ongelmaksi on meille osoittunut vesimatot. Vampira alkaa moisten sinisten mörköjen kohdalla liikkumaan jäykemmin. Se kyllä hyppää vesimatotkin, mutta suhteettoman korkealta ja rytmiä rikkoen. Jos moiselle siniesteelle ei tule oikeassa kulmassa sekä askelluksessa, voit olla varma että Vampira vetää liinat kiinni.

    Maastossa Vampira on menevää sorttia, mutta se on aina mukana kaikessa, minne ollaan menossa. Jyrkkä mäki, tiukka kurvi tai edes tiheä kasvusto ei pysäytä omaa tutkijasieluamme, Vampiraa! Tamma pitää eniten avaralla maalla kirmailusta, mutta kyllä myös metsissä samoilusta. Kahisevat puskat, Keski-Maan ylikasvaneet hobitit tai luurankomaiset puut luultavasti pelottavat enemmän hevosen ratsastajaa kuin itse hevosta, Vampira kun ei ole todellakaan mitään hermokirppu. Tamma kävelee rauhallisesti, silloinkin kun ratsastaja tärisee peloissaan. Nopeuttakin tästä elukasta löytyy, sekä hyvää kuntoa vaikka muille jakaa. Monen mailin laukkaaminen tuskin aiheuttaa Vampiralle muuta reaktiota kuin kaulan hikoamisen ja matalan puuskutuksen. Vedenrajaan ratsastaessa ei ratsastajankaan tarvitse uuvuttaa itseään henkihieveriin, sillä Vampira rakastaa vettä kaikessa muussa muodossa kuin vesimatossa. Tamma vapaana ollessaankin laukkaa veteen intoa täynnä, pöristellen onnesta. Maastoesteillekin tämä koiranpennun lailla seuraava otus menee ilman ihmeellisempiä ohjauksia. Ratsastajan kanssa Vampira jälleen kerran järkevöityy suorittaen esteet naurettavan helposti. Se pitää helposti rytmiä yllä tappaen aikaa hyvinkin tehokkaasti. Vampira pitää erityisesti älyä vaativista tehtävistä, joissa pitää hypätä pienien sekä kapeiden esteiden yli tietyssä järjestyksessä. Nörtti mikä nörtti.

    Kilpailuissa sekä muilla vierailla paikoilla Vampira on innoissaan kuin mikäkin liikaa karkkia syönyt rasavilli! Se ravailee korkein askelin heti nähdessään trailerin, tamma nimittäin rakastaa matkailua sekä uusia kohteita. Se meneekin vaunuun itsekseen, kunhan vain päästää narun irti. Matkalla Vampira onkin hyvää kilpailuseuraa, tamma kun käyttäytyy asiallisesti (vaikkakin turhan pirteästi) välietapeilla, kuten myös osastossa. Auton pysähtyessä viimeisen kerran tamma tuntuu aistivan jännityksen, jolloin vaunu paukkuu - ja kunnolla! Satulointi onkin hieman hankalaa, kun Vampira vain remuaa ja hirnuu kaikille. Myös verryttelyssä tamma mölyää, keskittyen tehtävään vain puoliksi. Vampira vaatii melkoisen paljon aikaa rauhoittuakseen! Usein alueelta kuullaankin nalkutusta Vampiran käyttäytymisestä, hevonen kun ryntäilee verryttelyesteillä hieman omalaatuisesti. Viimeistään areenalla luulisi Vampiran villiintyvän täysin, siellä kun on korkeampia esteitä sekä paljon enemmän tilaa. Tamma kuitenkin astelee estradille näyttävästi, rauhallisesti sekä paljon kypsemmin kuin koskaan aikaisemmin. Vampiran voisi oikein olettaa luoda lisää draamaa esitykseensä taiteilemalla radan läpi ketterästi kuin mikäkin metsäpeura. Kun yleisö puhkeaa suorituksen jälkeen suosionosoituksiin, alkaa Vampira tanssimaan takajaloillaan. Se kunniakierroksilla laukkaa silmät kiiluen, nauttien siitä kaikesta mitä kilpailuhevosen elämä tuo tullessaan.

Sukutaulu ja sukuselvitys.

Jälkeläiset ja jalostusinfo.

Dark Vampira on tarjolla jalostukseen vain puoliveri- ja ratsuponijalostukseen. Vampiran värin genotyyppi on EeAA, joten fenotyypiltään yleisin jälkeläisten väri on ruunikko (75 %). Jälkeläisissä esiintyy myös rautiasta (25 %), mutta mustaa ei lainkaan. Tamma periyttää myös muita ominaisuuksia, kuten energistä luonnetta, estehulluutta sekä järkevää käytöstä. Vampiran keskiverto koko ei periydy erityisemmin, kuten ei merkkien määräkään. Tamma on klinikalla kuvattu ja terveeksi todettu. Vampiralla ei ole fysiologisia esteitä jalostusta ajatellen.

Kilpailukalenteri.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 72 kappaletta.

Näyttelykalenteriin merkitään vain sertit. Sertejä on yhteensä 5 kappaletta.

Valmennukset.

27.08.2011 - Valmentajana Ibbe - Taso 140 - 160 cm (RATAPIIRROS)
"Se oli maailman upein trakehnertamma, mitä olin koskaan saanut valmentaa, ja varmasti viimeinen kerta kun sellainen oman elämänkertani maailmanihme tulisikaan tapahtumaan. Katselin ihastuneen järkyttyneenä, kun aloititte alkuverryttelyillä Dark Vampiran kanssa. Hieman jäykän oloinen tamma kaikesta huolimatta liikkui lennokkailla ja näyttävillä askeleilla kenttää pitkin, ja sain ihailla, kuinka te nostitte laukan kulmassa ja teitte ehkä maailman täydellisimmän voltin ikinä. Olin kuullut hyvin mainetta niittäneestä tammasta aiemmin. Se oli hypännyt ties kuinka monessa champion-luokan kisassa, joten varmastikin tämäkin valmennus oli vain peruspullaa, vai pitäisikö sanoa -kauraa, Vampiralle. Ohjeistin teitä verryttelemään laukkaa molempiin suuntiin ympyrällä. Pyysin teitä myös aika ajoin raviin, jotta jalat vertyisivät, ja hevonen reagoisi nopeammin askellajien vaihdoissa. Pian pääsittekin jo tutustumaan ensimmäiseen pystyesteeseen, jonka olin järjestänyt näin aluksi 90 senttimetrin korkuiseksi suoralle linjalle, jotta se voisi toimia hyvin verryttelyhyppynä. Estettä edelsivät ravipuomit (joita siirtelin hypyn suunnan mukaan) tasaamaan hypyn vauhtia, joka oli tarkoitus lähteä ravista ja sitten jatkua esteen jälkeen laukassa. Tamma hyppäsi innokkaasti molempiin suuntiin muutaman kerran, ja sanoin, että voitte tehdä muutaman voltin tasaamaan ravin vauhtia, ja sitten kokeilla sarjaa, jonka olin pystyttänyt äskeisen puomi-pysty verryttelyradan sijalle. Nyt pystyn jälkeen neljän laukka-askeleen päähän kohosi ravipuomien muodostama tasaokseri. Kun aloititte tehtävän, Vampira hyppäsi ensimmäisen esteen hyvin, ja ratsastaja pysyttelit itsekin oikein mallikkaasti mukana, mutta toisen esteelle lähestyessänne tamma teki oman laskuvirheensä ollessaan niin kovin innokas hyppäämään, että lähti liian aikaisin ja pudotti okserin.

- Ei haittaa, huudahdin, jotta et jäisi kiinnittämään huomiotaan edelliseen esteeseen, vaan jatkaisit tamman ratsastamista, ja kiinnittäisit tähän kaiken tarvittavan huomion omalta osaltasi. Muistutin sinua tekemään puolipidätteen ensikerralla esteiden välissä, jotta tämä saisi säädettyä oikean etäisyyden.

  Harjoittelimme hetken niin 120 sentin viuhkalla, joka sijoittui pitkällä sivulla olevalle suurelle voltille, ja kulmankaarteessa olevan 130 sentin lankun parissa, kunnes aloin nostelemaan esteitä. Vampira pysyi reippaana ja innokkaana, ja oli ikään kuin vasta lämpenemässä, sillä kierroksia löytyi koko ajan lisää. Muistutin sinua antamaan paljon puolipidätteitä, jotta Vampira muistaisi sinun olevan hänen selässään. Hyppäsitte vielä kohotettua, korkeimmalta kohdaltaan 140 cm olevaa viuhkaa ja 160 cm lankkua muutamia kertoja. Molempien hyppääminen sujui suuremmasta koostaan huolimatta molemmilta hyvin ja Vampira ajoitti aina hienosti sopiviin kohtiin hyppynsä.

- Teillähän sujuu oikein mainiosti, ilmoitin sinulle ja jatkoin, - Voisitte nyt jatkaa sillä lailla, että hyppelisitte suoraan ratana kentälle sijoitetut esteet. Radassa on nyt tärkeä pysyä tarkkana teiden kanssa, ettei törmäile muihin esteisiin. Pidätä Vampiraa sarjojen alussa, ja pysy-okseri-sarjalla myös keskellä, jottei se taas lähtisi arvioimaan väärää hyppyaikaa. Suosittelen, että otat raviin, muun muassa ennen lankkua ja ennen pysty-vesieste-sarjaa ainakin, jotta hypyistä tulisi mahdollisimman sujuvat, kertoilin sinulle. Vampirakin näytti kuuntelevan sivukorvallaan, kun siirryitte kiertämään suurta volttia käynnissä, ohittaen tielle tulevan viuhkan. Lopulta annoin luvan lähteä, jolloin Vampira lähti kuin tykinkuulasta (se oli kerännyt varmaan energiaa kävellessään). Annoit puolipidätteitä, ja okserin luo päästessänne vauhti olikin jo sopiva hyppyä varten. Okseri sujui mainiosti, ja Vampira hyppäsi sen yli jättäen jopa pienen ilmavaran, vaikka este olikin jopa 140 senttinen. Kuitenkin okserin jälkeen Vampira kiihdytti niin paljon, että sai sarjan esteiden väliin mahtumaan vain kolme laukka-askelta kun tämä jo hyppäsi lentäen 160 senttisen pystyn. Kulmassa hidastit intoisaa hevostasi hienosti, jotta pääsitte uralle ja tähtäämään kohti hieman matalampaa pysty-vesieste-sarjaa, joiden väli oli kahden laukka-askeleen kokoinen. Otit kurvissa raviin, ja Vampira ravasi liitäen kohti pystyä jolloin se hyppäsi, mutta lopulta jäykistyi nähdessään vesimaton esteineen. Se hyppäsi arvellusti, korkealta ja kovaa, mutta rytmi kuitenkin säilyi suhteellisen hyvin, etkä joutunut ottamaan hevostasi raviin rytmin korjaamista varten. Laukkasitte reippaasti kulmalle asti, jota otit raviin ja valmistauduit korkeaa 160 cm lankkua varten. Suoriuduitte uudestaan molemmista sarjoista hienosti, eikä tällä kertaa nelosen vesieste-sarja ollutkaan niin jännittävä tamman mielestä. Viuhka oli radan viimeinen koettelemus Vampiralle, jonka se hyppäsi ollessaan jo sitä harjoitellut, todella nätisti, ajoittaen hyppynsä ehkä hieman liian myöhäksi, mutta hypäten kuitenkin kepeästi ilman pudotusta. Ohjeistin teidät tekemään loppuverryttelyt ja siirtymään lopulta käyntiin. Taputin kaunista tammaasi ja kiitit minua valmennuksesta. Jäin korjaamaan esteitä pois, kun lähditte kentältä Vampiran ollessa yhtä innoissaan kuin tullessaankin..."

14.11.2010 - Valmentajana Samaya - Taso 150 cm
"Hevonen jännittyi selvästi nähdessään esteet tunnin alussa. Kävelitte maneesiin hieman pingottuneen oloisesti, ainakin ratsastajan ilmettä katsellessa! Alkukäyntien aikana Vampira pyrki koko ajan kääntymään esteille, joten oli varmasti helpotus päästä jo hyppäämään jatkuvan komentelun sijaan. Aluksi koitimme ristikkosarjoja ja puomeja, joilla meno yltyi jo turhan kovaksi hevosen kiitäessä kentällä. Hevosen hieman päästeltyä höyryjä aloitimme radan, joka koostui trippelistä, vesiesteestä, pystyistä, muurista sekä sarjasta. Olin kuullut Vampiran kammoksuvan vesiesteitä, joten olin sijoittanut sen aivan loppuun kompleksit välttääkseni. Alkurata meni hyvin, mutta trippelille tultiin liiankin kovalla vauhdilla. Juuri ja juuri siitä selvittiin vesiesteelle, jossa tuli kielto. Seuraavalla kerralla kannustit ja pidätit oikein, joten rata meni hyvin. Loppuverryttelyjen aikana keräsin esteet pois ja kehotin pitämään ajatukset tiukasti esteissä ja muistamaan pidätykset."

20.09.2010 - Valmentajana Em. - Taso 160 cm
"Tänään Vampiralla oli hyvä päivä, alusta asti tamma liikkui reippaasti, mutta silti ratsastajan avuilla. Aluksi ottamamme verkkahypyt sujuivat hyvin, neiti kylläkin liihoitteli pienille esteille naurettavan helposti. Kun verkkahypyt oli takanapäin alettiin hypätä kolmen esteen sarjaa, kumpaankin väliin tuli kaksi laukka-askelta. Ekalla kertaa tamma tuli sarjalle aivan liian kovaa ja otti toisesta esteestä puomin alas, kun väli jäi niin ahtaaksi ja kolmas väli oli niin ahdas, että siihen tuli kielto. Toisella yrityksellä Vampira mahtui väleihin, vaikkakin ne jäivät vieläkin ahtaiksi. Sarjan kanssa tehtiin töitä pidemmän aikaa, mutta sitten lopputunnista tultiin rata, johon sisältyi myös tämä kyseinen sarja. Radalla laukan rytmi nopeutui, mutta ennen sarjaa ratsastaja sai hevosen hyvin koottua ja tällä kertaa sarjavälit olivat sopivan mittaisia ja puomitkin pysyivät paikallaan."

19.09.2010 - Valmentajana Em. - Taso 140 cm
"Vampira oli tänään hieman tahmealla tuulella, sitä ei oikeastaan tuntunut huvittavan mikään. Alkuverkassa ratsastaja sai ajaa sitä reippaasti eteenpäin, jotta tamma liikkui edes joten kuten eteenpäin paikallaan olon sijaan. Verkkahypyt meni hieman persukselleen, puomit vaan lentelivät kun tamma ei liikkunut mihinkään vieläkään, eikä nostanut kinttujaan. Parin yrityksen jälkeen käskin luukuttamaan Vampiraa kenttää ympäri, raipan avituksella, niin kovaa kuin se kavioistaan pääsee. Pikkuhiljaa neiti alkoi liikkua kohtalaisesti. Tämän jälkeen päästiin hyppäämään, mitään kovin teknisiä teitä yms. ei tänään menty, vaan ihan perusteitä ja perusesteitä, jättäen siis vesimatot sun muut kummitukset pois. Lopputunnista tultiin pieni radan pätkä, johon sisältyi viisi estettä, korkeutta oli noin 140 cm. Hypyt olivat ihan ok, vaikkakin tamma hyppäsi vieläkin hieman laiskasti."

13.09.2010 - Valmentajana Em. - Taso 160 cm
"Tänään tarkoituksenamme oli tehdä ihan perus ratatreeni. Vampira liikkui energisesti alkutunnista lähtien. Laukkaverryttelyn jälkeen otettiin muutama verryttelyhyppy, käyden samalla läpi radan eri osia. Aluksi tultiin ihan perus suhteutettu linja pysty-okseri, kuusi laukkaa. Tämä tultiin pari kertaa, jonka jälkeen hypättiin toinen suhteutettu linja, tämä oli vain kaareva ja okseri-okseri linja. Tämän linjan kanssa oli enemmän ongelmia, Vampira ei oikein meinannut päästä millään hyvään ponnistuspaikkaan toisella esteellä. Lopulta saatiin onnistunut hyppy myös toiselle esteelle. Tämän jälkeen hypättiin vielä kerran perus sarja, joka sisältyi rataan. Sarjan Vampira selvitti rutiinilla. Tämän jälkeen tultiin koko rata. Ensimmäisellä kerralla hieman pienempänä, esteet olivat 90-130 cm korkeita. Rata alkoi sillä perinteisellä suhteutetulla linjalla, jota ensimmäisenä hypättiin.Tämän jälkeen tuli tiukempi kaarre muurille ja muurilta tuli pitkä tiesarjalle. Sarjan jälkeen hypättiin vielä kaareva suhteutettu, ja sen jälkeen viimeisenä tuli vesimatto. Alkurata meni Vampiralla oikeinhyvin, laukantempo säilyi samana koko ajan ja hypyt tulivat hyviin paikkoihin. Rata oli erittäin hyvä ja ennen kaikkea tasainen, niin kauan kunnes siirryttiin viimeiselle esteelle, vesimatolle. Vampiran laukka askel tuli jäykemmäksi ja se hyppäsi jännittyneesti selkä alhaalla veden yli. Vesi oli siis tammalle ongelma. Emme jääneet kuitenkaan sen enempää vesimattoa treenaamaan vaan kerroin lyhyesti mitä tulisi muuttaa, jotta rata olisi vielä parempi, vaikka se olikin jo lähes täydellinen. Samalla nostettiin esteitä noin 160 cm korkeiksi.Tälläkin kertaa rata sujui vedelle asti erittäin hyvin, kyllä ratsukko vesimatonkin selvitti, mutta sille tuli ehdottomasti radan huonoin hyppy. Mutta kuten mainitsin, rata oli muuten todella hyvä, joten lopettelimme tähän."

12.09.2010 - Valmentajana Em. - Taso 130 cm
"Vampira astahteli kentällä letkein askelin uraa pitkin ratsastajan kevennellessä. Olitte ehtineet jo ravailla alkuravit, joten aloittelimme suoraan laukassa. Hetken aikaa tehtiin siirtymisiä laukan sisällä, mutta näiden onnistuessa moitteettomasti siirryttiin esteiden pariin. Ensimmäiset hypyt otettiin melko pienelle pystylle, jonka Vampira ylitti moitteettomasti. Kun oltiin molempiin suuntiin muutamia verkkaesteitä otettu, päästiin keskittymään valmennuksen pääaiheeseemme, eli erikoisesteisiin, joita ei voi koskaan harjoitella liikaa. Erikoisesteitähän ei varsinaisesti hirveän montaa erilaista rataesteillä ole, mutta perinteinen muuri sekä vesimatto löytyvät lähes kaikkialta. Lisäksi paljon erilaisia laatikoita, heinäpaaleja, sun muita lisukkeita käytetään paljon. Tänään meillä täällä oli muuri, vesimatto, jossa oli lisukkeena vedessä uimassa muutama keltainen kumiankka, pari erilaista laatikkoa ja viimeisenä, jos aikaa jää, kokeilemme estettä jossa on mustia jätesäkkejä lepattamassa. Aloitimme perinteisellä muurilla, jonka Vampira ylitti ongelmitta. Tähän ei siis enempää aikaa ollut järkeä kuluttaa. Sitten siirryttiin vesimatolle, kun Vampiralle näytettiinkin vesimatto se jäykistyi, eikä suostunut menemään katsomaan edes koko mattoa lähempää. Tässä voisikin vierähtää pidempikin tovi. Vampira ei suostunut käynnissä lähestymään estettä, ei vaikka talutin sitä, ei vaikka kuinka pohkeiden ja raipan avulla autettiin. Koetimme sitten lähestyä laukassa, sama juttu, tamma stoppasi turvallisen matkan päähän esteestä suostumatta menemään eteenpäin. Tässä vaiheessa nappasin pidemmän raipan käsiini ja koetimme jälleen taluttamallasaada vampiren lähemmäs estettä, tamma ei ilahtunut ajatuksesta, mutta kunhan sen kanssa oltiin tarpeeksi kauan tapeltu liikkui se lähemmäs mattoa, askel askeleelta. Lopulta päästiin noin puolentoista metrin päähän matosta. Vampira tuntui toljottavan vedessä lilluvia keltaisia ankkoja kauhunsekaisen ilmeen kera. Kun se oli niitä vähän aikaa tapittanut, sen ilme muuttui rauhallisemmaksi, ankat eivät sittenkään hyökänneet syömään sitä. Tämän jälkeen käskin ottaa tamman laukkaan ja lähestyä laukassa estettä. Vampira jännittyi ennen estettä, mutta hyppäsi sen yli pienen patistuksen jälkeen. Korkeuttahan esteellä ei paljoa ollut, mutta hyppy oli kyllä hyvin ilmava. Tämän jälkeen tultiin vesimatto vielä parikertaa, joka kerta hyppy vain parani ja parani. Lopulta jätimme vesimaton taakse. Tämän jälkeen Vampira hyppäsi laatikot ongelmitta ja sen jälkeen siirryttiin loppuverryttelyyn, tamma oli jo aivan rättiväsynyt."

17.07.2010 - Valmentajana Judith - Taso 140 cm
"Vampiran kanssa oli jo alkuun pientä säätöä, sillä hevonen olisi kovasti halunnut mennä vain esteille, vaikkei puomeja ollutkaan vielä kiinnitetty - ratsastaja kuitenkin piti pintansa ja pyrki saamaan hevosen keskittymään itseensä jatkuvan touhottamisen sijaan. Pienen valtataistelun seurauksena kuitenkin Diamonte vei voiton, ja Vampira sai tyytyä rauhallisen letkeään ravailuun ennen esteiden hyppelyä. Kokosin kentälle 120 cm:n ja 140 cm:n sarjat, joiden esteiden väliin mahtui kolme laukka-askelta - tosin toisessa sarjassa ratsastajan tuli pidentää laukkaa sen verran, että oikea ponnistuspaikka löytyisi. Ensin ratsukko sai hypätä paria yksittäistä metrin korkuista okseria. Tamma laukkasi innostuneena kohti ensimmäistä estettä, ja ratsastaja sai todella työskennellä vatsalihaksillaan pidättääkseen hevosta istunnan kautta. Vampira hieman hätiköi, mutta yli mentiin, kuten myös toisella esteellä. Toiston jälkeen meno oli vieläkin kiireistä, mutta ponnistus- ja alastulokohta löytyi hyvin, eikä sen puoleen ongelmia ollut. Siirryimme pikimmiten sarjoille - ensin luonnollisesti hieman helpompi ja matalampi sarja. "Tiivis istunta ja hieman suorempi ylävartalo!" Lähestymiset onnistuivat hyvin, kuten pääpiirteittäin koko sarjakin, mutta välillä sain huomauttaa ratsastajaa taakse putoavista pohkeista, jotka toivat hieman hankaluutta ratsastajan alastulossa. Toisella sarjalla oli jo vaativammat välit pidentämisen suhteen. Kehotin Diamontea ratsastamaan ennen esteitä napakasti eteen hieman pidentäen askellusta. Ensimmäisen kerran sarjassa askellukset menivät hieman sekaisin, jonka myötä viimeiseen esteeseen tuli pudotus. Käskin ratsastajaa miettimään itse koko sarjan hyvin läpi ennen hyppäämistä, ja näin ollen valmistelemaan hevosen hyvin. Jo toisella kerralla Vampire itsekin tajusi jutun juonen välien suhteen, ja näin ollen ratsukko suoritti sarjatkin puhtain askelin. Tällä tammalla on näppärä tyyli hypätä ja se tosiaan kuulemani mukaan lähestyy suorassa turhia kiemurtelematta. Päätimme lopettaa rankemman työskentelyn tähän - ratsukko lopetteli vielä itsenäisesti ravaillen letkeästi, ja Vampirekin sai rauhoittua tasatessaan hengityksensä. Molemmilta hyvää työtä - kotiläksyksi sitten paremmat suunnittelut ja keskittymiset jo heti alussa!"

27.05.2010 - Valmentajana Pihlaja - Taso 100 cm
"Jälleen kerran verryteltyänne tulin pitämään teille esterääkin. Tällä kertaa mukana oli myös Vampiran kauhu: hirvein ilmestys vesimatto. Otimme taas alkuun hieman laukkajuttuja (lisäyksiä, kokoamisia sekä avoja), hyppäytin teillä 60 cm pystyn ja sitten siirryimme varsinaiselle radalla. Alkuun oli 60 cm nousuokseri, joka hypättiin lyhyellä sivulla, sitten pitkältä sivulta löytyi vesimatto ja sitten lyhyeltä sivulta keskellä olevalle trippelille, jonka korkeus oli 70 cm, trippelin jälkeen pitkältä sivulta löytyi kolmoissarja, ensimmäinen este oli 80 cm, seuraava 90 cm ja viimeinen 100 cm. Olin laittanut sarjan ensimmäiseksi esteeksi ristikon, toiseksi pystyn ja kolmanneksi aaltolankun. Aloititte radan mallikkaasti, siis okserin ainakin. Vesimatolle tulitte hieman vinossa, koska Vampira lähti kohti keskustaa välttääkseen vesimaton. Tulitte melko tasapainottomasti sille ja siksi hevosesi kielsi. Horjahdit toiselle kyljelle ja hevosen hieman pompahtaessa kauemmas kiellon jälkeen, menetit toisen jalustimesi, mutta korjasit istuntasi hyvin. Pyysin teitä tulemaan uudelleen. Sinua sapetti niin kovasti, että otus pelkäsi jotain niin typerää, kuin vesimattoa ja siksi patistit sitä vähän liikaa hampaat irvessä ja taas tuli kielto, mutta hevonen tekikin suuremman sivuloikan ja siksi tumpsahdit alas. Pidit kuitenkin kokoajan ohjista kiinni ja punttasin sinut heti takaisin selkään. Lisäksi minä asetuin vesimaton reitille ikäänkuin "liikkuvaksi seinäksi" ettei se menisi ohi ja varmistaisin vielä, ettei se kieltäisi. Nyt, kun lähestyitte tätä monsteria uudelleen ja olitte menneet ohitseni, maiskutin ja tapuin käsiäni ja Vampira otti kunnon kenguruloikan esteen yli ja meinasi sotkeutua laukka-askeleissaan, sait sen kuitenkin korjattua ja tulitte seuraavalle eli trippelille. Tamma hyppäsi muuten mallikkaasti, mutta viimeisen esteen kohdalla sen jalat hieman kopsahtivat puomiin. Kolmoissarjalle lähestyitte hyvin ja sen voin sanoa menneen todella mallikelpoisesti. Hyppäsitte radan vielä kertaalleen ja nyt vesiestekin sujui hiukan paremmin, ainakaan hevonen ei kieltänyt. Muilla esteillä teillä ei ollut ongelmaa ja trippelillekin saitte hyvin vauhtia, jotta takakavio ei kopsahtaisi vikaan puomiin. Sen jälkeen lopettelimme ja sanoin, että teidän on todella treenattava vesimattoa, jotta hevonen ei pelkäisi sitä niin paljon."

26.05.2010 - Valmentajana Pihlaja - Taso 80 cm
"Alkuverkkojen jälkeen tulin taas kiusaamaan teitä. Otimme hieman kontrolliharjoituksia, jotta varmistaisimme, että hevonen pysyy varmasti lapasessa. Kun se sitten vaikutti olevan hyvin avuilla, menimme suoraan asiaan. Laitoin pääty-ympyrälle 50 cm pystyn, pitkälle sivulle 60 cm aaltolankkuesteen ja keskelle vinoon 70 cm okserin. "Rata" alkoi tietenkin pienimmästä eli pystystä. Alkuun laukan tahtia ei meinnannut löytyä, ja jouduitte tulemaan uudestaan, kunnes hevonen tajusi hyppäävänsä kaarevalla. Sehän sitten innostui toden teolla ja hyppäsi melko ison loikan, itse jäit ihan jälkeen, mutta pysyit hyvin selässä ja ohjasit ratsusi seuraavalle vaikka olitkin hieman epätasapainossa. Aluksi Vampira katsoi hieman kieroon omituista makkaraestettä ja epäröi hieman, mutta annoit sille päättäväisesti pohkeita ja niinpä pääsitte yli. Tosin hevonen meinasi pudottaa ensimmäisen lankun, mutta se pysyi kuitenkin kannattimissaan, heilahti vain vähän. Seuraavana oli vuorossa vinoeste. Vampira vähän hämmästyi tätä ratakuviota ja sait kannustaa sitä hieman, että se olisi säilyttänyt tempon laukassa ja tullut oikein esteelle. Onnistuit siinä kuitenkin hyvin ja hevonen hyppäsi mielellään. Seuraavaksi nostin esteet niin, että pysty 60 cm, lankku 70 cm ja okseri 80 cm. Kaikki esteet sujuivat hienosti ja nyt Vampira tuli reippaasti myös lankkuesteelle. Istuntasi vähän horjahti okserilla, mutta sait esteen jälkeen tasapainosi hyvin takaisin. Sen kierroksen jälkeen rupesimme lopettelemaan ja annoin sinulle taas palautetta. Olitte menneet hyvin taas jälleen kerran ja suosittelin, että harjoittelisitte Vampiran kanssa mahdollisimman paljon erikoisesteitä ja hieman kummallisempia estetehtäviä."

25.05.2010 - Valmentajana Pihlaja - Taso 70 cm
"Kun olitte tehneet alkuverkat, otimme alkuun pari puomiharjoitusta laukassa. Hevonen vähän ryntäili puomeille, mutta tehtyäsi hieman voimakkaampia pidätteitä, sait sen hyvin hallintaan. Istuntasi oli myös hyvä ja teistä huomasi, että yhteinen sävy löytyi. Kun puomit alkoivat sujua, laitoin kentälle pystyn, sekä sarjan, jossa oli pysty ja okseri. Alkuun ne olivat 50 senttisiä. Vampira näytti siltä, että se posottaisi esteille minä hetkenä hyvänsä, joten teimme hieman laukkatyöskentelyä ilman esteitä, jotta saisimme sen kuuntelemaan paremmin. Sitten oli aika hypätä. Ensimmäisenä aloitimme pystystä ja Vampira tuli melko kaahottaen esteelle, joten pyysin seuraavalla kerralla enemmän tarkkuutta ja pidätteittä. Toinen kerta menikin sitten loistavasti ja hevonen pysyi lapasessa. Seuraavaksi otettiin sarjaa, alkuun yksi puomi tipahti, mutta muutaman kerran hypättyänne ne alkoivat kyllä pysymään kannattimillaan. Kun olin tyytyväinen suoritukseenne, nostin esteen 60 senttiseksi. Molemmat esteet hyppäsitte loistavasti, eikä sinuakaan haitannut, vaikka esteen jälkeen sinulta tipahti jalustin. Noukit sen hyvin jalkaasi ja jatkoit työskentelyä häiriintymättä pienestä keskeytyksestä. Nostin esteen vielä 70 senttiseksi ja niilläkään teillä ei ollut vaikeuksia, mitä Vampira nyt jossain välissä vähän kaahottikin kuola pärskyen. Sitten oli aika tehdä loppuverkat ja niiden aikana annoin sinulle palautetta. Olitte hypänneet loistavasti ja hevosella on tosiaan tyyliä hypätä ja istuntasi on kohdallaan. Ensikerralla hyppäämme sitten hieman eritavalla ja vähän korkeampaakin."

14.05.2010 - Valmentajana Carolin - Taso 130 cm
"Vampira liikkui kevyesti uralla kun pyysit siltä ravia. Pyysin sinua ottamaan laukkaa uralla sillä välin kun rakensin teille pystyesteen sekä kahden esteen sarjan. Kehotin ottamaan pidätteen paremmin läpi, sillä kokoaminen oli turhan lennokas makuuni. Ensin saitte tulla pystyn, sait ohjattua tamma hyvin esteelle ja hypystä tuli oikein hyvä, vauhtikin pysyi rauhallisena. Pyysin sinua tulemaan esteen vielä uudestaan ennen kuin korottaisin sitä. Myöskin tällä kertaa este ei tuottanut teille mitään vaikeuksia jonka jälkeen nostin sen 130 cm korkeudelle. Seuraavaksi siirryimme sarjalle, kerroin että väliin mahtuisi viisi lyhyttä tai kolme pitkää laukka-askelta, lähestyitte estettä normaalilla vauhdilla, mutta hypyn jälkeen rytminne meni hetkeksi sekaisin ja toiselle esteelle tulo meni liian lähelle, Vampira hipaisi ylintä puomia joka ei kuitenkaan tippunut. Pyysin sinua seuraavalla kerralla keksittymään enemmän esteiden väliseen osioon, tällä kertaa onnistuittekin paremmin ja selvisitte kunnialla esteestä."

25.12.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 110 cm
"Kävelin kentälle odottaen näkeväni uuden sijoituskohteesi. Pian areenalle astelikin kaunis ruunikko tamma, joka tepasteli odottavaisesti uralla. Laitoin teidät uralle tekemään voltteja ja kaarevia uria, Vampira kun näytti vähän jäykältä. Se ei sentään liikkunut sivuttain, mutta asetukset olivat hiukan metsään päin. Kun hyppäsit alas selästä, ja aloit porkkanan kanssa venyttelemään Vampiraa, se liikkui huomattavasti notkeammin heti tunnin alusta. Porkkanan voimalla voittoon! Käskin nostaa laukkaa, se kun venyttää lihaksia lisää. Totta tosiaan, pian tamma oli notkea kuin mikä! Teit kokoamisia sekä lisäyksiä onnistuen niissä oikein hyvin. En pahemmin jäänyt koulupuolta jumittamaan, sillä teillä meni alkuverryttely oikein makoisasti. Pystytin lempitehtäväni, kasvavan innarisarjan, jonka viimeinen osa oli nyt vain puolimetrinen muuri, mutta ensimmäinen maapuomi. Ennen suoralle siirtymistä kokeilimme diagonaalilla maapuomeja, sitten niiden onnistuttua vesihautaa. Se liikkui huomattavasti jäykemmin, ja hyppäsi erittäin korkealta. Kehotin kaartamaan lyhyemmältä etäisyydeltä, jolloin tammalle jäisi vähemmän aikaa ajatella. Se totta tosiaan hyppäsi sulavasti, mutta näytti hämmästyneeltä esteen jälkeen. Onnistuneen koitoksen jälkeen päätin kokeiluttaa teillä nyt innarisuoraa. Vampira hyppäsi esteet oikein mallikkaasti, vikalla se höristi korviaan ja pörhelsi ylitse. Nostelin esteitä, kunnes viimeisin muuri oli 110 cm korkea. Vampira oli nyt todellakin innoissaan, ja turhan liidokkaan askeleensa takia pudotti puomeja. Uudestaan vaan, nyt pohkeet kiinni, pidäte, odota ja jousta -- juuri näin! Kehuin teitä päivän suorituksesta ja lähdin autolleni miettien seuraavan viikon revanssia."