Deadwood

"Deadwood on uutukainen tuontihannoverini, joka haettiin vehreiden niittyjen maasta - Irlannista! Epäluuloinen ja helposti kuumuva sekä herkkä tamma on ehdottomasti yksi helmistäni, jonka nuoruus ei ollut niin auvoinen kuin olisi voinut kuvitella."

Kuvista kiitos : VRL-00102

Nimi	Deadwood  "Tikru"	Painotus	Esteratsastus
Rekisteri	VH11-011-0308	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Hannover, tamma	Koulutustaso	Ko HeA, Re 160 cm, Me 135 cm
Väri ja merkit	prt snowflake, llsi, vtj psk kjko, otj vsk	Kasvattaja	Pinewood     Irlanti
Säkäkorkeus	162 cm	Omistaja	Wincare     VRL-05186
Syntymäaika	01.12.2011, 4-vuotias (oma)	Saavutukset	Ei meriittejä

  Tikrun päiväkirja     Täyttää neljä vuotta 03.12.2011     Tikru on virtuaalihevonen!  

 

Mielenkiintoista historiaa.

Kaunis pilkukas hevonen eksyi matkaani Irlannista, tuolta taikauskoisten ihmisten vehreääkin vihreämmästä maasta. Olin jo pitkään suunnitellut shoppailureissua toiselle mantereelle, sillä elo Madagaskarissa suorastaan tympi. Hevosmarkkinat eivät täälläpäin ole turhan vilkkaat jostain syystä. En kuitenkaan päättänyt sortua heti ensimmäiseen kaunokaiseen matkani aikana, vaan päätin koluta koko Irlannin läpi! Tietenkin jumiuduin heti ensimmäiseen huutokauppaan ihastelemaan söpöjä poneja, jotka ravasivat harja hulmuten isäntiensä rinnalla. Minut suorastaan kiskottiin autoon, en kun suostunut poistumaan ilman ponia! Hetken päästä rauhoituin ja mietin järjellä - mitä hittoa juuri tapahtui? Turhia murehtimatta suunnistimme kuitenkin syrjäisen kylän syrjäiseen talliin ohjeiden mukaan, odottaen säänpieksemää rakennusta suoraan 1900-luvun alusta. Emme joutuneet tälläkään kertaa pettymään, sillä vastassa oli todellakin tuulen tuivertama maatalo. Aluksi luulin että täällä kasvatettaisiin vain sikakarjaa, kunnes tilan omistaja vaappui vastaan ja esitteli tilukset kärkkäille vierailleen.

  Mies kertoi olevansa jo eläkkeellä, mutta silti hänellä olisi tallissa muutama hevonen. Haikein miehin vanhus pudisteli päätään astuessaan talliin, aivan kuin kiroten itseään. En saanut edes jalkaani vielä talliin, kun näin sen. Tuon hevosen minä halusin! En ennättänyt kuitenkin kuin vain vilaista tuota tummaa olentoa, sillä se korskahti ja loikkasi karsinan nurkkaan. Näin vain silmävalkuaisen vilkkuvan levottomana. Maatilan isäntä huokaisi kerran, kertoen tamman tarinan flegmaattisen kuuloisena. Deadwoodiksi ristitty tamma kasvoi ja syntyi täällä samaisella tilalla, melko lupaavasta estesuvusta. Se myytiin kuitenkin nuorena naapurikylään, pienessä rahanpuutteessa kärvistellen. Tammasta ei kuulunut vuosiin mitään, kunnes vasta kolme kuukautta sitten. Nääntynyt, selvästi piiskattu ja lähes kuoleman partaalla keikkuva tamma vain makasi karsinassaan ensimmäisen kuukauden. Seuraavina se ei päästänyt enää ketään lähelleen, vaan hoitotoimenpiteet jouduttiin tekemään rauhotettuina. Ulos tamma pääsi silloin kun apuvoimia oli - eli harvoin! Katsoin säälien nurkassa värisevää Deadwoodia, jonka kylkiluut erottuivat selvästi. Tamma oli varmasti kokenut hohdokkaampiakin hetkiä! Sain omistajan kanssa sovittua kaupat, kunhan mies vain tapaisi tamman myöhemmin.

  Ei Deadwood mitenkään helppo kuitenkaan ollut! Jo matka itsessään oli sille varmasti todella stressaava. En kuitenkaan sullonut tammaa pimeään karsinaan, vaan päästin sen laitumelle vihreän ruohon sekaan. Vaikka tuo kirmaileva otus aluksi näytti säikyltä oravalta, se rauhoittui muutaman päivän päästä. Ristin neidin Tikruksi, sillä se oli yllättävän ketterä kuntoonsa ja tilaansa nähden. Tamma oli myös yllättävän sosiaalinen, sillä se suorastaan liimaantui toisen tammamme Pandoran kylkeen. Ei se kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Tikru olisi vielä kesytetty! Saimme kokeilla ties mitä aina pyöröaitauksista maastokävelyihin ennen kuin tuo tamma kehtasi minuun tai muihin luottaa. Koko puolivuotisen koulutusoperaation sinetöi vanhan omistajan vierailu. Varovaisesti tamma asteli laitumen keskeltä puuskuttamaan hieman kauemmaksi, vieraan ihmisen hajua haistellen. Se mietiskeli hetken, mutta sitten askel askeleelta asteli ja nuuhkaisi uteliaana miehen kasvoja. Vanha omistaja parahti itkuun silittäessään vahvistuneen ja pyöristyneen hevosen kaulaa, eikä hän voinut muuta kuin kiitellä loistavasta kodista.

Vähemmän mielenkiintoinen luonnekuvaus.

  Split Your Soul eli Snipu muistuttaa Wincareen kantaoria Snapea monin tavoin. Niillä on samankaltainen lempinimi, ulkonäkö on pelottavan yhtenäinen ja ennen kaikkea molemmat ovat yhtä kiukkuisia luonteeltaan! Snipu on kaimansa tavoin ennakkoluuloinen ja vaativa tapaus, joka ei turhaan kerää ihailevaa tyttöjoukkoa ympärilleen. Ylimääräiset tunkeilijat ori karkoittaa nopeasti, sillä rauhaa ja yksinäisyyttä kaipaava Snipu ei ole mitenkään maailman sosiaalisin tapaus. Oman arvonsa tietävä herra luottaa vain harvoihin ja valittuihin ihmisiin, joiden kanssa se näyttää parhaansa - niin esteillä kuin yleisestikin. Ei Snipua voi silti luonnehtia millään tavalla tallin luottoratsuksi, joka kantaisi korvat hörössä innosta kiljuvia pirpanoita selässään!

  Pohjimmiltaan rauhaa rakastava ori ei voi sietää melua ja meteliä tallissa, saati sitten hoidon aikana. Orilla onkin tapana kolistella kaltereita äänekkäiden hirnauksien kera harva se päivä. Oppivat ainakin tallityöntekijät keskittymään töihin eivätkä juoruiluihin, kun Snipu potkii etujaloillaan karsinoita ja hirnuu korvia särkevästi! Omaa reviiriään tuntuu ori muutenkin puolustavan yllättävän raivokkaasti, Snipu kun ei voi sietää rauhan rikkomista ja jollain tapaa levollista tunnetta. Sillä onkin tapana syöksähtää ovelle tulijaa vastaan, upean keltaisen hammasrivistönsä kanssa. Ei ori nyt sentään kalloa poikki pure, mutta saattaa näykkäistä tai pahimmassa tapauksessa liiskata seinään. Tervejärkinen hakija osaa tietenkin tähän varautua, ja pitää käsissään jatkuvasti pitkiä nahkasuojia. Snipukaan ei sentään ihmisten yli juokse, tyytyy vain kyräilemään nurkassa kiukkuisesti. Maalaisjärjellä ja auktoriteetillä pääsee orin kanssa pitkälle! Vaikka se hoidettaessa saattaakin nostella jalkojaan ja yrittää sortua kannibalismiin (mikä inhimillistäminen?), kyllä Snipun kanssa pärjää. Molemmilta puolilta kiinni sidottu hevonen on kuin pässi ilman sarvia, eli jollain tapaa harmiton (mutta silti pelottava).

  Kovia harjoja ja huolimattomia vetoja inhoava Snipu ei ole aloittelijoiden hoidettava, sillä se tuntuu reagoivan vähän turhan herkästi pieniinkin turhuuksiin. Ori saattaa kiljua kimakasti ja potkaista voimalla sivulle, tällä tekniikalla se on saanut kaadettua jo monta liian hidasta ihmistä! Nopea reagointikyky on aika oiva keksintö, sillä silloin ei tule esimerkiksi suurempia ongelmia harjauksen aikana, edes pään siistimisen saati sitten kavioiden otossa. Saattaa Snipu nyt loikkia kolmella jalalla ja yrittää purra kankusta, mutta aika laihoiksi jäävät usein tämän hyökkäyksen tulokset - valitettavasti! Varusteiden laitossa ori on sitä vastoin yllättävän normaali, vaikka satulan nostaminen selkään ei ole sitä kaikista mukavinta puuhaa... Milloin iso musta hevonen saa päähänsä pukittaa, toisinaan se sitten vain heittäytyy toiselle puolelle karkuun. Mokomakin otus, vaikkakin söpö otus! Myös suojat ja muut härvelit panssareista aina martingaaleihin asti eivät ole Snipun suosiossa, levoton hevonen kun ei jaksa kauaa paikallaan seistä turhan päiten!

Sukutaulu ja sukuselvitys.

Jälkeläiset ja jalostusinfo.

Deadwood on tarjolla vain hannover- ja ratsuponijalostukseen. Tikrun värin genotyyppi on eeAa, joten fenotyypiltään yleisin jälkeläisten väri on rautias (55.5 %). Jälkeläisissä esiintyy myös mustaa (27.78 %) sekä ruunikkoa (16.67 %). Tamma periyttää myös muita ominaisuuksia, kuten räjähdysherkkää luonnetta, kyvykkyyttä esteillä ja yllättävän pukikasta ratatempoa. Tikrun pieni koko periytyy myös, mutta merkkien määrä ei niinkään. Tamma on klinikalla kuvattu ja terveeksi todettu. Tikrulla ei ole fysiologisia esteitä jalostusta ajatellen.

Kilpailukalenteri.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 64 kappaletta.

Valmennukset.

31.01.2012 - Valmentajana Verna - Taso 120 cm
"Diamonte saapui hienon hannovertammansa Tikrun kanssa estevalmennukseen tallilleni Ivory Stablesiin. Heti saavuttuaan tamma veti turpansa rullalle ja näytti, ettei oikein minusta sen kummemmin välittänyt. Maneesiin mennessä tamman hankala luonne antoi hieman periksi ja sain pienen nuuhkailun oven luona. Heti alkuravista lähtien neiti oli säpäkkä, eikä sillä oikein pohkeita tarvinnut käyttää. Suurempi tehtävä oli saada se kulkemaan tasaisessa temmossa uraa pitkin, ja estää sitä pötkimästä pakoon kulmissa. Laukassa sama jatkui. Kulmat teettivät työtä teille, mutta lopulta nekin menivät kuin tyhjää vaan. Esteet olivatkin olleet jo valmiiksi maneesiin rakennettuna, joten siinä ei kulunut ylimääräistä aikaa. Ekoissa hypyissä Tikru oli vähän jännittynyt, mutta sinun rauhallisuus auttoi sitä kuitenkin pysymään kurisssa, eikä pienemmillä korkeuksilla vielä katastrofaalisia ongelmia näkynyt. Siinä vaiheessa kun pystyesteen korkeus lähenteli 120cm, tamma pomppasikin odotettua kauempaa, jolloin jäit ratkaisevan verran jälkeen. Seuraavilla hypyillä tamma sitten ei antanut tätä anteeksi, vaan laukkasi sinusta piittaamatta oman päänsä mukaan esteelle ajautuen liian lähelle. Nokkiinsa ottamisen takia Tikru varmaan ajatteli, että nyt maksetaan potut pottuina ja ehti viime hetkellä pujahtaa esteen ohi. Käskin sinun pitää seuraavalla kerralla pohkeet kunnolla kiinni, ja vaikka pakolla saamaan sen esteen yli. Varmuuden vuoksi olin laskenut esteen korkeutta hiukan alemmaksi. Tällä kertaa sitten näinkin tyylipuhtaan hypyn, johon itsekin olisin tyytyväinen."