Snipe Hunting PB

"Ensimmäinen aito Wincarelainen, ensimmäinen hannoverini, ensimmäinen yli 45 sijoitusta kasannut hevoseni, ensimmäinen menestynyt ratsuni. Snipe Hunting PB ei ole turhaan varastanut paikkaa tallini merkittävimpänä hevosena!"

Faktaa ja fiktiota.

Historiikkia ja luonnekuvausta.

Haaveilin vuonna nakki ja peruna oman puoliverisen omistamisesta. Kaikista ihanaista trakehnereista ja holsteineista valitsin hannoverin, koska niitä ei tapaa niin usein virtuaalimaailmassa ja halusin myös kokeilla jotain uutta. Markkinoita selatessani kuitenkin satuin heti eksymään Skurvashin sivuille, ja siellä huomasin erään upean varsan. Tämän varsan emänä toimii Snaky Snape PB, joten emänisäksi tulisi siten legendaarinen Severus Snape. Haukoin henkeäni ihastuneena, ja tein tietenkin tarjouksen. Jonkin ajan kuluttua ihkutuskirjeeseeni vastattiin, jossa sanottiin, että saisin ostaa tuon upean ilmestyksen upealla suvulla! Snipe Hunting PB, eli lyhyesti ja hyvin mielikuvituksellisesti Snipe ei kuitenkaan ollut se täydellisyyden perikuva, ainakaan luonteeltaan. Sain kärsiä lukuisista värikkäistä mustelmasarjoista ostettuani orin hetken mielijohteesta. Ajan myötä Snipe alkaa luottaa meihin, mutta se ei koskaan ole mikään lempeä ja kiltti hevonen, vaan kolkko ja kylmä. Hampaiden loksutusta ei enää kuulu meidän (minä + tallityöntekijä Ed) lähellä, mutta ei tämä silti tarkoita että Snipe pitäisi meistä. Se on vain tottunut "sekoiluumme" eikä siis pahemmin välitä tekemisistämme.

Heti meille tultuaan Snipe oli melkein mahdoton hoitaa. Se rimpuili, potki ja puri kaikkialle minne ylettyi. Suojahanskat ja turvakärjelliset kengät olivat välttämättömät turvatoimenpiteet maailmaa kapinoivaa nuorta hevosta vastaan. Snipen luonne on tietenkin aikojen saatossa muuttunut, mutta kuten jo sanoin, se tulee pikemminkin välinpitämättömäksi. Uskon muutenkin että ori ei tule muuttumaan koskaan iloiseksi hevoseksi joka kirmaa tarhassa, vaan se muistaa arvonsa, hillitsee tunteensa ja pysyy sisäänpäinkääntyneenä. Voi siten hyvinkin ennustaa, miten Snipe käyttäytyy harjatessa. Ori seisoo paikallaan kuin tatti, naulaten mustien silmiensä katseen jonnekin kauas horisonttiin. Jos harja kuitenkaan edes hipaisee mahanalustaa tai on liian kova, Snipe kiukustuu ja potkaisee lujaa maahan vihaisesti. So, mind the foot, please! Normaalissa toimenpiteissä tämä komea herra ei siis viitsi edes huomata meitä "maan matosia" vaan keskittyy omaan ilkeään mielikuvitukseensa. Ja kyllä, Snipe on todella häijy. Sen mielestä olisi aivan fantsua, jos me kaikki ihmiset kadottaisiin jonnekin astraalitasolle pyörimään. Ori ei siis tykkää ollenkaan kaksilahkeisista, eikä liioin muista hevosista. Se rakastaa omaa rauhaa ja varjoisia karsinoita. Epäsosiaaliseksikin Snipea voisi siis kutsua. Voit olla aivan varma, että kun olet vienyt orin tarhaan, se varmana järjestää ongelmia (» aita rikki » hevoset laukkaa vapaana » Snipe puraisee jotain kaakkia pehvasta). Tämmöisten tapahtumien pelossa viemme aina orin kauemmas laiduntamaan, jolloin molemmat osapuolet ovat tyytyväisempia. Loan heitto nimittäin onnistuu myös niiltä söpön oloisilta poneilta, joten kannattaa vain tyytyä siihen ajatukseen että Snipe on erakko eikä se siitä muuksi muutu.

Perusharjauksessa ja käsittelyssä ei synny pahemmin ongelmia, mutta on turha odottaa mitään hellyyden osoituksiakaan Snipen puolelta. Jos näkisit orin painavan päänsä jotain ihmistä vasten huomiota kerjäten, voisit odottaa hyvinkin maailmankirjojen seonneen. Snipe ei kiinnostu ihmisistä, edes ruoka-aikoina. Ihme kyllä se pysyy kaukana kipolta kun ruokaa lapataan sinne, mutta sen ilmeen jäyhyys ja korvien asento kertoo ettei kannata jäädä pidemmälle visiitille. Käytöstapoja orilla onkin tiettyyn pisteeseen saakka, vaikka se voi joskus melkein räjähtää kiukusta asioiden mennessä väärään suuntaan. Yleisesti ottaen Snipen kanssa pärjää, jos ei ärsytä sitä. Ota siis rennosti, äläkä välitä orin vikuroinnista, sillä jos regoit ärsykkeeseen, alkaa vain show'n tuplaantuminen. Kun et kohtele Snipea pikkulapsen tavoin, vaan edes yrität ymmärtää sitä, on elämäsi taatusti sujuvampaa tallilla. Kun olet saanut oikean aseman Snipen mustissa, "pohjattomissa" ja kolkoissa silmissä, et kohtaa ihmeellisempää kuin äkilliset kiukkukohtaukset. Vesikarsinaan meno, siellä olo ja takaisin karsinaan meneminen sujuu ihan moitteettomasti, vaikka moni on sanonutkin pelkäävänsä "kiltin" orini murhaavaa katsetta. No, kukapa nyt haluaisikaan kastua tai mennä pesulle? Rasvaisella harjalla olisi näköjään Snipen mielestä kivempi juoksennella perhosten perässä. Muut pakolliset tekemiset sujuvat, vaikkakin kuolaimet Snipe haukkaa nopeasti ahmaisten suuhunsa ja satuloinnissa voi ilmetä pään viskomista ja pienen moista pyöriskelyä. Harjauksessa (kuten jo sanoin) herkkänahkainen ori ei kestä kovia harjoja, eteenkään kumisukaa. Harjaa nopeasti ja reippain ottein, pienet vedot saavat vain Snipen kutiamaan jonka se osoittaa kipakalla potkulla.

Miksi siten edes kiinnostuin Snipesta alunperin, olihan se lähes mahdoton tapaus? Vastaus tähän vaikeaan kysymykseen löytyy aivan tuolta ratsastettavuuden kannalta. Snipe kun sattuu olemaan yksi parhaista esteratsuistani, kenties parhain. Potentiaalia, kapasitettia, rohkeutta ja estehevosen muita tärkeitä ominaisuuksia löytyy vaikka muille jakaa. Alkuaikojen katkeruus luonteen takia haihtui heti, kun aloimme ratsuttaa Snipea. Se osoittautui heti luonnonlahjakkuudeksi. Tarhassa havaittavat töksähtelevät liikkeet katosivat, ja tilalle tuli sulavaliikeinen hevonen isolla laukalla. Snipe on myös erittäin nopeaoppinen ja muutenkin kaikissa ratsastuksen lajeissa loistava hevonen. Eniten ori kuitenkin säteilee esteratsastuksessa. Kaikki kavaleteista metri kuudenkympin esteisiin asti saavat Snipen innostumaan, polkemaan enemmän alleen ja viskomaan päätään malttamattomasti. Ihme kyllä, kärsivällisyyttä ratsastuksessa riittää enemmän, vaikka maasta käsin sama virhe saisi aikaan kiukuttelua. Snipe ei siten skitsoa pahemmin satuloituna, mutta osaa silti pitää maineensa erittäin herkkänä ja reaktioherkkänä, reippaana hevosena. Itseasiassa satulan alla Snipe voi olla välillä hieman liiankin reipas. Pikainen puolipidäte ja tiivis istunta muistuttaa oria siitä, ettei turhia pidä kiirehtiä. Uusintaradoilla vauhdikkuus ja nopea kääntymiskyky ovat kuitenkin avaimia sini-valkoruusukkeisiin, joita ori niin mielellään kahmii. Rusettihai-Snipe, niinkuin tapaamme oriamme kutsua, menestyy parhaiten ratsastajan kanssa, joka osaa tietyissä tilanteissa pitää hermot. Vaikka kilpailuradalla juuri orin kylmähermoisuus auttaa hyviin tuloksiin, tarvitaan välillä kapteenia sanelemaan rytmin ja ajastuksen. Kotonaan ori on kuitenkin aina hyvin rento eikä hermostu vaikka tultaisiin tykillä ampumaan siihen korvanviereen (emme ole tietenkään kokeilleet..) Rauhallisuuden lisäksi Snipella on aivan mahtava hyppytyyli. Se hyppää ajatuksella, oikeasta kohtaa, kaula alhaalla ja selkälihaksia hyvin käyttäen. Voi siis vain kuvitella "sielun silmin", minkälaista silmänruokaa orin hyppiminen näyttää. Se ei yleensä turhia kiirehdi esteiden välillä, hyppää ajallaan ja nopeasti puomeja pudottamatta, laskeutuu kissamaisen pehmeästi, kääntyy melkein lantilla ja vaihtaa laukan itsessään. Sarjaväleilläkin isolaukkanen ori saa jotenkin koottua itsensä sulavasti uuteen lentoon, mutta kukaan ei käsitä miten. Ei siis ihmekkään että Snipe on menestynyt niin hyvin.

Vaikka Snipe onkin omillaan esteradalla, ei koulukaan suju yhtään pahemmin. Kauniisti ori meneekin peräänantoon, kunhan ratsastaja omaa pehmeän ohjastuntuman sekä tiiviin että tasapainoisen istunnan. Toisin kuin esteissä, Snipe voi hiukan nipottaa pienemmistä asioista. Ehkä näin siksi, että koulu ei ole yhtä mieluisaa kuin esteratsastus, joten ori on enemmän perus (ilkimys) itsensä. Kun kaikki perusasiat, istunta, oikea tuntuma ja etenkin kantapäät on kunnossa, voi alkaa keskittyä itse ratsastamiseen. Alussa Snipe voi hieman jäykistellä muutaman kierroksen ajan, mutta se vertyy nopeammin kuin uskotkaan. Kannattaa heti aluksi varmistaa, että Snipe on ohjan ja pohkeen välissä. Muuten voi tulla joitain ongelmia tottelemattomuuden kanssa. Volteilla ori menee heti kunnon asetukseen, kunhan on mennyt ainakin muutaman kierroksen reipahkoa käyntiä. Orin käynti itsessään voi olla hieman hassun tuntuista, sellaista nykivää. Liikkeiden sulavuus pääseekin esille vasta kunnolla laukassa ja ravissa. Ravi sitten onkin ihan erilaista käyntiin verrattuna. Pomppivaa se ei ole, vaikka muuten Snipe isoliikkeinen onkin. Tasainen, melkein maata liiraavaa pehmeä ravi saa kouluihmiset innostumaan kilpailumahdollisuuksista. Niin, miksi emme sitten ole kilpailleet Snipella kouluratsastusta? Itse halusin vain pitää estelinjan, johon ori salaa on varmaankin tyytyväinen. Vaikka se nyt koulusta pitääkin, esteitä se rakastaa ja hyvä niin. Askellajeihin palaten, huomautan että laukka voi olla aika vaikea istuttava. Kenttäistunnassa on helppo istua, mutta perusintunta voi olla tottumattomalle hiukan vaikeaa; laukka kun nyt sattuu olemaan aivan älyttömän pitkää. Hienolta ja sulavalta se näyttäää, mutta silti istuminen voi ainakin aluksi olla vaativaa. Kaikki muut asiat sujuvat kuitenkin ratsastajan kannalta mukavasti. Askeleen lisäykset, kokoamiset, sulut, avot, vaihdot. Niissä Snipe useimmiten toimii loisteliaasti, välillä taas ratsastajan osaamattomuus voi saada herkkispojan vihastumaan jolloin seuraa pukkisarja.

Traileriin Snipe menee ilman voimasanoja ja liinoja. Vaikka se nyt "välillä" on hieman... öh... omalaatuinen, sujuvat kisavalmistelut hyvin. Turhia orimme ei matkaa hidasta poukkoiluilla, välillä nyt irvistelee naapureilleen tai kiljahtaa kun toinen kaakki tulee likemmäks. Snipe käyttäytyy trailerissa melko asiallisesti matkanteon ajan, heinäverkko-tappelut ovat kuitenkin melko yleisiä (..). Kilpailupaikalla kylmähermoinen Snipe ei turhia stressaa, se vain kyylää muita orgaanisia olentoja. Kilpailuradalla itsessään Snipe kuitenkin yrittää parhaansa, vaikka joskus joku olematon asia vaivaa; liian kyyläävä vieras hevonen, mulkoileva tuomari, huono päivä... Onneksi yleensä kaikki edelläolevat tekijät ovat eliminoitu, muuten olisimme ojan penkalla joka kilpailuissa Snipen haastessa riitaa kaikkien muiden kaakkien kanssa. Kunniakierroksilla orilla toisin on hassu ylitsepääsemätön tapa; ellei se ole ensimmäisenä jonossa, Snipe taatusti rynnistää sinne reippaassa laukassa, potkaisten vielä samalla luokan voittajaa kiljaisten. Kannattaa siis pitää kypärä päässä ja muistaa syvä istunta kantapäiden kera. Henkisesti tuulettaminen on varmaankin parasta, Snipekin tekee niin, ottakaa siltä mallia!

Aateliset sukujuuret.

Snipen isä, Street Guy PB on mukava ori mukavalla sijoitushistorialla. Ruunikko, 168 cm korkea komistus on kisannut pelkässä esteratsastuksessa. Ori kisasikin 160 centtimetrin luokissa menestyksekkäästi. Street Guy'lle kertyi lopulta 65 sijoitusta - ei mikään vaatimaton määrä! Estelaatiksestakin mukaan napsahti ykköspalkinto, mikä on todella hyvä! Ori ei ole kuitenkaan suoriutunut näyttelykehiin asti, vaikka hyvän rakenteen omistaakin.
  Street Guy'n isä, Grenier GER, noudattaa samaa linjaa poikansa kanssa. Sekään ei ole näyttelyissä rampannut, mutta sitä vastoin kilpailtu ahkerasti. Sijoituksia tälle 166 cm korkuiselle orille on kertynyt vaivattomat 70 kappaletta. Suvultaan Grenier on saksalainen tuonti-hannover, joka on periyttänyt jälkeläisilleen loistavaa kapasiteettia. Tämä herra hyppää nimittäin 160'n ratoja ilman ongelmia. Grenier ei ole silti haukannut ollenkaan palkintoja laatuarvosteluista.
  Street Guy PB'n emä, Carnival of Lust, on kuitenkin sen tehnyt. Tamman saavutushistoriassa komeilee mukavat nimet; YLA 2 ja ERJ I. Sukutaulultaan Carnival of Lust, 164 cm korkea hannover, on kuitenkin täysin tuontisukuinen. Se on kisannut esteratsastuksessa, tietenkin, ja menestynyt siinä loistavasti. Tällä neitosella on kasassa 70 sijoitusta ko. lajista. Ei siis mikään suvun musta lammas! Näyttelyissä Carnival of Lust ei ole käynyt, vaikka hänenkin rakenteensa on lähellä täydellisyyttä. Kapasiteettia tammalla riittää aina 150 centtimetrin radoille asti.
  Carnival of Lustin isä, Armageddon, on amerikkalaista alkuperää. Tämä loistavasti menestynyt ori on kisannut kotimaassaan 160 centtimetrin luokkia hyvillä tuloksilla. Armageddonin suosio on pikemminkin tullut puhtaasti saavutuksista, sillä orin suku on lähestulkoon täysin tuntematonta. Muut sukulaiset eivät ole pahemmin esteillä menestyneet, toisin kuin Armageddonin jälkeläiset. Silti tämä ori on niittänyt jälkeläisiään vain amerikassa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
  Carnival of Lustin emä, Parasitic Dreams, on täysin vastakohta menestyneelle sulhaselleen. Sävyisän luonteen sekä loistavan rakenteen omistava tamma on pikemminkin koko elämänsä viihtynyt siitoshommissa. Parasitic Dreams ei nimittäin ollut kovinkaan kummoinen kisaratsu, vaikkakin sen jälkeläiset ovat saaneet hyviäkin tuloksia.
  Grenier GERin isä, Antoine de Pizonin, jatkaa isälinjan loistavaa sukua. Alkujaan Ranskasta kotoisin oleva ori niitti mainettaan ties missä kissanristijäisissä, mutta suuren yleisön tietoon tämä tapaus tuli vasta vuonna 1998. Sinä vuonna Antoine de Pizonin nimittäin osallistui Ranskan suurimpaan hevosshow:un, ja uskomatonta kyllä, korjasi koko potin itselleen. Sen jälkeen tämä erittäin lupaava ori myytiin Saksaan, jossa se pääsi kaikista oritesteistä läpi kunniamaininnoin. Ei ihmekään, että Antoine de Pizonin oli erittäin suosittu tammojen keskuudessa.
  Grenier GER:in emä, Wendigo, on myös saanut mainetta kisakentiltä. Tämä tamma toimi loistavasti kaikissa tilanteissa, vaikka luonnetta löytyikin melkoisesti. Wendigo kuitenkin syntyi Saksassa, jossa se on elänyt koko elämänsä traagiseen auto-onnettomuuteen asti. Melko nuorena rajan toiselle puolelle poistunut tamma jätti silti muutaman lupaavan varsan, sekä useammankin kultapystin. Ei ihme, että Wendigo on niin suosittu sukutaulussa, harvinainen tapaus kun on kyseessä.

Snipen emä, Snaky Snape PB, on taas yksi Skurvashilainen hevonen runsaalla sijoitushistorialla. Tamma on napannut erj'in alaisista kisoista 85 sijoitusta, mahtavan määrän! Snaky Snape PB on aivan samanluontoinen kuin isänsä; muista piittaamaton ja tempperamenttinen. Ilmeisesti sama, ns. pirullinen ominaisuus on periytynyt tätä kautta Snipelle. Tamman teknisiin tietoihin kuuluvat kilpailutaustan lisäksi säkäkorkeus 169 cm, ja väritys tummanruunikko. Myös ratana menty 160 cm olisi melko oleellista tietoa. Mukava tamma, mukavat tiedot, ja mukavat saavutukset. Snaky Snape PB on nimittäin kahminut itselleen ERJ I ja YLA 2-palkinnot.
  Oikea syy tähän Snipen ihannoimiseen on sen suku, ja tarkemmin emänisä Severus Snape GER. Olen Potter-fani, myönnettäköön, ja kaikki siihen liittyvät aiheet saavat minut kuolaaman. Itse ori, kaikessa komeudessan, on hieman kenkku. Se on kuitenkin hoitajiensa ärsyttämisen lomassa ehtinyt napata useita sijoituksia, kaikenkaikkiaan 32 kappaletta. Palkintona erj'stä napsahti kuitenkin vain ERJ III mukaan. Siitä huolimatta Severus Snape on, tai oli vaikuttava hevonen. Ori oli musta, 167 cm korkea kopukka yhdellätoista jälkeläisellä. Tällä hetkellä tuo otus laukkaileekin vihreämmillä niityillä.
  Ravisment of Hadesilla, Snipen emänisällä, henki kuitenkin pihisee. Tamma on ah, niin ikinuori, ja loistavasti menestynyt jos saan niin sanoa. 66 sijoitusta painotuslajissaan esteratsastuksessa, ja lisäksi näyttelyistäkin on saatu muutamia sertejä. Ei mikään turha kopukka sukutaulun lonkerossa! Väritykseltään ruunikko tamma on kerännyt itselleen vielä ERJ II ja YLA 2-arvonimet. Hienoa, sanon minä joka olen tottunut pullaratsuihin vanhempina.
  Ravishment of Hadesin vanhemmat ovat nekin täysin estepainotteisia, saksalaisia, hevosia. Kyseessä olevan tamman isä, Grandeour IV, oli keskikokoinen, punaruunikko tamma pienellä tähdellä, melko tavallinen tapaus siis. Silti tämä ori säväytti painotuslajissaan esteratsastuksessa todella monet, sekä yllätti kilpailuissa vastustajansa aina vain paremmilla suorituksilla. Ei ollutkaan ihme, että juuri Grandeour IV oli yksi siittolan käytetyimmistä oreista.
  Ravishment of Hadesin emä, Nefna Vanadis, oli hyvinkin kovaluonteinen, kiivas tamma, joka kaipasi jatkuvasti omaa rauhaansa. Vaikka musta, 165 cm korkea tamma oli rakeenteeltaan hyvinkin sopusuhtainen, ei se silti koskaan päässyt näyttelykehään asti. Sen sijasta tamma onkin kisannut ahkerasti estekilpailuissa, joista oli tullut hyvinkin paljon palkintoja ennen traagista kaatumista. Ehdottomasti muistettavin kohokohta Nefna Vanadisin uralla oli kotimaansa Saksan mestaruus.
  Snipen papan, Severus Snape GER:in vanhemmat ovat oikeastaan melko samantyylisiä sukunsa kanssa. Severuksen isä, Gewunden Dracul, oli komea ranskalainen ori, vaikkakin kilpailuissa ei sijoituksia helposti lohjennut. Keskiluokkaisesta kilpamenestyksestään huolimatta tämän orin varsat ovat niittäneet isänsä puolesta mainetta ottamalla jopa arvokisavoittoja.
  Severuksen emä, Deep Sharpen, puolestaan oli auttamaton estetykki. Tamma oli erittäin lahjakas painotuslajissaan, saavuttaen mm. EM-hopeaa sekä sijoituksen olympialaisista. Ihan muille mantereille tämän valloittavan keskikokoisen tamman karisma ei riittänyt, mutta Euroopassa Deep Sharpen oli hyvinkin tunnettu.

Uusi sukupolvi.

Kilpailukalenteri.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 145 kappaletta.

Porrastettujen kilpailuiden kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 2 kappaletta.

Näyttelykalenteriin merkitään vain sertit. Sertejä on yhteensä 3 kappaletta.

Valmennukset.

18.07.2009 - Valmentajana sir-re - Taso 160 cm
Tämän päivän valmennuksella ei varsinaisesti ollut mitään aihetta, edettiin sen mukaa mitä keksittiin. Ensimmäinen ohje oli lämmitellä Snipe huolellisesti samalla kun minä rakensin esteitä. Verkkahyppyinä hyppäsitte alle metristä pystyä, jonka joku oli aikaisemmin jättänyt kentälle. Toiselle pitkälle sivulle kokosin suhteutetun kolmiosaisen sarjan pystyistä, jotka olivat jokainen vähän päälle metrin. Ensimmäiseen väliin oli tarkoitus tulla kolme askelta, toiseen kaksi. Toiseen päätyyn taas rakensin kapean okserin, korkeudeltaan este oli 120 senttimetriä. Seuraavaksi kokosin muurin ja trippelin kaarevalle tielle, jonka jälkeen käännettiin tiukasti vasemmalle ja ylitettiin 150 sentin okseri vinosti. Nämä kaksi muuta estettä oli korkeusluokaltaan noin 140 senttiä. Tällä välin olit saanut orin lämmiteltyä ja muutama verkkahyppykin oli hypätty. Snipe vaikutti melko rauhattomalta ja tepasteli paikallaan sekä heilutteli päätään jatkuvasti. Varsinainen valmennus aloitettiin hyppäämällä tätä kolmen pystyn sarjaa lyhyellä lähestymisellä. Kaksi ensimmäistä kertaa meni puhtaasti, kunnes vaihdoimme pidemmälle lähestymiselle, jolloin Snipe rynnisti esteelle ja ponnistuskohta jäi liian lähelle ja puomit rymisivät alas. Toisella yrityksellä olitkin jo valmistautunut tähän ja hevonen malttoi laukata hillitymmin, kuin edellisellä kerralla. Neuvoin teille radan, alkuun kolmen sarja, josta laukattiin kapealle okserille, muuri, trippeli, vinolla lähestymisellä okseri ja lopuksi vielä kolmen sarja toiseen suuntaan. Rata meni puhtaasti, kunnes toinen okseri tuli eteen ja ori kielsi yllättäen, jonka seurauksena Diamonte ihailikin taivasta puruissa. Ei kun takaisin selkään ja uudestaan. Tällä kerralla onnistui ja maaliinkin päästiin kommelluksitta. Aika oli kulunut loppuun, joten rupesin korjailemaan esteitä ja ratsastaja jäähdytteli Snipen. Teidän yhteistyötänne on upeaa katsella, toimitte hyvin yhteen ja orin hyppytyyylissäkään ei ole mitään valittamista. Muista tukea hevosta ponnistukseen asti, äläkä hylkää oria esteen eteen.

12.06.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 160 cm
Kävelitte taas valmennukseeni, vaikka sanoitkin jo alkavasi lopettaa kilpailemista. Snipe oli nyt hyvinkin kulmikas, mutta edelleen sen askel nyki kuin hämähäkillä. No, kaikkea ei saa kerralla. Snipe näyttikin kimpaantuvan jo minuun, luimisteli uhkaavasti ja polkaisi lujaa maahan. Ratsastaja (eli Diamonte) nauroi vain hullun lailla, ja kehui ylpeänä hevostaan. Ori tuhahti, mutta lähti silti nätisti kävelemään. Hieman pelokkaanakin ohjasin teitä muutaman koulukiemuran ajan, mutta kun aloit näyttää punaiselta, ja Snipe harmaalta, kehotin teitä hyppäämän pystyn. Laukkasitte (jalkasi heiluivat) esteen yli (este sortui), ja kaarsitte seuraavalle puomikasalle. En uskaltanut kommentoida ratsastustanne, en edes uskaltanut olla kentällä. Korjasin vain jesarilla rikki menneet puomit. Jossain vaiheessa Snipe kuitenkin tajusi hypätä sujuvammin, ja onneksi niin, pelkäsin nimittäin sapelihampaitasi. Korotin käskyn alaisena esteitä 160 centtimetrin korkuiseksi, vaikka pelkäsinkin puomieni puolesta. Snipe kuitenkin hyppäsi esteen hikkemäinen ilme kauniilla kasvoillaan, ja itse istuit kerrankin hyvin selässä. Vinkaisin jotain ajan ylittämisestä, jonka seurauksena sain taas uudet hampaanjäljet edellisten tilalle.

02.04.2009 - Valmentajana Liituorava - Taso 160 cm
Kun tulin maneesiin Snipe veti omaa show’taan. Se oli nähnyt esteet ja innostui niistä aivan täysin. Pysyit kuitenkin hyvin kyydissä vaikka Snipe hyppi hiukan pystyynkin. Joka tapauksessa tänään aiheena olisi käännökset ja nopea aika uusintaradalla. Alkuverkaksi laitoin teille maapuomeja ja 60cm innarin, jotta näkisin miten teillä yhteistyö sujuu. Sitä ennen olit kuitenkin taivutellut Snipen hyvin. Aluksi Snipe tuli liian reippaasti puomeille, jolloin kolahteli. Toisella kerralla muistit istua tiivisti satulaan ja mukautua hyvin liikkeeseen. Näin sujui paremmin. Innarilla oli taas samanlaista alkusählinkiä. Kolmas kerta toden sanoo, koska nyt Snipe tuli tasaisessa laukassa ja hyppäsi kauniissa kaaressa innarin. Kun sekä ratsastaja, että hevonen oli tarpeeksi lämpimiä oli aika siirtyä itse aiheeseen eli lyhyeen, mutta tiukkalinjaiseen rataan. Esteitä oli kuusi, pari okseria ja pystyä, muuri ja sarja. Esteiden korkeus oli aluksi 140cm. Ensimmäinen kerta oli todella nätin näköistä menoa ja laukkakin oli hyvin koottua mutta lennokasta. Toisella kerralla Snipe kuitenkin innostui vähän turhan paljon ja ryösti pukitellen. Kierroksen se laukkasi kovaa vauhtia, mutta sitten sait Snipen istunnalla hidastamaan. Parin voltin jälkeen olitte valmiita radalle. Vieläkin meno oli turhankin reipasta, mutta rauhallisemmin se meni kuin edelliskerralla. Kun korotin esteet 160cm Snipeen tuli uudenlaista innokkuutta. Se kuin heräsi uudelleen ja alkoi kuunella todella tarkasti apuja ja se halusi olla sinulle kunnolla mieliksi. Niinpä rata oli erittäin mukavaa katseltavaa. Hevonen, joka kuuntelee ratsastajaa ja ratsastaja joka osaa ohjata hevosen oikeille reiteille. Tällä suorituksella oltaisiin varmasti sijoitus ansaittu. Tähän oli hyvä lopettaa ja loppuverryttelyksi pistin teidät menemään kaarevia uria sekä eteen alas taivutusta.

30.03.2009 - Valmentajana Lilly - Taso 160 cm
Alkuvalmennuksesta asti Snipe oli rauhallisella päällä. Alkuverryttelyjen jälkeen laitoin maneesiin muutaman ristikon, ja käskin teidän tulla niitä laukassa. Snipellä oli hurjan iso laukka, eikä hypytkään olleet yhtään hassumpia. Snipe kuunteli jokaista apuasi kuuliaisesti ja muutamien toistojen jälkeen kokosin teille pystyesteistä kolmoissarjan jota tulitte laukassa. Snipe oli täydellinen hyppääjä, sen näki kuka vain. Yhteistyönne oli saumatonta ja Snipe ponnisti aina oikeasta kohdasta määrätietoisesti ja hyvässä tasapainossa. Seuraavaksi korotin sarjan 100cm korkuiseksi. Snipe hyppäsi edelleen täydellisesti, hyvässä tasapainossa ja yhtä ainuttakaan puomia pudottamatta. Siirryimme hyppäämään okseria, joka oli korkeudeltaan näin aluksi 80cm ja pituudeltaan 40cm. Snipe hyppäsi täydellisesti ja aina onnistuneen hypyn jälkeen molempiin suuntiin korotin ja pidensin okseria hiukan. Lopulta se oli korkeudeltaan 155cm ja pituudeltaan 90cm. Olin enemmän kuin tyytyväinen suoritukseenne. Lopuksi harjoittelimme vielä vinoja lähestymisiä. Snipe oli kokenut konkari, eikä ori ollut moksiksaan vinoista lähestymisistä. Kokosin vielä pienen radan, johon kuului ensimmäisenä okseri 155cm ja siitä käännös jyrkästi oikealle pystyesteelle 160cm ja loiva käännös vasemmalle kolmoissarjalle 160cm ja uraa pitkin toiselle pitkälle sivulle jossa on trippeli 150cm ja tiukka käännös oikealle muurille joka on 155cm ja vielä viimeisenä pystyeste 160cm. Snipeltä onnistui tiukat käännökset, mutta sarjaesteen keskimmäiselle esteelle vauhti oli liian kova joten Snipe pudotti ylimmän puomin. Toisella kerralla tuli puhdas rata.

31.05.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 160 cm
Snipe asteli maneesiin hyvin reippaasti. Olin joutua muutaman kerran jopa yliajetuksi teidän sähellyksenne takia. Ilmiselvästi ori haistoi kulmassa odottavat esteet, jonka takia kouluratsastus meni täysin päin helvettiä. "Nyt ryhtiä jumaliste!" kivahdin, jonka seurauksella edes yritit saada villihköä oriasi kuriin. Ja toden totta, Snipe alkoikin taipumaan kaulastaan kauniisti sinun hiukan panostettua alkuverkkaan. Te teitte muutamia kaarevia uria, siirtymisiä, laukannostoja sekä muutamia muitakin kouluratsastusliikkeitä. Huomasin toki niissä kareilevan harjoittelettomuuden puuteen, joten aloinkin treenaamaan teidän kanssanne hiukan koulua ennen esteitä. Snipe mulkoili minua happamasti, naposteli kuolaintaan ja sössi totaallisesti pohkeenväistön. Aloin marmattamaan kouluratsastuksen tärkeydestä, jonka seurauksena edes yritit saada aikaan parempaa liikettä. Muutaman vinkin sekä rääkymisen seurauksena alkoi syntyä tuloksia; Snipe taipui pehmeästi läpi laukkaväistöjen, suoritti tasapainoisesti laukanvaihdon, ja teki loistavan laukan kokoamisen. Otit vielä samat ravissa, vaikkakin ilman laukanvaihtoja ja sen sellaisia. Tähän oli syytä kouluosuuden rääkkäys, ja antaa hetken pitkää ohjaa.
  Seuraavaksi vuorossa olisi muutama piskuinen ristikko. Snipe tuhahti, mutta loikkasi sarjaan pystytetyt esteet ilman vaikeuksia. Omassa istunnassasi ei ollut mitään pahempia vikoja. Tihensin väliä innariksi, joten Snipe pääsisi hieman venyttelemään. Orilla ei ollut kumma kyllä mitään sitä vastaan, vaan se kernaasti teki pyydettävän. Korotin innarin ristikoita vähän alle metrisiksi, lisäsin perään suhteutetulla välillä metrin muurin, sekä sen jälkeen loivalla kaarteella lähestymisen vesiesteelle. Snipe näytti nyt paljon innokkaammalta, se nimittäin puhisi innoissaan hypätessään innarin keposesti, ottaessaan tasan kolme, sulavaa askelta muurille, sekä kaartessaan pehmeästi leveälle vesihaudalle. Taputit oriasi innoissaan, mutta Snipe tyytyi vain steppailemaan uusinnan toivossa. Seuraavaksi vuorossa oli vesiesteen jälkeen tuleva hyvin tiukka kaarre oikealle, ja muutaman askeleen jälkeen kohosikin hyvin korkea okseri. Okserin jälkeen matka jatkuu suoraan etiäpäin kohti trippeliä suhteutetulla välillä, ja sen jälkeen onkin tiukka käännös maalisuoralle. Tämä piti tietenkin ratsastaa ratana! Snipe oli hyvin innoissaan, ja varsinkin kaarteissa ori melkein driftasi. Erioten maalisuoralla näkyi hienoa neliä, vaikkakin sitä hiuakn tuli muuallakin. Eipä ole mitään muuta rakentavaa, paitsi se, että kouluratsastusta pitää treenata!

22.03.2009 - Valmentajana Jenna H. - Taso 160 cm
Snipe käveli pitkin uraa katsellen tallin ympäristössä tapahtuvia asioita ja kuunnellen erillaisia risahduksia ja rasahduksia. Ratsastaja yritti välillä saada orin keskittymisen siirtymään oleellisempiin asioihin ja onnistuikin siinä ihan kiitettävästi. Onneksemme tänään oli aurinkoinen päivä, eikä taivaalla näkynyt kuin muutama yksinäinen pilvilautta. Kuitenkin oli melko kylmä, keväisin kun ei mikään t-paita keli ole, joten asiallinen varustus oli tarpeen. Käskin ratsastajaa keräilemään hieman ohjia, jolloin Snipe jännittyi ratsastajansa alla.
  Snipen ravaillessa kokosin muutamia jumppasarjoja suurelle kentälle, jossa olisi varmasti tilaa hypätä 160 sentin rataa. Snipen ravi oli kuitenkin hieman jäykähköä, joten jouduin jatkuvasti antamaan neuvoja ratsastajalle, kuinka hän saisi oria hieman rentoutumaan. Kokosin ensimmäisen kahden esteen sarjan kentän pohjoiselle sivulle (oikea pitkäsivu). Ensimmäinen este oli sinimusta noin 85 sentin pystyeste, jonka jälkeen tuli keltavalkoinen 90 sentin okseri. Snipe alkoi jo hieman rentoutumaan, jolloin käskin ratsastajaa nostamaan laukan. Snipe laukkasi hieman liian koossa olevaa laukkaa, jolloin käskin ratsastajaa antamaan vapaampaa ohjaa, että ori saisi rauhassa etsiä itselleen sopivaa laukkatempoa.
Pian Snipe olikin valmis jo ensimmäisiin jumppaesteisiin. Ratsukko lähestyi hieman epävarmana pystyä. Huusin kentän keskeltä antamaan hieman pohjetta ennen estettä, ettei vauhti hiipuisi juuri ennen estettä. Snipe katseli uteliaisenkin näköisenä varmasti liian pientä estettä. Ori kuitenkin kiihdytti vauhtiaan tullessaan uran sisäpuolelle, jolloin ratsastaja antoi Snipelle melko hyvän puolipidätteen ja silti piti pohkeen päättäväisesti kiinni ratsun kyljessä. Ori hyppäsi nöyränä esteen ja jatkoi matkaansa kohti okseria. Okserin ylitys sujui muitta mutkitta.
  Aloin pikku hiljaa kokoilemaan neljää muuta estettä kentälle, ratsukon vielä hypätessä muutamia kertoja jumppasarjaa. Ensiksi tein keskelle kenttää 130 sentin okserin, josta matka jatkui kohti kentän lävistäjää, johon kokosin 140 sentin pystyesteen, sekä vasemmalle pitkälle sivulle laitoin 120 sentin sarjaesteet. Snipe kävi hieman kuumana, joten pyysin ratsastajaa ravailemaan aluksi orilla, ennen kuin alottaisimme isommat esteet. Nostin jumppasarjan pystyn 140 senttiin ja siirsin okseria pari metriä keskemmälle, jotta se ei tulisi tielle ja nostin sen 130 sentin korkeuteen.
  Kerroin ratsastajalle missä järjestyksessä esteet olisi tarkoitus tulla. Ratsastaja muisti heti kertomani järjestyksen ja siirsi Snipen tahdikkaaseen ja reippaaseen laukkaan. Ensimmäisenä oli vuorossa 140 sentin pysty. Ratsukko lähestyi estettä päättäväisenä, jolloin ratsastaja hieman lyhensi orin askellusta, mutta silti puristi pohkeillaan oria etenemään. Hyppy sujui hyvin, vaikka orin etujalka kopsahti puomiin. Matka jatkui lävistäjällä olevaan toiseen pystyesteeseen, jonka ori hyppäsi hieman liian kaukaa ponnistaen, jolloin ylin puomeista tippui. Käskin jatkaa matkaa, ja kävin nostamassa tippuneen puomin. Snipe laukkasi kohti sarjaesteitä ja hyppäsi ne tahdikkaasti, vaikka niiden välillä oli vain muutama laukka-askel. Ratsastaja käänsi Sinpen kohti viimeistä okseria, joka sijaitsi aivan vieressäni kentän keskellä. Ori laukkasi pää korkealla ja ratsastaja näytti erittäin keskittyneeltä. Orille okseri ei kuitenkaan ollut temppu eikä mikään, joten jälleen hyppy sujui vaivattomasti.
  Käskin ratsukkoa kävelemään hieman, että orin hengitys tasaantuisi. Sillävälin nostin okserin ja toisen pystyistä 160 senttimetriin. Pian ori olikin valmis jälleen hyppäämään ja käskin ratsastajaa ohjaamaan orin 160 sentin pystyesteelle. Ratsastaja pidätti hieman oria ja juuri ennen estettä antoi silti vauhtia sille, jolloin Snipe hyppäsi korkean esteen liidokkaasti ja varmajalkaisesti. Aloimme vähitellen lopettelemaan ja ratsastaja taputti ratsuaan iloisena ja hieman tyytyväisenäkin. Mukava pari valjakko, jolla kapasiteettiä suuriin esteisiin!

21.03.2009 - Valmentajana Iida K. - Taso 160 cm
Komea tumma ori astelee ylpeänä maneesiin, ja pääsette aloittamaan alkuverryttelyn. Pyysin taivuttelemaan Snipea molempiin suuntiin, lisäämään ja vähän kokoamaan ravia. Snipen voltit olivat isot ja pyöreät, ja ori kuunteli sinua erinomaisesti. Aloittelimme neljän ravipuomin kanssa, alkuverryttelyn yhteydessä. Snipen ilme kirkastui heti, kun pääsi ravaamaan puomeja. Kokosin teille suhteutetulle välille pari pystyä. Maneesin maa tömähteli arvokkaasti, kun komeasti laukkaava Snipe loikkaili sille pienten 60cm esteiden ylitse. Pitkä laukka-askel on Snipelle näköjään helpompi, kuin askelten lyhentäminen. Laitoin teille pientä rataa, sillävälin kun saitte hiukan hengähtää.
  Esteet olivat nyt 90cm korkeat, kaksi estettä, neljä askelta väliin. Tein myös yhden vesiesteen, muurin ja melkoisen leveän okserinkin. Snipen ilme senkuin kirkastuu! Ensimmäiselle esteelle, okserille lähestyminen oli askelten suhteen hiukan heikko, mutta jo toiselle esteelle, muurille ilme kirjastui entisestään ja askeleet sopivat upeasti. Laukanvaihto, ja kohti sarjaesteitä. Jouduit ottamaan pari kovempaa pidätettä, ja käyttämään istuntaasi oikein olan takaa, sillä ylipirteä Snipe oli räjähdysvalmis! Ensimmäinen este sujui upeasti, mutta toiselle esteelle mahtuisi vain neljä askelta, ja se olikin jo hiukan työtä vaativampaa. Snipe kuitenkin suoriutui hyvin, ja matkasi pitkin laukka-askelin kohti vesiestettä. Nostin esteitä entisestään, ja esteet olivat nyt 120cm korkeat. Vesiesteen kokosin jo pois. Seuraavalle radalle laukkailtuasi, jouduin hiukan huomauttamaan oman katseesi siirtämisestä. Snipe loikki edelleen komean näköisenä esteitä kohti, toinen sarjaeste tipahti, mutta lähestymiset on kyllä vain parantuneet kokoajan. Muurin Snipe hyppää tosi korkealta, mutta kaikille esteille tämä ori laukkaa innokkaasti polkien korvat tötteröllä.
  Seuraavaksi nostin okserin takapuomin 160cm, myös sarjaesteet olivat jo 160cm. Muurieste muuttui valtavaksi pystyksi. Snipe on tohkeissaan, ja laukkaa jo koreaa laukkaa kohti sarjaesteitä. Nyt on askelten oltava juuri hyvät, eikä sinnepäin. Istuntasi joutui koville, keskittymiskyky samoin. Askeleet eivät ihan olleet kohdallaan, joten puomi tipahti. Snipe kuitenkin loikkasi hienosti, ehkä hiukan säikähtäneen näköisenä seuraavankin esteen. Kiihdytys viimeiselle pystylle oli näkemisen arvoinen. Snipelle taputukset, ja loppuverryttelyn aika. Heitin Snipen selkään lämpimän villaloimen, ja aloin siivota esteitä, teidän kävellessä pitkin ohjin. Teillä meni mahtavasti, ja olin järkyttynyt Snipen lahjakkuudesta ja innosta esteitä kohti.

19.03.2009 - Valmentajana kukkakeppi^^ - Taso 150 cm
Tullessaan maneesiin ori mulkoili ja luimisteli minulle. "Jaa, että tällainen tapaus tänään", sanoin orille joka tuijotti minua. Nousit selkään ja aloitit oikeaaseen kierrokseen tehden suunnanvaihdoksia melkoisen ripeään tahtiin. Ori oli aluksi hieman jäykkä mutta kuulemani mukaan se vertyisi nopeasti. Totta oli kuulemani, Snipe oli jo pienen hetken päästä hyvinkin verteä, eikä ollenkaan jäykkä. Ori oli hieman ulkona asiasta ja siitä mitä piti tehdä, se ei kuunnellut sinua sitten yhtään. Jatkoit tehden pysähdyksiä sekä mahdollisimman paljon kaikenlaisia koulukuvioita, jotta ori palaisi takaisin maneesiin jossa oli tällä hetkellä. Lähdin raahaamaan painavia puomeja keskelle kenttää, rakensin muutaman esteen joita pääsisitte kohta kokeilemaan. Vaikka lähestyminen esteelle ei aina ollut se kaikista parhain, ei se oria haitannut. Se liiti yli kauniisti ja sulavin liikkein, hyvä tempo ja ratsastajan varmuus johtivat siihen ettei puomi tippuisi.

20.02.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 130 cm
Snipe Hunting PB asteli maneesiin hieman oudosti kävellen. Se luimi jokaiselle, melkein potkaisi toista hevosta ja muutenkin käyttäytyi ikävästi. Sinulla oli täysi työ pitää raisu ori kondiksessa! Alkuverkassa volttien tekeminen, kaarevien urien ratsastaminen ja kaikki muu saivat Snipe Huntingin kuuntelemaan sinua jo paremmin, jolloin se taipui hyvin peränantoon. Ihmettelin hieman muutosta, sillä jopa yhdeltä ratsastajalta irronnut hevonen ei aiheuttanut ongelmia. Työstit puolestaan omia ongelmakohtiasi koko ajan, hyvä! Voisit kyllä silti pitää kantapäät alhaalla, vaikka ori muuten liikkui hyvin ja tasapainosi ei heittänyt ollenkaan. Pian aloimmekin laittaa esteitä. Snipe Hunting höristi korviaan, steppasi kohti esteitä ja melkein hyppäsi sen. Sitten kun aloimme kunnolla hyppäämään, alkoi Snipe osoittaa esteratsunsa ominaisuuksia. Ori loikkasi jokaisen vastaan tulevan esteen yli ilman kummempaa ihmetystä. Erikoisesteetkään eivät aiheuttaneet ongelmia. Muiden kieltäytyessä Snipe Hunting porhalsi ohi ja loikkasi mukavan sulavasti trippelin yli. Vauhtia oli silti liikaa! Ota vain kunnolla puolipidäte, et muuten saa kuria aikaan. Kun aloit kuuntelemaan minua, meni orikin hyvin pyöreää laukkaa ja hyppäsi huomattavasti tasapainoisemmin ja tarkemmin. Loistavaa! Radalla Snipe Hunting kuitenkin oikoo hieman esteitä kohti, pidä pohkeet kiinni ja puolipidätteet lähellä. Et tippunut ollenkaan tällä kertaa, hyvä!

14.02.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 120 cm
Ystävänpäivän kunniaksi ripustetut pinkit sydämet ja kaikki mahdollinen krääsä innosta hihkuviin tallityttöihin sai Snipen huonolle tuulelle. Se polki maata vihaisesti, taisteli kuolainta vastaan ja pukitti pari kertaa jo käynnissä. Melkoinen tapaus! Käskin ajamaan hevosta eteenpäin, niin että ori lopettaisi pelleilynsä ja kerroin sinulle, että sinun täytyy myös ratsastaa hienolla hevosellasi. Mutisit jotain omaa "pinkkifobiasta" mutta kun lopetit marinan hienostuneesta "turpa kiinni!" kommentistani, ja aloit toimia ohjeiden mukaan, pääsi Snipekin mukaan henkisesti. Se taipui alkukäynneissä, joskus ehkä liikaakin. Muista siis ulko-ohja! Muussa harjoituksissa, kuten käynti-ravi-laukka-siirtymisissä ori näytti parhaansa. Se nosti laukan pehmeästi, otti heti raville käskystä ja pysähtyi suoraan laukasta tasajaloin. Vakuuttavaa! Hieman lisäilimme ja kokosimme, joista lisäyksissä Snipe kuumui eikä olisi malttanut ollenkaan hidastaa. Hieman jäähdyttelemään siis!
    Kun olimme ravanneet, laukanneet, tehneet sulkuja ja avoja, oli sitten varsinaisen osion, eli esteiden vuoro. Kun avustaja raahasi (painavia) esteitä kentälle, Snipe alkoi korskumaan ja sen korvat kääntyivät pystyyn. Se yritti jopa hivuttautua esteitä kohti! Aikamoinen elukka! Hyppäämiseen päästyään, huomasin heti että Snipe on tähtiainesta. Sen tyyli oli juuri oikeanlainen, mutta toisaalta vauhtia oli välillä liikaakin. Liian kova vauhti kaarteessa aiheutti Snipen kaatumisen, jolloin lopullisesti otit niskasta itseäsi kiinni ja teit puolipidätteitä. Ori ei pahemmin niitä vastaan kapioinut, hyppäsi vain hallitummin ja hitusen enemmän takaosaansa käyttäen. Esteiden korottuessa, ja sarjavälien kaventuessa isolaukkainen Snipe joutui hieman ahtaalle. Hyvin ori kuitenkin ponnisti ties mistä pienestä rakosesta, vaikka välillä joutui kirkumaankin kauhusta. Itseasiassa rutiinin tullessa hyppyihin, alkoi Snipe menemään aina vain paremmin. Kun laitoimme metri kahdenkympin trippelin, ei sekään aiheuttanut ongelmia. Päinvastoin, uppiniskainen ori taisi kerrankin olla tyytyväinen...