B-Veoletta

"B-Veoletta on toinen holsteinini, estepainotteella. Riesu tulee erittäin menestykkäästä estesuvusta, joten luonnollisesti se on hyvin tärkeä osa tallini kuvastoa. Tamma itsessään on hyvän rakenteen omistava siro tamma, jolla on ihan mielenkiintoinen luonne."

Kuvista kiitos : Hof Kleemeyer

Faktaa ja fiktiota.

Historiikkia ja luonnekuvausta.

Riesu, kuten monet muutkin hevoseni, on pelkkä päähänpiston tulos. Kesken hyvin tärkeitä tekemisiä minulle tuli mieli ostaa holstein. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta tallin puitteet eivät ole valmistettu suurta kaakkilaumaa varten. Kävi nimittäin niin, että tuona viidentenätoista päivänä huhtikuuta presidentti Halosen hallintokautena tajusin omistavani suuren kaakkilauman. Alkujaan ajattelin pitäväni vain muutaman hevosen, mutta ehei, Riesusta tuli kuudes tai seitsemäs kisattavani. Vieläpä samassa lajissa, samoissa luokkakorkeuksissa. Tiukkaa tekee, ei voi muuta sanoa. Mutta kuka voisi kieltäytyä upeasta, lähes mustasta tammasta, joka teutaroi pirullisesti markkinoiden vilskeessä? Puheita kuunnellen melko moni, mutten minä. Lähinnä naureskelin vahingoniloisesti Riesun uhreille, vaikka sainkin osakseni melkoista kritiikkiä muilta ihmisiltä. Mielenkiintoni heräsi, kun katselin tamman sukutaulua. Sukulaiset olivat pari kertaa palkittuja ja täysipäiväisiä holsteineja. Siinä sitten vain kävelin rohkeasti korskuvat hevosen luo, ja aloin katsella sen rakennetta. Ympärilläni kuului hieman kohahduksia, sillä Riesu yllättäen lopetti vikuroinnin ja katsoi minuun kuin sanoen: "vie mut pois noitten puppelipoikien luota!" En voinut vastata pyyntöön muulla tavalla kuin sanomalla "Kyllä!" Lyötiin sitten kaupat lukkoon rasittuneen näköisen myyjän kanssa, joka kertoi (heti maksettuani), että tammaa sekopäisempää ratsua saa hakea. Riesu kuitenkin heti ensi hetkestä piti minusta - tai pikemminkin piti minua rikostoverinaan.

Mistä moinen nimi, Riesu sitten polveutuu? Kaunishan on tamman oikea nimi, ja muutenkin tamma on itsessään hyvin nätti. Kaikkihan sai alkujansa siitä, kun ylpeänä peruutin kiiltävän hevoskuljetusauton pihaan, tööttäsin torvea odottavasti ja katselin laskelmoivasti pihalle juoksevia talliorjia. He olivat selvästi ylityöllistettyjä, sillä yksi jopa nyrpisteli nenäänsä autolleni ja katsoi tallin liitoksistaan natisevia nurkkia. Vastassani oli ilmeisesti kateellisia hevosen varastajia, joten menin hyvin epäluuloisesti katsellen hevospuolen ovelle, avasin sen ja toin korisevan hevosen ulos autosta. Sillä tosiaankin ratsuni korisi ja puhkui kuin lohikäärme. Hieman taisi jäädä muilla suu auki, komeahan heppa oli ja minä olin vielä kauniimpi. Lopulta pitkän hiljaisuuden ja muutaman tutustumiskierroksen jälkeen yksi kysyi ääni väristen, että saisiko hoitaa mahdollisesti madamen upeaa hevosta. Minä naurahdin ontosti, sillä Riesu selvästi katseli tuota lettipäistä tyttöä "No way!" ilmellä. Siitä lähtien on Riesu ollut tallityttöjen riesana. Milloin on harjat keskellä käytävää, satula mutalammikossa, laudat rikki aidasta tai käsivarret mustelmilla. Ilmeisestikin "riesa" sana ääntyi Riesuksi, sillä sopiihan se toki paremmin hevosen nimeen. Yksi Harry Potter -fani yhdessä vaiheessa lohkaisi, että "hei, tuohan on melkein kuin se räyhähenki-Riesu!" Nauroin taas, sillä vertauskuva oli osunut aivan kohdalleen. B-Veoletta oli siten muuttunut Riesuksi. Kaikille muille temppujaan esittelevä tamma on varsinainen sekopää, mutta minulle vain hieman hauskempi tapaus.

Hoitaessa Riesu on varsin kinkkinen (ei kiinalainen) tapaus, sillä tällä tammalla tempperamentti räiskyy suuntaan jos toiseen. Eniten Riesun olemusta muuna eläimenä varmaankin parhaiten kuvaa lohikäärme. Punaiset sieraimet, höyryävä hengitys ja jatkuva korskunta saa ihmiset varomaan tuota palavasilmäistä mikä-lie olentoa. Hoitaessa, näin yleisesti ottaen, tamma ei ole sen parempi kuin liskomainen kaimansa. Pieninkin virhe, taitamaton harjaaja tai puuduttava tuntikausien hinkkaus saa Riesun suuttumaan. Suuttuneen tamman voima on kova, sillä silloin kalterit menevät mutkalle, narut katkeavat kuin nuudeliseipäät ja vähäonniset ihmiset joutuvat viuhtovien jalkojen alle. Riesu pitää saada nopeasti rauhoittumaan, joten narusta kiskominen ja armoton karjuminen saa vain tamman riehumaan enemmän. Herkästi stressaantuva Riesu on, täysiverityyppinen luonteeltaan ja siten hyvin herkkä. Ei suostu kenen tahansa harjattavaksi tai varsinkaan satuloitavaksi, sillä tamma valitsee itse ne ihmiset, joista se pitää - tai pikemminkin sietää. Kun hoitaja on tuttu ja kokeiltu, voi Riesukin hetkeksi unohtaa hullun maineensa ylläpitämisen. Se hieman rentoutuu, jopa lepuuttaa takajalkojaan. Toisin hetkessä pieninkin ärsyke villiinnyttää neidon uudelleen, joten Riesua voisi sanoa hyvin arvaamattomaksikin. Ei oikein koskaan tiedä, milloin (tamman) aivoissa naksahtaa. Useat kerrat on satulakin lentänyt kauniissa kaaressa maahan, koska yllättäen moinen mötikkä on selkään paiskattu. Kiireetön, rauhallinen ja silti hyvin omapäinen hoitaja on kaiken tämän takia vahvoilla taistelussa Riesu vastaan Ihminen. Muut hoitotoimenpiteet sujuvat ihan sen mukaan, miten olet tehnyt oman arvoasemasi tammalle selväksi. Tilanteen mukaan satulointi, suitsinta, kavioiden otto, suojien laitto ja muu hömpötys sujuu joko kamalan huonosti tai tyydyttäväksi. Riesu sattuu toisinaan olemaan melko innokas, joten joutuu väkisinkin hieman tappelemaan tamman kanssa. Yllätettynä tamma - kuten jo sanoin - puolestaan vikuroi varsin näyttävästi.

Käsiteltäessä Riesu on ihan omaa luokkaansa, varsinkin taluttaessa. Rehellisesti sanottuna tammaa ei edes kiinnosta, kuka siellä narun päässä roikkuu. Laitumelle kuskaaminen onkin yksi inhottavimmista tehtävistä, sillä Riesu pyrkii riepottelemaan hoitajaansa mahdollisimman paljon. Ainoa näppärä keino tämän elukan hirmuvaltaa vastaan on vain yksinkertaisesti kantapäiden kaivaminen maahan. Toisaalta ongelmia ilmenee siinä, että siinä asennossa ei voi liikkua, joten on luonnollista, että jokainen ihminen joutuu vuorotellen tamman riepoteltavaksi. Vaikka laitumelle on Riesulla kova hinku, ei se siellä kauhean hyvin viihdy. Tamma ravailee aidan vierustaa, kaatelee ikävyksissään vesisaavit sekä kiukkuilee muille. Riesu on itseasiassa hyvin epäsosiaalinen tapaus, sillä se ei pahemmin kenenkään kanssa viihdy. Aidoista tuki tullaan pois vaikka keskellä yötä, yleensä mitä kummallisin keinoin. Joku kerran vannoi nähneensä Riesun ryömivän aidan ali, mutta todistaja perui lausuntonsa hevosen murhaavan katseen alaisena. Mutta vaikka Riesu ei tosiaankaan jaksa löntystellä laitumella, ei se sieltä pois viitsisi tulla. Tamma ravailee ylhäässä yksinäisyydessään, eikä taatusti anna kiinni ennen kunnon syytä. Rapiseva kauraämpäri saa pikemminkin huvittuneen virnistyksen, mutta yksin jääminen synnyttää paniikin. Silloin tamma vasta tulee luokse, ja kovaa! Talutus takaisin tallille sujuu melko nihkeästi, Riesu kun jäisi oikein mielellään katselamaan perhosia. Karsinassa odottava sapuska saa viimeistään tulen perseen alle, jolloin hoitaja-raukka meinaa jäädä oven väliin. Muista terävä "HYI!"-huuto! Ja, kuten arvata saattaa, Riesu on tasan yhtä perso ruualle kuin kaikki muutkin asukkaat. Tamma ahmiikin ruokaansa kuin nälkäkuoleman partaalla, ihme ettei se ala vielä röyhtäilemään. Riesun ahneutta käytetään törkeästi hyväksi eläinlääkärin tai kengittäjän saapuessa, sillä silloin tamma ei huomaa mitään. Jos ruokaa ei ole nassun edessä, niin valkotakkinen eukko saa potkun persuksiinsa, ja kaksimetrinen siirtolohkare ("kengittäjä") puolestaan hampaanjäljet takamukseensa. Reilua, eikös?

Kouluratsastusta Riesu inhoaa, eikä syyttä. Ei tamman omistajakaan pahemmin mokomasta jumputuksesta tykkää. Valmennuksessa meillä molemmilla onkin tapana päästää kommentit alkuverkan tärkeydestä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Riesu ei katsos tahdo ensinäkään taipua, tai edes kävellä uralla. Se joko pyrkii raviin, tai sitten vain luikertelee käärmeen lailla. Toisin ei siellä selässä istuva omistaja pahemmin auta asiaa, hymisee vaan omiaan ja jaarittelee puhelimessa ties kenen puolituttujen kanssa. Toisinaan Riesu kuitenkin ihmeen kaupalla vertyy, jolloin siitä saattaa tullakin ihan kohtuullisen... no ei ehkä hyvä, mutta kelvollinen kouluratsu. Tammalla ei kuitenkaan ole mitään maailman ihanimpia askeleita, joten ratsastaja joutuu usein turvautumaan pariin pehmoiseen tyynyn takamuksen alla. Kun sitten ollaan jotenkin saatu Riesu taipumaan käynnissä, tai pikemminkin kulkemaan suoraan, voi vasta sitten miettiä peräänantoa sun muita hömpötyksiä. Tamma tosin todella harvoin myötää niskastaan, ellei matkaan ole sattunut kumichampparit tai vielä parempaa, kouluratsastaja! Me tavikset kuitenkin turvaudumme apuohjiin, jolloin voi ylpeänä esittää upeaa ratsastustaan pehmeällä ja taipuisalla hevosella, vaikka Riesun ilmeestä näkee syvän inhon kaikkea kohtaan. Laukkakin on melko tahmeaa ja vetelää koulukentällä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Riesua voisikin kuvata on-off-hevoseksi, joka joko innostuu jostain, tai vihaa jotain. Jos tamma ei kertakaikkiaan kiinnostu tehtävästä, se lyö liinat kiinni vaikka keppi soisikin. Joskus Riesu kuitenkin suostuu kuuntelemaan pehmeäkätistä ja rauhallista ratsastajaa, jolloin se voi suorittaa muutamia koulutehtäviä Helppo A-tasolle asti. Enempää tamma ei tee, eikä tuskin tule koskaan tekemäänkään. Se on itsessään erittäin vaikea ratsastettava, sillä Riesulla riittä älyä että omapäisyyttä. "Itsepäisempi kuin aasi, viisaampi kuin kettu", joku runoilija kommentoi ratsastettuaan kiukkuisella tammalla kouluradan. Riesulla onkin aina ollut tapana valikoida ratsastajansa hyvin tarkkaan, eikä se todellakaan pidä viuhtovista ihmisistä. Liian vilkkaat kaksilahkeiset saavat tamman vain pureskelmaan kuolaintaan sekä vikuroimaan mitä ihmeellisimmin tavoin.

Esteratsastus on ainoa ratsastuksen laji, jossa Riesu suostuu tekemään jotain hyvillä mielin. Vaikka tammaa on edelleenkin vaikea saada kuulolle, se voi silti hypellä ihan mukavasti omaksi huvikseen. Kuten kaikki muutkin Wincareen ratsut, myös Riesu toimittaa samaa sarjaa; inhottava hoitaessa, kamala taluttaessa, epäsosiaalinen erakko, ruoka-ahmatti mutta loistava esteratsu. Kuulostaako tutulta? Toisaalta hieman eroavaisuutta estehyppelyyn tuo Riesun ihmeellinen tyyli. Se kenties ponnistaa oikeasta kohtaa maasta useimmiten, mutta sen jälkeiset tapahtumat ovat pelkkää nolostelua ratsastajan puolelta. Riesu nimittäin hyppää melko jyrkässä kulmassa ylämummoon, tekee turhan ison kaaren ja lopulta potkaisee esteen päällä lujaa taakse. Kenties tyyli ei ole parhain, mutta ilmavat loikat eivät useimmiten pudota puomia, vaikka aikaa voikin mennä hukaan. Toisaalta esteiden välillä Riesu on kuin mikäkin höyryjuna, jota ei meinaa saada millään pysäytettyä. Niskalukot tai edes kiukkuiset valmentajat eivät välillä saa kuriin tätä raisua tammaa. Ainut hyvä keino onkin tiukasti satulaan istuminen, sekä erittäin hyvät vatsalihakset. Kun vauhti on saatu hillittyä, voi keskittyä enemmän esteisiin. Riesu ei yleensä tahallaan virheistä vikuroi, mutta joskus kettumaisina päivinään jopa estekentällä saatetaan nähdä pukkilaukkaa. Tamma useimmiten kyllä vain pudottelee puomeja huolimattomasta tiestä johtuen, harvemmin se kieltää tai runnoo pahasti estetolppia. Riesu onkin niin esteiden lumossa, että se hyppää lähestulkoon mistä tahansa yli. Suurtakin suuremmaksi ongelmaksi tulee useimmiten ohjaus, sillä kuten jo aikaisemmassa luvussa mainitsin, kouluratsastus ei ole meidän heiniä. Riesu ei oikein tahdo kääntyä kamalan tiukoissa kurveissa, eikä edes normaalia kaarevimmissa, sillä tamma on melkoisen jäykkä. Onneksi Riesu ei ole kamalan toispuoleinen, muuten olisimme täysin kusessa. Esteiden jälkeen ongelmaksi koostuu tien lisäksi laukanvaihto, jota joutuu joskus ala-arvoisesti vaihtelemaan ravin kautta. Kenties koulun jyystäminen tekisi hyvää, ehkäpä. En ole kuitenkaan saanut mielestäni tamman surullista ilmettä koulukentällä, ja vastapainoksi sen innostunutta sähellystä esteviidakossa.

Kilpailuissa Riesu on todellakin vaihteleva, ainakin kilpailuradalla. Lastaaminen koituu kuitenkin auttamatta ensimmäiseksi ongelmaksi, Riesu kun ei millään tahtoisi mennä pimeään koppiin. Trailerin kanssa voi joutua säätämään jopa kaksi tuntia, kunnes joku älyää ottaa liinat. Valkoisten nauhojen näkeminen vain lisää Riesun taistelutahtoa, joten ei kumma, että omistajalla on aina kamala kiire Riesun kanssa. Kilpailupaikalla tamma kuitenkin pyörii ympäri yhä uudestaan ja uudestaan korvat höröllä, aivan kuin kuullakseen paremmin hälinän korvan juuressa. Riesu kiskoo hoitajaansa aivan samalla tavalla kuin kotikentälläkin, mutta vielä paljon pahemmin. Meillä onkin ollut tapana iskeä ketjunari suuhun, tai sitten kuolaimet päähän. Tamma kenties jupisee häkkyröitä vastaan, mutta tulee vähemmällä taistelulla sinne, minne me haluamme mennä. Kilpailukarsinassa sen sijaan alkaa uusi rundi. Pieni ja ahdas koppi saa polosen hermostuneeksi, jolloin Riesu osoittaa ahdistuksensa kiukkuna. Taatusti murskaavat hampaat ovat jatkuvasti näkösällä, joten varustamisen on oltava hyvin ripeää. Veryttelyalueella tämä hermostuminen puolestaan korvaantuu sähläyksenä, sillä Riesu jälleen kerran innostuu ympärillään olevista ratsukoista. Tamma saattaa kenties näyttää iloista naamaa parille mukavan näköiselle orille, mutta lähempi tuttavuus aiheuttaa kamalaa kiljumista sekä kipakoita potkuja. Veryttelyesteet voivat saada Riesun keskittymään paremmin suoritukseensa, mutta ilman kunnollista lämmittelyä mistään ei tule mitään. Tamma kaipaa aika monta veryttelyestettä heti alkuun, sillä muuten touhu menee vain häsläämiseksi. Radalle päästyään Riesu usein viimein asettuu, mutta toisinaan kentälle meno aiheuttaa vain lisää teutarointia. Kilpaesteet Riesu ylittää tyylilläänsä, joka taatusti jää jokaisen katsojan mieleen. Kunniakierroksella tamma on ihan kohtuu nätisti, vaikka se saattaa joskus hiukan innostua pukittelemaan.

Aateliset sukujuuret.

Uusi sukupolvi.

Kilpailukalenteri.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 106 kappaletta.

Valmennukset.

10.01.2010 - Valmentajana K.J - Taso 140 cm
"Ratsukko asteli halliin tepastellen, tamman luimistellessa toisille hevosille. Ratsastaja tuntui kovin kiireisesti puhelevan puhelimeen, joten odottelin puhelun loppua samalla tarkastellen hevosta. Kun puhelu tuntui vain kestävän ja kestävän, kävin pysäyttämässä ratsukon ja kysymässä että aikovatko he osallistua valmennukseen vai eivät. Vastauksena sain hymyn ja jonkin suurinpiirtein ''mjuu, me tässä alkukävellään, ettei tarvitse niin paljon verrytellä''. Tosin se tuli melko muminana, joten päätin vain ignoorata ja komentaa kaikki verryttelemään. Ratsukko ei juurikaan näyttänyt kiinnostuneelta raviympyröistä, mutta atiivisella säksättämiselläni ja huitomisellani kentän keskeltä sain ratsastajan tekemään vähän töitäkin. Laukkakavaleteilla meno näytti jo paljon paremmalle, sekä ratsastajan että hevosen osalta. Esteillä ratsukko vähän viipotteli innoissaan, tiet venyi turhan pitkiksi ja vauhti kiri koko ajan reippaammaksi. Lopulta käskin tehdä voltteja esteiden väleillä, jotta ratsastaja saisi pidätteet kunnolla läpi. Ensimmäiset voltit venyivät turhan leveiksi tamman ollessa melkoisen jäykkä ja kiinni ohjassa, mutta ratsastajan työstäessä hevosta voltitkin muuttuivat pienemmiksi. Radalla, korkeudeltaan 140cm, vauhti meinasi taas kiihtyä, mutta nyt ratsastaja oli hyvin tilanteen tasalla ja kokosi hevosta. Hyppääminen sujui hyvin, pari kertaa Riesu tiputteli puomeja päästessään turhan pitkäksi. Seuraavalla kerralla Riesu oli selvästi ottanut opikseen ja teki semmosia loikkia että oksat pois."

26.08.2009 - Valmentajana Mari H. - Taso 160 cm
"Kun Riesu saapui tepastellen kentälle, aavistelin jo pahaa. Olin tehnyt teille sarjan sekä kaarevan linjan. Oli siellä pari muutakin estettä, jotka kuuluivat viimeiseksi tehtävään rataan. Alkukävelyt sujuivat samoten ravi. Puomitkin menivät oikein hienosti eikä Riesu niihin kolautellut. Laukassa saatiin nähdä riemukas pukki sarja, mutta onneksi pysyit hyvin selässä. Kun sai käännettyä pukittelevan tamman ympyrälle, ja pukit loppuivat, niin sitten alkoi laukka sujua. Riesulla oli hiukan kiire ja sen takia teit paljon ympyröitä, mutta hyvin se meni. Puomit menivät enemmän hyppytyylillä, mutta hengissä selvisitte. Toiseen suuntaakin kaikki sujui ja pukkejakaan ei tullut. Sitten siirryimme itse esteille ja ekaksi hyppäsitte sarjaa joka oli alkuun vain 70cm ristikoina. Laukka askelia eka väliin mahtui kaksi ja toka väliin kolme. Riesu oli suoraan sanottuna innoissaan ja sen piteleminen oli sinulle työtä ja tuskaa. Saitte tulla eka kerralla ravissa ja suoritus oli hieno. Toisella kerralla tulitte jo laukassa ja Riesu pysyi ihan hyvin hallinnassa. Sillä välin kun te vaihdoitte suunnan, minä nostin esteet 90cm korkeiksi pystyiksi ja lisäksi viimeinen este oli okseri. Nyt aloititte heti laukalla ja Riesun vauhti oli sen mukainen. Eka este meni hyvin, mutta Riesun askeleet eivät kovan vauhdin takia sopineet seuraavaan väliin ja siitä seurasi pudotus. Pudotuksesta häiriintyneenä, et keskittynyt enää itse kunnolla ja Riesu laukkasikin vauhdilla okserin ohi. Saitte siinä sitten hetken treenata laukan tahtia ympyrällä ja kun Riesu rauhoittui, tulitte sarjan uudelleen. Tällä kertaa pollesi pysyi käsissä ja sarja ylitettiin puhtaasi. Tosin Riesu veti hienon rodeon sarjan jälkeen, mutta pysyit taas selässä. Siirryimme sitten kaarevalle linjalle missä eka este oli 100cm korkea portti ja sitten tuli viisi laukka askelta ja 120cm korkea trippeli. Selvititte tämän tehtävän loistavasti ja Riesukin malttoi kuunnella ohjeitasi. Koska tämä sujui niin hyvin, seuraava tehtävänne oli hypätä 7 esteen rata, ja esteet olivat eka kierroksella 120-130cm. Aloititte radan rauhallisesti, mutta vauhti kiihtyi loppua kohden. Sain myös ihailla Riesun omituista hyppy tyyliä, mutta se ei Riesun vauhtia hidastanut. Menitte radan puhtaasti ja pienen kävely tuokion jälkeen menitte radan uudelleen. Tällä kertaa esteet olivat 150-160cm. Tällä kertaa tuli yksi pudotus sarjalle, ja se johtui siitä koska Riesun nopeat askeleet eivät sopineet väliin. Muuten rata meni hyvin ja olit ilmeisesti itsekin tyytyväinen suoritukseen :). Teillä meni kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka tahtia voisi harjoitella."

25.08.2009 - Valmentajana Hennukka - Taso 160 cm
"Alkukäynneissä Riesu kyttäili esteitä, eikä olisi millään jaksanut kävellä, puhumattakaan siitä, että se olisi pysähtynyt helposti ilman ohjissa roikkumista. Ravissa se kulki jo aika nätisti, mutta ympyrät, voltit sun muut kaarevat urat tuottivat sille hiukan hankaluuksia, eikä se olisi millään jaksanut ravata paria kierrosta ympyrällä temppuilematta lainkaan. Pari kertaa se vänkyröi ympyrällä ja yritti hypätä esteen, mutta sait Riesun nopeasti hallintaan. Riesu innostui heti vieläkin enemmän, kun hyppäsitte pienen esteen ravissa. Pikku pukinkin se teki. Laukan se nosti todella helposti ja vauhdikkaasti. Laukka olisi voinut olla hitaampaa ja kootumpaa. Laitoin yhden ristikon ja yhden 140cm pystyesteen. Riesu hyppäsi ne todella hyvin ja esteiden välille jäi paljon tilaa. Laitoin vielä kaksi estettä lisää. Toisesta 160cm okserin ja toisesta 160cm pystyesteen. Riesu hyppäsi nekin hienosti pukkien kera. Laitoin kentälle vielä kaksi pystyestettä sarjaksi. Riesu meni radan hyvin, mutta pukitteli välillä hiukan liikaakin. Laukka oli aluksi liian vauhdikasta, mutta parin hyppykerran jälkeen sait laukan hyvin hallintaan. Riesu tykkäsi selvästikin hypätä ja se ei olisi millään halunnut lopettaa hyppelyä. Se tekikin vielä parit pukit loppuravissa. Riesulla oli todella hyvät korkeat hypyt. Hiukan kankea se oli ja pukkeja olisi voinut olla vähemmän. Lopputunnista se kuitenkin meni paremmin, kuin alkutunnista."

10.08.2009 - Valmentajana Kukka - Taso 160 cm
"Aloitimme valmennuksen pienellä verryttelyllä. Laitoin toiseen päätyyn ympyrälle kolme puomia kaarevalle uralle, näin saisi varmasti tamman kyljenkin hieman taipumaan, kun ajattelee että se tykkää esteistä, eikä kouluratsastuksesta joten näistä voisi olla apua. Ensimmäisellä kerralla Riesu meni puomien yli vähän mistä kohtaa sattuu, harppasi isolla askeleella ja narskutteli kuolainta. Sillä tuntui olevan kovakin kiire. Pystytin suht pienen pystyn kokorataleikkaan radalle ja toisen pääty-ympyrälle ja pitkälle sivulle sarjan jonka väliin mahtuisi neljä askelta. Hypyt aloitimme menemällä jokaisen esteen kertaalleen, ja katsoisimme mitä missäkin olisi korjattavaa. Eka este oli lävistäjällä. Sait tehdä puolipidätteitä toisensa jälkeen, Riesu ponnisti oikeasti kohdasta ja teki lähes jättimäisen loikan ja potkaisi jaloillaan taaksepäin. Esteen jälkeen se yritti laskea päätään alas pukitellakseen, mutta istuit tiivimmin satulaan antaen pohkeita jatkuvalla syötöllä. Laukanvaihto sujui vasta ympyrällä, Riesu yritti mennä vastalaukkaa, ja ei halunnut ottaa puolipidätteitä kuuleviin korviinsa. Seuraavaksi mentiin ympyrällä oleva este. Sen Riesu meni yllättävän hyvin, vähän neliömaisella tiellä, mutta hyppäsi kuitenkin hienolla loikalla. Sarjakin onnistui ihan kohtalaisesti, mutta Riesu tuli kauhean pitkää laukkaa esteille, ja askeleita mahtui oikeastaan vain kolme ja puoli. Korotin esteet uusiin lukemiin, tällä kertaa esteitä löytyi 80cm-100cm. Riesu hyppäsi kauniisti koottuna, mutta jätti toisen takajalan liian taakse hypyssä ja se kolahti puomiin. Esteen jälkeen laukanvaihto tapahtui hirrmuisella raviräpellyksellä. Helpompi se on varmasti ravissa tehdä, ja kun niitä paljon harjoittelee niin eiköhän se suju pian ilman raviakin. Ympyrällä oleva pysty meni taas paremmin. Riesu koitti taipua kyljistä parhaansa mukaan, mutta hyppäsi esteen sisäreunasta ulkoreunaan päin. Sarjalle Riesu meinasi mennä ihan täysiä, joten se jouduttiin pyytämään menemään vielä yksi iso ympyrä pystyesteen ohi. Sait Riesun rauhoiteltua ja sarja sujui mukavasti. Jokaisella esteellä Riesu potkaisi taakse, vaikka hyppäsikin ihan mukavalla ilmavaralla. Nostin esteitä taas hieman ja laitoin sinut menemään radan tällä kertaa itsenäisesti. Katselin tarkkaan suoritustanne ja hevonenkin suorastaan säteili. Se värisytti sieraimiaan ja pärskähteli. Laukanvaihto sujui ihan hyvin, ja veit hevosen tarpeeksi kulmaan niin että se asettui kunnolla. Sarjalle taas tultiin reippaaseen meininkiin, ekalle esteelle lähestyminen tuli aavistuksen liian läheltä ja toiselle esteelle taas hieman kaukaa ja jäit hieman hevosesta jälkeen. Riesun kanssa pitää olla tarkkana, ettei sen anna mennä haluamaansa vauhtia, vaan tekee milloin lyhyempää laukkaa ja milloin pidempää. Ylimääräisistä ympyröistä on myös paljon hyötyä, jos tammaa ei saa kuulolle. Lopuksi korottelimme esteet huippulukemiin, 160cm. Riesun piti laukan tasaisena ja tuntui keskittyvän isoihin esteisiin paremmin. Lähestyminen oli aina hyvä, esteen jälkeen se tosin kiihdytti paljon. Tiiviillä istunnalla sait kuitenkin paljon aikaa, mutta täytyy varoa ettei jalkasi liiku liian eteen kun yrität istua tiiviimmin satulaan, pohkeet kun eivät vaikuta satulavyön edessä. Muuten istuntasi ja kaikki apusi olivat todella kiitettäviä. Loppuverryttelyksi laitoin kolmikaariselle kiemurauralle aina suoristuskohtaan kavaletin. Ensiksi mentiin niin, että kavaletit ravissa ja aina mutka laukassa. Näin Riesun tarvitsi mennä molempia laukkoja aina periaatteessa ravisiirtymisen kanssa. Sitten tätä mentiin vielä ravissa että Riesu taivuttaisi hieman kylkiään eikä menisi mutkiin ihan poikittain turpa ulkokaarteessa. Sitten vielä ravasit pitkin poikin uraa löysin ohjin. Löysäsin satulavyötä ja annoit hevosen kävellä jäähdyttelyksi. Riesun kanssa kannattaa harjoitella paljon esteitä kaarevilla urilla. Vaikka pelkkiä puomeja tai kavalettejä. Myöskin laukanvaihdot ovat tarpeellisia. Välillä kannattaa koittaa ratsastaa välillä ihan pieniäkin voltteja ja muita uria."

09.08.2009 - Valmentajana Suvi - Taso 160 cm
"Valmennuksen aiheena tänään oli täydellisen suoran linjan hyppääminen. Aloittelimme menemällä kentän pitkälle sivulle viiden laukka-askeleen etäisyydellä toisistaan olevien pienten ristikoitten yli. Tarkoituksena oli saada Riesua rauhoittumaan ja sovittamaan askeleensa hyvin esteille ilman ylimääräistä sähellystä saati sitten kiitämistä avuilta pois. Alkuun Riesu vain kaahotti yli, mutta vähän ajan kuluttua ratsastaja alkoi saada tamman lyhentämään askeltaan ja muutaman yrityksen jälkeen ne askeleetkin osuivat. Kun esteitä nostettiin niin, että ensimmäinen oli noin metrinen pysty ja toinen takapuomin korkeudesta 110cm okseri alkoi tamma ottaa asiat tosissaan. Enää se ei laukkaillut hullua vauhtia huomaamatta esteitä, vaan muutaman yrityksen jälkeen ratsastaja sai sen lähestymään ensimmäistä estettä tasapainoisessa, rauhallisessa laukassa. Pystyn jälkeen vauhti taas kasvoi ja todella luulin että Riesu juoksisi suoraan eteen läpi, tuosta vauhtista oikeassa kodassa tehty ponnistus oli mielestäni aivan mahdoton. Yllätyksekseni tamma kuitenkin onnistui ylittämään esteen kunnialla. Selässä pysymisestä täytynee antaa ratsastajalle kunniamerkki.. Ohjeistin ratsastajaa pyytämään Riesulta pari raviaskelta heti pystyn jälkeen, jolloin okserinkin yli päästiin vähemmän hengenvaarallisen näköisesti. Kun lopuksi nostin esteet 150cm ja 160cm korkuisiksi Riesu selvitti välin oikein nätisti. Ehkä sitä vauhtia olisi vielä voinut otta vähemmän, mutta kuitenkin olin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn. Itsekseen ratsukkoi voisi harjoitella laukka-ravi-laukka tai laukka-käynti-laukka siirtymiä esteiden välillä, jotta hevonen olisi paremmin ratsastajan hallinnassa."

31.07.2009 - Valmentajana Maikku - Taso 160 cm
"Saavuin kentälle sovittuun aikaan ja Diamonte kävelytti hengästynyttä Riesua uralla. Varmistin, että ratsukko oli jo lämpännyt ja aloin sitten kokoamaan esteitä kentän keskelle tuoduista tarvikkeista. Tein keskihalkaisijalle kolme melko matalaa ristikkoa. Tarkoituksena oli harjoitella kahdeksikolla laukanvaihtoa ja kaarevalla uralla hyppäämistä. Aloitimme päädyissä olevista esteistä ja niille piti lähestyä ravilla. Riesu oli innokas mutta pysyi kuin pysyikin ravilla esteelle asti. Siitä se kyllä ponnisti laukkaan astuttuaan ristikon yli, mutta Diamonte sai sen hyvin palaamaan taas raville pitkän sivun aikana, ennen lähestymistä seuraavalle esteelle. Menimme näin esteet pariin kertaan kumpaankin suuntaan. Sitten aloimme treenata laukanvaihtoa. Riesu innostui laukasta ja sen häntä pyöri ympäri ja laukka-askel oli korkea, lähes pukkimaisen leikikäs. Laukanvaihdot rupesivat onnistumaan kun Diamonte kunnolla näytti tammalle suuntaa ja katsoi tulevaan menosuuntaan pohkeet terävinä oikealla paikoilla. Loppuun menimme vielä koko kahdeksikkoa niin, että keskimmäinen este oli 90cm ja päädyissä olevat esteet 110cm. Riesu innostui mutta pysyi käsissä ja hyppäsi suht nättejä hyppyjä ilman ylimääräisiä pukkisarjoja."