Der Reise GER

"Tuontikannan tammakannasta pääsi huolehtimaan ensimmäinen trakehnertuontini, Der Reise Saksasta. Tämä uljas, mutta pahaluontoinen otus tarttui mukaani poikkeuksellisen suuren hyppykapasiteettinsa vuoksi. Hienolla lempinimellä somistettu tamma oli hetkessä kaikkien suosikki!"

Kuvista kiitos : Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Nimi	Der Reise GER	Painotus	Esteratsastus
Rekisteri	VH11-021-0145	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Trakehner, tamma	Koulutustaso	Ko HeA, Re 160 cm, Me 110 cm
Väri ja merkit	rt, lsi, mej, otj psk, vtj vsk, kj kjko	Kasvattaja	Alexander Diederich     Saksa
Säkäkorkeus	162 cm	Omistaja	Cirion Stud     VRL-05186
Syntymäaika	21.05.2010, 8-vuotias (CASXVI)	Saavutukset	ERJ I

  Natsin päiväkirja     Täyttää neljä vuotta 18.04.2011     Der Reise GER on virtuaalihevonen!  

ERJ I arvonimi myönnetty 25.03.2012 (10+50+23+15+10 = 108p.)

Mielenkiintoista historiaa.

Saksassa oleva systeemi toimi vielä tänäkin päivänä hyvin; pientilalliset pitivät tammat tiloillansa, joista varsat sitten haettiin valtionsiittolaan sukua jatkamaan. Der Reise kuuleman mukaan kuului tähän satsiin. Tamman kasvattajalla Alexander Diederichillä ei ollut huipputammoja, mutta silti hän halusi nimensä maineikkaimpien listoille. Hän - ihme ja kumma - sai luvan astuttaa tammansa siittolan orilla, joten unelma näytti lähestyvän yllättäen. Yhdentoista ankaran kuukauden odotus palkittiin; karsinassa makasi pieni, mutta kovasti pystyyn pyrkivä mytty. Tuo pieni ja viaton mytty tosin ei ollut luonteeltaan mikään rauhallinen tapaus! Diederich oli miltein tyytyväinen tamman lähtiessä vuotiaana valtionsiittolaan.

  Mies jäi silti mielenkiinnolla seuraamaan Der Reisen uraa. Hän sai aluksi kuulla vain huonoja uutisia tammavarsasta, mutta silti hevoselle povattiin loistavaa uraa sukutaulunsa vuoksi. Tuo helmi on täynnä mahtavia nimiä, jopa Saksan toisesta maailmansodasta selvinneitä harvinaisuuksia. Suurin osa tuon aikaisista trakehnereista joutui Neuvostoliitolle tai Puolalaisille, joten näitä sitkeitä sissejä suositaan sukutaulussa lähes kuolaten. Kun minä kuulin Der Reisista, olivat tunnelmat samanlaiset täällä Madagaskarissa. Aito saksalainen, niinhän sitä sanotaan. Tässä vaiheessa Der Reise oli jo kolmevuotias neitokainen, vaikkakin niittänyt jo runsaasti mainetta hyvän sukutaulunsa, rakenteensa sekä ennen kaikkea luonteensa ansiosta. Saksassa oli tuohon aikaan suuri hevostapahtuma, jossa myytiin nuoria hevosia kasvattajille. Mukana oli monta loistavaa hevosta, upeine saksalaisine sukutauluineen. Silti Der Reise kiinnitti erityisesti huomioni. Katselin sen kiiltävää karvaa mietteissäni. Kun hevonen sitten käänsi päänsä ja upotti hampaansa kylkeeni, oli valinta selvä. Pitäähän kopukoissa nyt luonnetta olla!

Vähemmän mielenkiintoinen luonnekuvaus.

  Hoitaessa tämä Saksanmaan neitonen on huhujensa mukainen villipeto - damn it! Der Reise nimettiinkin jo heti ensimmäisellä viikolla Natsiksi stereotypioiden vuoksi. Ei tamma ole kuitenkaan suotta saanut itselleen kovalta kalskahtavaa lempinimeä, kun jo otuksen hakeminen karsinasta muistuttaa välillä enemmän itsemurhaa kuin hevosen käsittelyä. Hampaitaan ahkerasti kuluttava Natsi ilmeisesti haluaa teroittaa sievää keltaista rivistöään, usein tietysti meihin ihmisiin. Mustelmilta ja yllättäviltä itkupuuskilta ei voikaan välttyä tammaa hoidettaessa, vaikka se onneksi on hoitopaikalla siedettävämpi. Kenties syynä on se, että Natsi sidotaan tiukasti molemmin puolin kiinni massiivisilla ketjuilla? Niin tai näin, ei silti parane jäädä uneksimaan Brad Pittistä, muuten voi joutua monotuksen kohteeksi. Varsinkin kavioita nostaessa saa olla tarkkana, Natsi kun saattaa puraista takamuksesta melkoisen kivuliaasti. Helposti ikävystyvä Natsi ei olekaan mikään tallityöntekijöiden suosikki! Yllättävä ärripäiden lauma ei ole mikään kummallinen ilmiö tammatallissa, varsinkin kun puolelta toiselle keikkuva ja jopa pukitteleva tamma ajaa tallityöntekijät hermoromahduksen partaalle. Yritä nyt siinä laittaa satulaa selkään tai suitsia sormia napsivaa hirvitystä! Myös selkään laitettavat loimet saavat äkkilähdöt kavioihin tallottavaksi, kun Natsi repii ne uskollisesti pois päältään, myös pintelit ja vesikarsinan vesiletkut ovat tulilinjalla.

  Älä suotta kuvittele itseäsi kirmailemassa aurinkoisella niityllä korviaan höristelevän hevosen vieressä, kimaltelevien vampyyripoikien ympäröimänä. Todellisuus on suorastaan karmaisevan kurja! Et pääse hyppelemään mielenvikaisena satumaisen hevosen kanssa, sillä oikeassa elämässä Natsi kiskoo hoitajaansa kuin pässiä narussa. Toisinaan tamma ottaa ja lähtee jo tallin käytävällä, toisinaan se tekee oharit vasta laitumen portilla. Inhottava todellisuus on ainakin se, ettei Natsi pysy muuten kuin ketjunarulla aisoissa! Silti se loikkii tasajalkaa, välillä ihmisen päälle punkien ja välillä muita tammoja mukiloiden. Ei tuo epäsosiaalinen ilmestys laitumellakaan muiden hevosten kanssa pärjää, se vain mököttää yksin heinätupoilla ja kamalasti kiljuen hätyyttää kaikki muut takaisin kurjaan aurinkoon. Yksinäisissä varjoissa viihtyvä Natsi ei ole erityisen ihmisrakas edes laitumella; sitä saa jahdata melkein loputtomiin narun kanssa! Korvat niskassa karkuun laukkaava otus ei suinkaan herätä hellyyden tunteita omistajassa, varsinkaan kun herkut (= lahjukset) eivät tunnu toimivan. Edes omassa ruokakipossa lilluva mössö ei suinkaan herätä Natsissa villejä tunteita, vaikka sen täytyy tietenkin riehua mölyapinan lailla ruokakärryn nitistessä eteenpäin tammatallin käytävää. Eläinlääkäreitä ja kengittäjiä kohtaan tunteet räiskyvät vielä enemmän, jos mahdollista. "Voiko tuo olla vielä kiukkuisempi!?" puuskahtaa omistaja.

  Hevosta arasti tuijottavan (= itkuaan pidättelevän) ratsastajan kannattaa vain rohkeasti laittaa jalkansa jalustimeen ja loikata selkään, sillä Natsi ei jostain kumman syystä ole maailman hirvittävin satulan alla. Toki se saattaa näykkäistä ja potkaista selkään säkkimäisesti könyävää ratsastajaa, mutta muuten Natsi on yllättävän.. asiallinen! Tamma liikkuu pehmeästi ja sulavasti, turhaan muita ratsukoita kuikuilematta ja jopa suoraan - kunhan ratsastajalla on istunta kunnossa! Kantapäitä ei pidä vain runtata neidin kylkiin, sillä muuten ratsastaja saa äkkilähdön takaisin maan kamaralle. Pienempiin virheisiin Natsi suhtautuu lähinnä asenteella "olet idiootti", hevonen kun pysähtyy suorin jaloin vinosti kanttaavan ihmisen alla. Tamma on muuten erinomainen ratsastettava, sillä täsmällisen ja tarkan ratsastajan alla Natsi suorittaa liikkeet lähes konemaisesti. Hevonen ei yritä punkea pois avuilta tai niitä vastaan, vaan se mielellään tukeutuu pehmeästi kuolaintuntumalle ja liikkuu peräänannossa takamoottori hyvin toimien. Natsi ei kuitenkaan ole mikään liitokavio, se pikemminkin vain tekee liikkeet huolellisesti hätiköimättä.

  Esteviidakossa tamma sitä vastoin näyttää toisen puolensa; estehulluutensa! Natsia voisi silti luonnehtia hillityksi tapaukseksi, neiti kun ei viiletä tukka putkella halki maiden ja tantereiden. Tamma silti nostelee päätään ja jopa - iih - pärskähtää malttamattomana. Natsi tästä huolimatta laukkaa vain rytmikkään tylsästi läpi esteiden, kunhan ratsastajalla on ne pirun pohkeet kiinni ja ohjat tasaisella tuntumalla. Muuten voi tulla jälleen epämääräisiä pysähdyksiä.. Rohkea ja ponnekkaasti laukkaava Natsi on silti erinomainen estehevonen, otus kun loikkaa yli ties millaisesta hirvityksestä. Ainoastaan kaarteissa on hyvä pitää varansa - tamma ei ole mikään kaikista ketterin tapaus! Esteiden yli neiti silti liitelee tyylikkäästi, voimakkaasti maasta ponnistaen. Harvoin Natsi kieltääkään, usein se vain vahingossa kopauttaa puomin alas liian tiukan mutkan vuoksi.

  Natsi voi aluksi maastoreissulla tuntua vaarattomalta tapaukselta. Kun sitten liian omahyväinen ratsastaja ohjaa hevosen viidakkopolulle ("Miksi ihmeessä tämän lempinimi on Natsi, tämähän on ihan kesy!"), muuttuu tamma yllättäen räjähtäväksi ruutitynnyriksi. Se tepastelee sieraimet väristen polulla, kammottavien heiluvien puiden keskellä. Sydän tykyttäen liikkuva hevonen ei ole mitään kaikista rentouttavinta matkaseuraa, varsinkaan kun jo pieni rasahdus tai eläimen vilahdus riittää silmittömään kiitolaukkaan. Karkuun nelistävä Natsi ei todellakaan ole mikään helpoin tapaus, hevosen pysäyttämiseen kun vaaditaan rautaisia hermoja, pahimmassa tapauksessa norsujarruja. Edes hiekkarannalla Natsi ei ole mitään mukavaa seuraa, hevonen kun steppailee kauhuissaan aaltoja karkuun. Osaa se sentään ottaa osaa rantalaukkoihin, mutta kesken matkaa tamma saattaa tehdä oman bravuurinsa - yllättävän käännöksen takaisin menosuuntaan. Hölmömpikin tipahtaa kyydistä, varsinkin kun Natsi saattaa moisia ihania loikkia tehdä myös maastoesteradalla. Kiinteät (= pelottavat) esteet eivät suinkaan ole neidin mieleen!

  Lastausrampilla itsepäisesti möllöttävä hevonen on suorastaan raivostuttavaa matkaseuraa! Otusta saa kiskoa pimeään autoon vaikka kaikin voimin, mutta hevonen vain upottaa jalkansa hiekkaan. Liinoilla sohiessa tamma saattaa nousta pystyyn, eikä sekään mitään riskitöntä touhua ole. Paras keino on tähän asti ehdottomasti ollut Natsin silmien peittäminen, jolloin hevonen pienen vastustelun (= tunnin teutaroinnin) jälkeen saattaa tepastella autoon varovasti. Onneksi Natsi sentään voi viettää matkansa perimmäisessä osastossa, joten muiden hevosten ei tarvitse kärsimättöminä odotella tamman järkiintymistä. Matkalla Natsi silti koettelee vierustoverinsa hermoja vilauttelemalla hampaitaan siihen suuntaan, sentään iholle asti otus ei pääse - hah! Kilpailupaikalla tamma sitä vastoin saattaa tosissaan yrittää haukata paloja vierustovereistaan, hevonen kun taitaa olla hermostunut kilpailuiden hälinästä. Verryttelyssä Natsi ei olekaan mikään mutkattomin tapaus, hevoseen kun pitää saada kunnon tuntuma väsyttämättä sitä. Napakoilla harjoituksilla tamma vertyy hyvin, liiallisesta hypyttämisestä se vain turtuu. Estradilla Natsi näyttää silti aina sähäkän puolensa, hevonen kun liikkuu komeasti korskahdellen salamavalojen räpsyessä. Melkoinen linssilude!

Sukutaulu ja sukuselvitys.

Isä: Upea suurikokoinen musta ori, Mosin Nagant sai alkunsa Saksassa vuonna 1980 suuren kansanhuomion kera. Hevosen kaukaisempi sukulainen Hyperius kiinnosti trakehnerkasvattajia toden teolla, loistavien kilpailutaustojensa vuoksi. Kuka ei olisi halunnut edistää näitä geenejä, joissa virtasi henkeen ja vereen esteratsastuksen pyhimmät nimet? Mosin Nagant astuikin jo nuorena monia tammoja, tullen hyvin kuuluisaksi vanhoja linjoja kannattavien kasvattajien keskuudessa. Jopa 175 cm korkea Mosin Nagant tosin teki myös uraa esteratsastuksen puolella; se kävi jo kuusivuotiaana nuorille hevosille tarkoitetussa kansainvälisessä minikilpailussa. Vaikka ori ei ollutkaan mikään lempeäluonteinen tapaus, silti sen koko olemus oli mahtava. Pitkäjalkainen, erittäin näyttävä katseenvangitsija aloitti hurmaamalla katsojia tavallisissa estekilpailuissa, mutta muutaman vuoden sisällä se lähti kokeilemaan onneaan puissance-luokissa. Mosin Nagant ei kilpaillut erityisen säännöllisesti jatkuvan jalostuskautensa vuoksi, mutta silti se saavutti monia merkittäviä palkintoja aina korkean tason kansainvälisistä kilpailuista asti. Kiukkuisena ihmisvihaajana tunnettu ori pääsi eläkkeelle ollessaan 20-vuotias, jälkeläisiäkin oli tuohon mennessä kerinnyt jo syntyä yli 500 kappaletta melko suurella menestyksellä. Eläkepäivillään ori muuttui niin vaaralliseksi ja äkkipikaiseksi, että se jouduttiin lopettamaan.

Isänisä: 1950-luvun loppupuolella syntynyt ori ei jätä ketään epäilysten varaan. Don Donnerkeil oli suurikokoinen esteori kaikilla mausteilla. Vaikka menestys jäi hieman mitättömämmäksi varsaansa verrattuna, on Don Donnerkeil ehdottomasti yksi trakehnerkasvatuksen kulmakivistä. Ennen toista maailmansotaa syntynyt Hyperius on vaikuttanut ehdottomasti myös Don Donnerkeilin maineeseen. Kenties lahjakkuus periytyy sukupolven yli? Kenties, sillä ori hurmasi jo varsana. Don Donnerkeil myytiin Itä-Puolaan vakaiden liikkeidensä, hyvän luonteen sekä korrektin rakenteensa vuoksi. Kolmivuotistesteistä ori saikin lähes täydet pisteet rakenteensa osalta, mutta myös liikkeet sekä hyppykyky saivat osakseen huomiota. Don Donnerkeil astuikin estekentille kohtalaisen nuorena, ollen yksi 60- ja 70-lukujen vaikuttavimmista tähdistä. Hieman erikoisemman värinen, 164 cm korkea mustankimo hurmasi kasvattajat jo pelkällä olemuksellaan. Don Donnerkeil kilpaili voitokkaasti, päästen kerran hopealla kansainvälisessä 150 cm luokassa. Vasta kilpailu-uransa jälkeen ori siirtyi jalostukseen, astuen hyvällä periyttämismenestyksellä yli 300 tammaa.

Isänisänisä: Toisen maailmansodan aikaan syntynyt hurmaava musta, 168 cm korkea ori Don Vergeltung edustaa trakehnerien sitkeyttä. Neuvostoliiton rintama lähestyi vuonna 1945 suurta trakehnersiittolaa yllättävän nopeasti. Don Vergeltung tovereineen evakuoitiin palavasta tallirakennuksesta kiireen vilkkaa. Keskitalven tuiskuissa hyväluontoinen ori jaksoi talsia kilometrejä toistensa perään. Perille länteen Don Vergeltung pääsi lähes ruhjeitta, joten siitä oltiin erityisen kiinnostuneita. Maan trakehner-kasvatus kun oli kokenut pullonkaulailmiön. Jälkeläisiä upea ori keräsi itselleen satoja, monia hyvällä menestyksellä ja loistavalla puhtaalla perimällä. Don Vergeltungia alettiinkin kutsumaan alkuperäiseksi saksalaiseksi sen uskomattoman kestävyyden takia viidenkymmenen kilometrin pituisella reitillä ilman pysähdyksiä. Viisitoistavuotiaana ori osoitti taitonsa käytännössä astumalla ensimmäistä kertaa kilpailukentille. Don Vergeltung teki parin vuoden mittaisen nousujohtoisen uran, sijoittuen viidessä 150 cm luokassa, yhden näistä ollessa jopa kansainvälistä tasoa.

Isänisänemä: Isälinjan vaatimattomin tapaus Verscheiden ei ollut mikään estekettu. Vaikka tamman isä oli 30-luvun mahtavin esteperiyttäjä Hyperius, ei Verscheiden silti koskaan pärjännyt itse korkeammissa luokissa. Tamma syntyi pienessä maalaiskylässä vuonna 1950. Toisen maailmansodan jännitteet olivat vielä käynnissä, joten Verscheiden ei saanut osakseen sitä huomiota mitä olisi kaivannut. Tamman kasvattaja, maanviljelijä Tom Landzunge alkoi vasta myöhemmin kouluttaa rakasta hevostaan, sen ollessa jo nelivuotias. Verscheiden ei ollut mikään helppo tapaus, eikä se kotona esittänyt mitään ihmeellistä. Silti tammalla käytiin kilpailemassa vuoden ajan, tosin tuloksetta. Verscheiden kopautti puomit alas korkeuden noustessa yli 120 cm:iin. Kenties miestä lohdutti se, että tammalla oli varsin upea rakenne ja hyvä hyppytyyli. Verscheiden pääsikin kokeilemaan siitostamman elämää, käyden useasti näyttelyissä. Tamman kevyet piirteet, ilmeikkäät silmät sekä kuivat jalat saivat imarteluita tuomareilta. Verscheidenin kaikki kahdeksan varsaa näyttävät perineen emältään niin hyvän rakenteen kuin hyppytyylinkin.

Isänemä: Vahinkona alkunsa saanut Weberknecht oli varsana vähän huomiota saanut tamma, jolta ei odotettu mitään. Vaikka emä oli merkittävä, ei Saksassa katsottu hyvällä lehtolapsia, isä kun sattui olemaan melko tuntematon tapaus taustoiltaan. Vuonna 1966 syntynyt Weberknecht jäi siten nuorena paitsi ikätesteistä ja erilaisista näytöksistä. Vasta eräs mies, Jonathan Bauer huomasi suurimerkkisen rautiaan piilevät kyvyt. Monen vuoden kuluttua työn tulokset alkoivat näkyä; Bauer ilmoitti 173 cm korkean hujopin ensimmäisiin estekilpailuihinsa. Tamma menestyi yllättävän hyvin, voittaen 140 cm luokan. Weberknecht sai näin osansa salamavalojen räiskeestä, sen taustasta varsinkin oltiin kiinnostuneita. Vaikka emä oli puhdasverinen trakehner, isä oli ilmeisesti englantilainen täysiverinen. Perimän puhtaus vainosi kuitenkin Weberknechtia koko elämänsä ajan. Tamma pysyi silti sinnikkäästi estekentillä, jopa päästen mukaan Saksan maajoukkueeseen vuonna 1979. Weberknecht sai vain kolme, vaikkakin menestynyttä varsaa. Myöhemmin on pystytti geenitekniikalla todistamaan sukujuurien puhtaus; tamman isä oli tosiaan täysiverinen!

Isänemänisä: Monipuolinen kenttätähti Reinheitsgebot xx sai puhtaan rodun leiman itselleen vasta geeniteknologian kehittyessä. Reinheitsgebotin emä oli puhdas täysiverinen, mutta isä on valitettavasti vain karannut täysiverityyppinen ori jota epäiltiin puhtaaksi. Epäselvien taustojensa vuoksi ei Reinheitsgebotia huolittu jalostusohjelmaan lainkaan, varsinkaan trakehnereiden puolelle. Ori oli itsessään erittäin vaikuttava näky suurikokoisuutensa vuoksi. 175 cm korkea rautias Reinheitsgebot oli luonteellisesti silti melkoisen vaativa tapaus epämääräisistä omistajista koostuvan historiansa vuoksi. Uuden omistajan turvin jälkeen Reinheitsgebot siirtyi kilpailukentille, yllättäen ruusukehaina. Reinheitsgebot kilpaili nousujohtoisesti muutaman vuoden, päästen Saksan maajoukkueeseen asti. Orin uran huippukohta onkin ehdottomasti kenttäratsastuksen olympialaisista kahmaistu joukkuepronssimitali vuonna 1963, Reinheitsgebotin ollessa vasta kymmenvuotias. Hujoppi ori astui perimästään huolimatta myös runsaasti trakehnereita, eikä varsoja jostain kummallisesta syystä luokiteltu tilastohevosiksi.

Isänemänemä: Saksan valtiosiittolassa vuonna 1954 syntynyt Nacht der Untoten, läsipäinen ja korkeilla sukilla varustettu tummanruunikko tamma oli kiistatta yksi vuoden merkittävimmistä hevosista. Sen emälinja pohjautui suoraan legendaariseen tammaan nimeltään Hoffnung. Myös laajalti tunnetut Spyrodes ja Sinister xx tuntuvat hyppäävän sukutaulussa esiin jo heti lähipolvissa! Nacht der Untoten näyttikinn saaneen vaikutuksia sukulaisistaan, sillä se oli poikkeuksellisen kyvykäs jo nuorena. Lukuisissa näyttelyissä menestynyt nelivuotias neiti oli omistajansa ylpeys kaikin puolin. Kun kuusivuotias tamma sitten astui ensimmäisen kerran kansalliselle radalle Saksan mestaruutta hakemaan, oli sitä kohtaan suuret odotukset. Yksi maailman vaikeimmista kilpailuista tullut voittopokaali käynnisti Nacht der Untotenin uran nousujohtoisella tavalla. Tamma kilpaili parissa kansainvälisissä kilpailuissa 150 cm tasolla, saaden muutaman arvokkaan sijoituksen. Kotimaassaan 162 cm korkea hevonen teki silti paremman uran, voittaen yhteensä viisi kertaa Saksan esteratsastuksen mestaruuden! Tamman jälkeläiset edustavat myös loistavaa laatua.

Emä: Suorastaan legendaariseen sulhaseensa verrattuna Schwarze Skorpion ei suinkaan ollut mikään parkettien partaveitsi! Tamma syntyi vuonna 1992 kyllä Saksan valtionsiittolassa, mutta sitä pidettiin silti erittäin keskinkertaisena tapauksena niin sukutaulunsa kuin kykyjensäkin puolesta. Schwarze Skorpion herätti silti ihailua, varsinkin nuoressa itäsaksalaisessa miehessä. Tummanrautiaalla tammalla oli poikkeuksellisesti liinahtavat jouhet, joiden ansiosta hyväluontoinen hevonen erottui vuosikkaiden laitumelta. Schwarze Skorpion oli jo varsana todella rauhallinen ja kärsivällinen, joten sille kaavailtiin uraa seudun hieman hienompien ratsastuskoulujen parista. Itäsaksalainen mies osti 163 cm korkean liinaharjan heti tamman täytettyä kolme vuotta, puhtaasti ratsastuskoulukäyttöä varten. Schwarze Skorpion kuitenkin yllätti; siitä kuoriutui aivan eri hevonen satula selässään, varsinkin estekentällä. Tamma liiteli yli niin 120 cm korkeasta esteestä, kuin kolmekymmentä senttimetriä korkeammasta tapauksesta. Hyppytyyliltään Schwarze Skorpion ei silti ollut mikään kaikista puhtain, vaan pudotuksia tuli herkästi. Kilpailuissa tamma ei niittänytkään erityisen hyvää menestystä, vaikka se voittikin kerran kaksi kansallista kotimaan kilpailua 140 cm tasolla. Omistajalle tamma oli silti arvokas silmäterä, jonka varsoista tuli yllättävän eteviä tapauksia esteratsastuksessa.

Emänisä: Neuvostoliitossa koko elämänsä asunut, vuonna 1984 syntynyt punarautias Tokarev TT-33 kuuluu siihen hevoskastiin, joiden olemassaoloa ei kukaan muista pitkästä kilpailu-urasta huolimatta. Syynä voi olla kenties myös orin arkinen ulkonäkö; pienellä tähdellä ja yhdellä sukalla koristeltu ori suoranaisesti hukkui värikkäämpien hevosten massaan. Varsa-aikana Tokarev TT-33 sentään herätti huomiota ympärillään edes hiukan, mutta muutto pienestä kylästä isompaan hävitti pian senkin parrasvaloissa olemisen tunteen. Ori oli sentään rakenteeltaan siro ja korrekti, mutta silti se oli pikemminkin ruunamaisen leppoisa, eikä lainkaan orimaisen macho. Tokarev TT-33 kuitenkin ihastutti esteillä lähes täydellisellä tyylillään, mutta silti ori tuntui jäävän myös kilpailuissa tempperamenttisten hevosten jalkoihin. Viisivuotiaana kilpailukentille astunut 162 cm korkea ori kilpaili kiitettävät viisitoista vuotta, kilpaillen korkeimmillaan 140 cm luokissa. Tokarev TT-33 sijoittui silti vain alle 30 kertaa, voittoprosentin jäädessä häviävän pieneksi. Elämänsä aikana ori astuikin vain alle kymmenen tammaa melko laihoin tuloksin.

Emänisänisä: Gewehr 43 syntyi Neuvostoliitossa vuonna 1972. Tummanrautias, isoin merkein varusteltu hevonen oli jo kokonsa puolesta näyttävä; säkäkorkeutta hevoselta löytyi 173 cm. Gewehr 43 edustaa niitä Neuvostoliiton kolmannen polven trakehnereita, jotka linjautuvat suoraan sotasaaliiksi kaapattuihin hevosiin. Ori edustaa tyypillisesti vanhoja saksalaisia linjoja, jotka tosin katosivat toisen maailmansodan temmellyksessä. Gewehr 43 ei silti luonteeltaan ollut mikään ihanteellinen jalostusyksilö, sillä ori oli suorastaan vaarallinen. Äkkipikainen ja hyvin herkkä tapaus eli koko elämänsä keskisuuressa siittolassa, pääsemättä koskaan itse kilpailukentille. Gewehr 43 kävi lähinnä näyttelyissä, onneksi sentään melkoisen hyvällä menestyksellä. Suuresta koostaan huolimatta ori oli erityisen siro ja sopusuhtainen, kuin suoraan malliesimerkki linjojen oikeasta suhteesta. Myös vuositesteissä Gewehr 43 osoitti erinomaisia lahjoja, varsinkin orin laukkaa ja hyppytyyliä kehuttiin. Pahasisuisella tapauksella onkin yllättävän paljon menestyneitä jälkeläisiä maailmalla, niin este- kuin koulutähtiäkin.

Emänisänemä: Estesuvun musta lammas Unsterblich on siitä erikoinen tapaus, että tämä trakehnertamma oli kouluratsu. Vuoden 1972 Itävallassa syntynyt mustankimo hevonen tosin itse polveutuu puoliksi estesuvusta, joten kenties tamman esiintyminen sukutaulussa ei olekaan niin yllättävää. Kaunis ja pyöreärunkoinen Unsterblich oli kuitenkin siippaansa verrattuna kuin mikäkin enkeli, tammaa kun luonnehdettiin kaikkien kanssa toimeen tulevaksi tapaukseksi. Suorastaan tylsistyttävän rauhallinen Unsterblich ei silti ihastuttanut tuomareita heti ensi silmäyksellä ollessaan kouluaitojen sisäpuolella; hevoselta ei aluksi tuntunut löytyvän ollenkaan liitokykyä ja kokoamisvoimaa. Vuosien ankaran treenaamisen jälkeen Unsterblich palasi areenalle, tehden ihan huomattavan uran kouluratsastuksessa kansallisella tasolla. Tamma saavutti lukuisia sijoituksia ja muutaman voiton Vaativa A -tasolta asti, jääden lopulta eläkkeelle viisitoitavuotiaana. Unsterblich ei silti saanut kuin kaksi varsaa - se ei jostain syystä tiineytynyt uudestaan. Ensimmäinen näistä menestyi kouluradoilla kohtalaisesti emänsä tavoin, toinen kilpaili esteillä.

Emänemä: Vaikka emälinja linjautuu suoraan tunnettuun täysiveriseen vaikuttajatammaan nimeltään World Runner xx, ei Schwarze Witwe osoittanut elämänsä aikana minkäänlaisia lahjakkuuden viitteitä. Sen vanhemmat olivat menestyneet ihan kohtalaisesti, toinen jopa muutamassa kansainvälisessä luokassa. Ilmeisesti Neuvostoliitossa vuonna 1979 syntynyt musta tamma oli jokin geenipoikkeama, sillä edes rakenteeltaan Schwarze Witwe ei ollut mikään kedon kaunein kukkanen. Suorastaan kolho 170 cm korkea tamma eli kymmenen elämänsä ensimmäistä vuotta pienessä Länsi-Neuvostoliiton kylässä Itäblokin läheisyydessä, eikä tältä ajalta mitään tietoa ole saatavilla muutamaa sumuista kuvaa enempää. Jollain ilveellä Schwarze Witwe päätyi kuitenkin lopulta Länsi-Saksaan, jossa sitä kokeiltiin astutuksessa - ilmeisesti huvin vuoksi. Yllätys olikin suuri, kun ensimmäinen varsa osoitti olevansa suorastaan voittaja-ainesta! Schwarze Witwe ei pettänyt odotuksiaan seuraavienkaan varsojen kohdalla - kaikki kymmenen kappaletta ovat saaneet sijoituksia vähintään 130 cm tasolta asti, yhdestä tuli jopa kansainvälisten luokkien ratsu!

Emänemänisä: Saksalainen pohatta kaipasi itselleen uutta hevosta, joten näin Sterblich xx sai alkunsa. Sen vanhemmat olivat kumpainenkin kilpailleet kenttäratsastuksessa menestyksekkäästi, joten orista povattiin uutta kenttätähteä. Säpäkkä Sterblich jo varsana muistutti lähinnä lentoon lähtevää ruutitynnyriä, eikä se pettänyt odotuksia satulan allakaan. Vuoden 1963 levottomissa oloissa syntyneestä hevosesta kuoriutui nopea ja räjähdysherkkä esteratojen tähti, joka varsinkin maastoesteillä selvitti esteen kuin esteen. Kouluradalla hevonen sitä vastoin ei ollut mikään loistelias yksilö, sillä Sterblich oli liian hermostunut ja rauhaton suorittaakseen radan tasaisesti. Ensimmäisissä kilpailuissaan tämä musta 170 cm korkea täysiverinen ei tehnyt myöskään erityisen hyvää vaikutelmaa, hevonen kun kaatui jyrkässä rinteessä ja katkaisi ratsastajansa jalan. Seuraavina vuosina Sterblich sentään kunnostautui, kivuten kansalliselle tasolle. Ori jopa osallistui muutamaan kansainväliseen luokkaan, sijoittautuen kuudenneksi toisessa niistä. Jälkeläisiä Sterblich sai silti vain sata kappaletta, keskiverrolla periyttämistuloksella.

Emänemänemä: Jukuripäinen otus Der Aussatz edusti hienoa vanhempaa saksalaista linjaa, jonka vesat tosin eivät olleet pärjänneet erityisen hyvin kilpailukentillä. Tamman sukulaiset kuitenkin tunnettiin hyvästä rakenteestaan ja loistavasta laukastaan. Der Aussatz ei ole mikään suvun musta lammas, sillä myös tamma oli rakenteellisesti korrekti ja siro yksilö. Jo varsana se herätti ihastusta ympärillään, myös näyttelyistä tipahteli pokaaleja tasaiseen tahtiin omistajiensa riemuksi. Vuonna 1966 syntynyt tummanruunikko kasvoi pientilalla aina viisivuotiaaksi asti, lähtien sen jälkeen valloittamaan kilpailukenttiä uuden omistajan turvin. Vaikka Der Aussatz hyppäsi hyvällä tyylillä ja nopeasti, ei se jostain syystä osoittanut mielenkiintoa esteitä kohtaan korkeuden kasvaessa. Itsepäisesti puomeille kieltävä otus myytiinkin vuoden kuluttua uuteen kotiin, jossa se - yllättävää kyllä - teki pienoisen paluun kilpailukentille. Omapäinen, 167 cm korkea trakehner saavutti lopulta yli kolmekymmentä sijoitusta kansallisista estekilpailuista, siirtyen sen jälkeen jalostuskäyttöön. Der Aussatz ei ollut kuitenkaan periyttäjänä erityisen tasainen.

Jälkeläiset ja jalostusinfo.

Der Reise GER on tarjolla vain trakehner- ja ratsuponijalostukseen. Natsin värin genotyyppi on EeAa, joten se periyttää ruunikkoa eniten (54%). Mustaa fenotyyppiä tamman varsoista ilmentää 26 %, ja rautiasta 20 %. Tamma periyttää myös muita ominaisuuksia, kuten tempperamenttista luonnetta, kiukkuisuutta, arvaamattomuutta, ilmavaa laukkaa sekä ponnekasta hyppytyyliä. Natsin pieni koko saattaa vaikuttaa jälkeläisiin, merkkien määrä ei niinkään. Tamma on klinikalla kuvattu ja terveeksi todettu. Natsilla ei ole fysiologisia esteitä jalostusta ajatellen.

Kilpailukalenteri.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 81 kappaletta.

Valmennukset.

07.02.2012 - Valmentajana toksi & Mabel - Taso 150 cm
"Harjoittelimme tänään varsin perusjuttuja eli askelmäärän säätelemistä suhteutetuilla väleillä. Teimme paljon temponvaihteluita jo alkuverryttelyssa puomien avulla. Natsi pystyi säätelemään laukkaansa erinomaisesti, aluksi askeleen reilummat pidennykset tuottivat pientä ongelmaa mutta verryttyään hevonen teki nekin kiitettävästi. Lyhennyksissä laukan poljenta jäi puutteelliseksi ja keskityimme hetkeksi pelkkään eteenpäinpyrkimyksen säilymiseen. Lämmetessään Natsi parani huomattavasti. Harjoituksena meillä oli muutamia suhteutettuja, joiden esteiden välille tahdoimme aina eri askelmäärän - tuonne viisi, tuonne kolme ja tänne neljä. Hevonen suoriutui tehtävästä kunnialla eikä ratsastajankaan työskentelyssä ollut juuri moitittavaa. Tammalla on selvästi kapasiteettia - se hyppäsi tunnin suurimmatkin esteet varsin lyhyestä laukasta vaivatta. Toki eteenpäinpyrkimykselläkin oli selkeä osuus asiaan, se nimittäin tuntui kasvavan kasvamistaan tunnin mittaan jolloin harjoituksista tuli hevoselle yhä helpompia. Kokonaisvaltaisesti erinomainen suoritus molemmilta, Natsi näytti todella tyytyväiseltä."

07.01.2012 - Valmentajana Niina - Taso 130 cm
"Harjoittelimme tänään varsin perusjuttuja eli askelmäärän säätelemistä suhteutetuilla väleillä. Teimme paljon temponvaihteluita jo alkuverryttelyssa puomien avulla. Natsi pystyi säätelemään laukkaansa erinomaisesti, aluksi askeleen reilummat pidennykset tuottivat pientä ongelmaa mutta verryttyään hevonen teki nekin kiitettävästi. Lyhennyksissä laukan poljenta jäi puutteelliseksi ja keskityimme hetkeksi pelkkään eteenpäinpyrkimyksen säilymiseen. Lämmetessään Natsi parani huomattavasti. Harjoituksena meillä oli muutamia suhteutettuja, joiden esteiden välille tahdoimme aina eri askelmäärän - tuonne viisi, tuonne kolme ja tänne neljä. Hevonen suoriutui tehtävästä kunnialla eikä ratsastajankaan työskentelyssä ollut juuri moitittavaa. Tammalla on selvästi kapasiteettia - se hyppäsi tunnin suurimmatkin esteet varsin lyhyestä laukasta vaivatta. Toki eteenpäinpyrkimykselläkin oli selkeä osuus asiaan, se nimittäin tuntui kasvavan kasvamistaan tunnin mittaan jolloin harjoituksista tuli hevoselle yhä helpompia. Kokonaisvaltaisesti erinomainen suoritus molemmilta. Loppuraveissa olitte molemmat tyytyväisiä."

08.09.2011 - Valmentajana Ezzu - Taso 120 cm
"Saavuitte kentälle intoa täynnä. Selkäännousun aikana Natsi ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan ja yritti myös purra satulavyön kiristäjää. Tälle tammalle täytyy tosiaan näyttää kaapin paikka, jottei se ala temppuilemaan. Alkukäyntien aikana Natsi käyttäytyi ihan hyvin. Se pysyi hienosti uralla ja käveli sopivan reippaasti. Tosin alkutunnista se vaikutti ehkä hieman jännittyneeltä. Jännittyneisyys katosi heti, kun hyppääminen aloitettiin. Alkutunnin "verryttely"esteet (n. 70-90 cm) sujuivat hienosti. Tosin jos hetkeksikin unohdut pelkästään matkustamaan tamman selässä, se hämmentyy ja saattaa alkaa pelleilemään steppailemalla puolelta toiselle. Estettä kohti lähtiessään Natsi rentoutui ja spurttasi itsensä kunnon vauhtiin laukalle. Sen hypyt ajoittuivat juuri oikealle kohdalleen. Kieltäytymisiä ei tullut, mutta pari kertaa tämä tamma yritti kiertää esteen. Yhden kerran se siinä onnistui, kun ohjat eivät olleet tarpeeksi tiukalla ja et painanut pohkeita tarpeeksi ratsusi kylkiin, jottei se pääsisi puskemaan sivulle. Puomit tipahtelivat "pikkuesteillä" välillä, kun Natsi ei nostellut jalkojaan tarpeeksi. Yhteistyönne sujui ja Natsi totteli apujasi oikein hyvin. Isommille esteille (100-120 cm) siirtyessänne hyppynne olivat jälleen loistoluokkaa ja Natsilla onkin hyvä hyppytyyli. Kunhan pääsette kunnolla vauhtiin, myös hypyt onnistuvat eivätkä puomit tipahtele! Natsi on kuvankaunis ja mukava ratsu, kunhan ratsastaja muistaa pitää kuria."

02.12.2010 - Valmentajana bill - Taso 150 cm
"Tätä hevosta kuvaa erinomaisesti yksi sana: tamma. Kun teitte alkuverryttelyä, Natsi liikkui sujuvasti, vaikka mulkoilikin välillä hieman ympärilleen ja viskaisi päänsä ylös juuri silloin kun kuvittelit sen liikkuvan kuolaimella. Avut olivat kuitenkin selvästi läpi - tämän tarkistaakseni pyysin teitä tekemään voltteja ja ympyröitä molempiin suuntiin ja vaihtamaan nopeassa tahdissa askellajeja. Lopulta saitte jäädä hetkeksi vielä ravaamaan, sen jälkeen tulla maapuomit, jotka oli asetettu uran sisäpuolelle. Huomiota kiinnitettiin tänään erityisesti yhteistyöhön ja teihin. Aluksi saitte hypätä muutamaa pystyä ja okseria kumpaankin suuntaan. Yksi pystyistä oli ympyrällä, kaksi muuta estettä suoralla. Lähestyitte hyvin, mutta huomasin, että mikäli jäit vähänkään liikaa suuhun kiinni tai hypyssä jälkeen, tamma kieltäytyi seuraavalle esteelle. Fiksu eläin, sanottakoon. Näin saimmekin hiottua suoritustanne entistäkin puhtaammaksi ja Natsi suvaitsi toisinaan höristää korviaankin. Kun olit hyvin hypyissä mukana, saatoimme siirtyä harjoittelemaan nopean uusintaradan ratsastamista. Olit hieman vinossa ja pidätit väärään aikaan, joten Natsi pysähtyi ensimmäisen esteen eteen. Uusi yritys, joka sujui hieman paremmin, mutta päättyi katastrofiin sarjalla kun tamma juoksi sarjan toisen osan ohitse. Pyysin ratsastamaan radan ensin hieman rauhallisemmin ja jättämään sarjan pois. Tämä sujui, joten saatoitte suorittaa koko radan kerralla. Natsi vaikutti varsin tyytyväiseltä itseensä ja todennäköisesti sinäkin olit, vaikka naamasi olikin työnteosta ja keskittymisestä punainen kuin tomaatti. "