Sokerikuun Nova

Nova oli emänsä ensimmäinen varsa, joten olin hieman jännittynyt ennen sen syntymää. Novan emä Kärmy ei ole tosiaankaan tunnettu hyvästä luonteestaan, mutta en tiennyt periyttäisikö se luihumaisuuttaan eteenpäin. Ajattelin kuitenkin pelata riskillä, sillä varsan isä on todella hyväkäytöksinen ori ja emälinjakin on herkkyydestään huolimatta oikein mukavaluontoista. Kärmyn varsasta tulikin jotain ihan muuta, kuin emänsä. Jo ulkonäöllisesti tallin suurin ratsu eroaa sirokoipisestä emästään, mutta se on luonteeltaan myös ihan toista maata. Eniten se ehkä muistuttaa sävyisää isäänsä.

  Novalla on hyvä itseluottamus, eikä se turhaan jännitä melua ja vilskettä. Tamma tuntuu uppoutuvan omiin ajatuksiinsa harva se päivä, rauhallinen käyskentely laitumella tai ikkunasta ulos tapittaminen kuuluu ilmeisesti sen lempitekemisiin. Ei Nova laita pahitteeksi hoidettavana oloakaan, kunhan vaan sen päätä ei lähetä raapimaan kovilla harjoilla. Korvistaan tamma tuntuu olevan hieman herkkä, tosin epämukavuutensa se ilmoittaa lähinnä nostamalla päänsä korkeuksiin. Muiden tammojen kanssa Nova tulee hyvin toimeen tämän draamattoman luonteensa vuoksi.

  Esteillä Nova on ehkä enemmän miesten kuin naisten ratsu sen suuren koon vuoksi. Se vaatii hyvää ja tasaista esteistuntaa, muuten puomit kolisevat helposti. Tammalla on kyllä erinomainen tasapaino, mutta sen ratsastus vaatii jonkun verran voimaa. Ilman hyvää keskivartalonhallintaa Nova jää helposti liian pitkäksi, potentiaalia sillä on tosin vaikka laukkaamaan paikallaan. Avuille ratsastettuna Nova hyppää voimakkaasti ja kepeästi esteen kuin esteen yli, keskittyen vain edessä olevaan tehtävään.