Crevana Bow

"Shoppailunhimon saanut omistajatar ei voinut tälläkään kertaa välttyä suurelta houkutukselta, kun huomasi loistavan yksipolvisen hannovertamman olevan myynnissä. Mitäs sitä turhia pihtailemaan, loistava suku sekä mahtavat uudenlaiset linjat!"

Kuvista kiitos : KK (rakennekuva on yksinoikeudella!)

Nimi	Crevana Bow	Painotus	Esteratsastus
Rekisteri	VH11-011-0016	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Hannover, tamma	Koulutustaso	Ko HeA, Re 160 cm, Me 120cm
Väri ja merkit	prt, tipt vtpl ah, mtj ksk vko	Kasvattaja	Harbowton     Saksa
Säkäkorkeus	164 cm	Omistaja	Cirion Stud     VRL-05186
Syntymäaika	15.01.2010, 10-vuotias (CASXIV)	Saavutukset	VIR MVA Ch, ERJ I, KTK II

Päiväkirja ja valmennukset   »   Täyttää neljä vuotta 01.11.2010   »   Kreippi on virtuaalihevonen!

Historiikkia ja luonnekuvausta.

Perjantai-ilta Wincareessa. Viisi pullo koskenkorvaa ja lava kaljaa. Tallin omistajatar heitti hetkeksi hanskat tiskiin tallin pitämisestä, ja päätti pitää olemattomien kavereidensa kanssa hauskaa. Tästä johtuen tallin työntekijät joutuivat mielialaa vaihtelevan Diamonten pelinappuloiksi. Viina virtasi ja nousi sitä myöten päähän, tehden ihmisistä vähintään typeriä. Paljastuksia koettiin sitä mukaa, mitä pidemmälle viinanhuuruinen yö kesti. Lopulta Diamonte sai neronleimauksen: jos hän häviää räsypokassa, vaatteiden lisäksi lähtee rahat uuden estehevosen muodossa! Yksi ylimääräinen hevonen tuskin kuullostaa kauhealta, mutta lähes kolmenkymmenen hevosen lisäksi ylimääräiset koulutettavat saisivat mukavaa elämää viettävän Diamonten plasmat sekaisin. Näin pöytään iskettiin kortteja. Värisuoraa, huijausta, vaatteiden kahinaa, sikarin savuista katkua... Oli selvää että nainen hävisi, joten hän joutui seuraavana aamuna etsimään itselleen hevosen krapulastaan huolimatta. Paikaksi valittiin hevosmaana tunnettu Saksa, jonne lähdettiin lähes koko talliporukan kanssa lentokoneella. Kun vihdoin ja viimein oltiin perillä, lähtivät kaikki hakemaan itselleen äkkiä jotain tasoittavaa vatsojaan pidellen. Pienoisen palaverin jälkeen vuokrattiin mersu, jolla huristeltiin pitkin moottoritietä kohti erästä hevossiittolaa, Harbowtonia! Tilan omistaja tuli hymyissäsuin vastaan, tarjoten snapseja. Kiitos ei, kuului monen muunkin älähdys eiliseen viitaten. Siitä huolimatta vastaanotto oli vähintäänkin lämmin, Harbowtonia esiteltiin meille ylpeänä. Hevoset laukkasivat laitumella häntä hulmuten, kiiltäen paremmin kuin parhaimmitkaan euron kolikot. Perhana, miksei Wincareessa hevoset ole koskaan tuollaisia!? Tutustumiskierroksen jälkeen törmäsimme viimeiseen matkakohteeseen, nuorien hevosten esittelyrinkiin. Vaikka olisi ollut helpompaa ottaa se parhaiten käyttäytyvin hevonen, ei mikään tuntunut säväyttävän Diamontea ennen Crevanaan törmäämistä. Tamma tanssahteli ringissä, korvat luimussa ja kavioita heitellen. Oli ilmeistä, että tämä kiukkuinen tapaus pääsi Madagaskarin lämpöön omistajansa lellikiksi!

   Hoitaessa Crevana Bow, eli Kreippi ei todellakaan ole mikään mamman kultamussukka. Vaikka pahoja tapoja saatiin kitkettyä tusinan verran Wincareen muuton jälkeen, ei tämä kiukkuinen tamma siltikään ole mikään Neitsyt Maria. Se on pikemminkin kuin elämäänsä kyllästynyt emo, joka angstaa mustat hiukset silmillään kampin portailla. Karsinassakin tamma nököttää, katsellen kaihoisasti ikkunasta ulos. Kun sitten tamman reviirille kävellään reippaasti, pyörähtää Kreippi ympäri hampaat irvessä. Arempi hoitaja saattaa kiljahtaa heittäen kaikki tavarat hujan hajan käytävälle, mutta pahempaakin kokeneet tallityöntekijät vain kuittaavat moisen käytöksen olankohautuksella. Puremaan Kreippi ei ryhdy silti koskaan, se vain uhkailee korvat luimussa. Riimun kanssa kannattaa olla kuitenkin nopea, muuten tamma alkaa pyörimään ympäri karsinaa, liiskaten ihmiset seinään. Saattaa Kreippi vähän naksutella ilmaa kiukkuisena narua kiinnittäessä, mutta muuten tamma on kuin poliitikko; paljon sitä uhkaillaan, muttei mitään saada aikaan. Ainoa kiukkupussien laji, jossa Kreippi onkin kunnostautunut, on ihmisten liiskaaminen. Siten tamma kahlitaan molemmin puolin kiinni, eikä hevoselle jää muuta vaihtoehtoa kuin paikallaan oleminen. Silti otus yrittää parhaansa naksuttelemalla hampaitaan tai huitomalla jaloillaan. Käskyttäminenkään ei saa mitään pysyvää vaikutusta aikaiseksi! Mikäli Kreipin antaa touhuilla omissa oloissaan provosoitumatta, tamma saattaa keskittyä muihin kolttosiin. Kavioiden otossa otus sitten on aivan omaa luokkaansa, ilmeisesti Kreippi kokee silloin jääneensä ansaan. Neiti loikkii kolmella jalalla, kauhoen ilmaa ylhäällä olevalla jalallaan. Möreällä karjaisulla saa tamman lopettamaan touhunsa - ainakin hetkeksi! Varsinkin takajalkojen kanssa on Kreippi vaikea, tamma kiskoo koipiaan suuntaan jos toiseen. Muutenkaan herkkähipiäinen tamma ei kestä ollenkaan kovaa harjankäyttöä, se alkaa heti kapinoimaan jalat viuhuen. Satulan kanssa on myös syytä varoa varpaitaan, muuten ne saattavat olla mustelmien kirjomat. Kreippi pullistelee aina maha pyöreänä, keskittyneen oloisena. Onneksi suitsien sekä suojien kanssa tamma on sentään maltillisempi! Ei se pitkään jaksa paikallaan olla, jotta hoitaja saisi remmit ja tarrat kiinni, mutta ei Kreippi sentään pure sormia irti. Tammalla on silti aina tapana töniä varustajaansa hermostuneena, ilmeisesti päästääkseen pois lähikontaktisesta tilasta.

   Käsiteltäessä Kreippi on omalaatuinen yksilö. Se ei ole mitään tuntematon katujyrä, muttei myöskään säpsyilevä arkajalka. Taluttaessa Kreippi kävelee raskain askelin, tömistellen eteenpäin harja heiluen. Kun sitten kehdataan vähän napauttaa vauhtia mokomaankin maantielaivaan, tammalla naksahtaa. Se ponkaisee eteenpäin valtavalla voimalla, kiskoen yllättynyttä ihmistä perässään. Pikainen rauhoittaminen auttaa taatusti asiaa, Kreippi kun saattaa tulistua aivan turhasta. Narulla ei siis missään nimessä kannata napauttaa tätä turhan herkkää kopukkaa! Löntystelyyn parhaiten auttaa reipas maiskautus, sekä tiukka ote narusta. Ketjunaruja Kreippi ei ole koskaan sietänyt, se alkaa vain heittelemään päätään ja liihoittelee ruuvinsa menettäneenä. Itse laitumella tammalla on tapana hengailla yksin jossain viidakon varjoisassa nurkassa, muiden kaihtaessa moista paikkaa. Siellä se sitten huiskuttelee hännällään, nauttien vapaudestaan. Toisaalta useimmin kuin kerran päivässä vapaus kutsuu liikaakin karkumatkojen muodossa. Muiden hevosten kanssa Kreippi kuitenkin tulee toimeen, mutta ei se niiden seurassa pahemmin pyöri. Joskus yksinäinen susi sentään liittyy laidunta ympäri laukkaavaan joukkoon. Sitten se ilmeisesti kokee saavansa liikaa aurinkoa, ja palaakin takaisin omiin puuhiinsa. Kun portilla seisoo ihminen riimu kädessään, Kreippi lähtee hitaasti tallustelemaan kauemmaksi korvat luimussa. Ei olekaan muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä talsimaan niityn poikki innokkaiden tammojen keskeltä, hakemaan moisen erakon itse. Kreippi pitää korvat niskassaan, eikä taatusti anna itseään kiinni ellei mukana ole jotain herkkua. Ruualle perso neiti onkin tammatallin ruoka-aikaan se kaikista äänekkäin tapaus! Kreippi ahtaa ruokaa suuhunsa hälyttävää tahtia, kerrankin korvat hörössä. Naapureille pitää tietysti aina välillä käydä näyttämässä keltaisia hampaita, joita teroitetaan kaltereihin. Samanlaisissa tunnelmissa Kreippi on kengitettävänä tai sitten eläinlääkärin tarkastuksessa. Kaksimetrinen kengittäjänjärkäle saa neidin enintään taistelemaan kinttujensa vapaudesta, otus kun ei tykkää seisoa kolmella jalalla. Eläinlääkäriä Kreippi sitä vastoin inhoaa vielä enemmän, tamma ei halua joutua pisteltyksi saati sitten kuumemittaukseen. Kaikista inhottavin kohde Kreipille on kuitenkin vesikarsina! Tamma peruuttaa silmävalkuaiset heiluen mahdollisimman taakse, tehden yllättäviä loikkia suuntaan jos toiseen.

    Kouluratsastuksessa Kreippi on vähän turhan vaativa tavalliseen työkäyttöön. Tamma vaatii itselleen vain ne tutut ratsastajat, vieraiden on syytä tutustua Kreippiin kunnolla ennen kun selkään on asiaa. Jo kentälle vieminen saa tamman tanssahtelemaan levottomasti, jolloin selkään nouseminen on kovan tuskan takana. Tiukka komento ja nopea polkaisu, voilá! Alkukäyntien aikana Kreippi tallustaa jälleen pesukarhumaisesti, se pitää päänsä alhaalla ja kaulan pitkänä. Ei siis kannata jäädä vain matkustamaan, vaan alkaa tekemään töitä mahdollisimman paljon! Ohjista kiskominen tai pohkeilla jumputtaminen toisaalta eivät auta asiaa ollenkaan, herkkänä hevosena tunnettu Kreippi kun alkaa liikkumaan silloin aivan väärin päin. Pukittelua, teutarointia sekä äkkipysähdyksiä havaitaan tunnin alussa hyvin paljon, tamma kun saattaa kokea ohjien keräämisenkin liian suureksi paineeksi. Volteilla Kreipillä on tapana hidastaa runsaasti, mutta toisaalta alkaa kaartamaan kaulaansa. Jalat sitä vastoin ovat jääneet jonnekin tallin nurkalle, joten pohkeilla saa laittaa moottoria käyntiin peräänantoon päästäkseen. Muutenkin kyseiseen kuolaimella kulkemiseen vaaditaan paljon kaarevia uria, tilannetajua sekä askelien pituuden vaihtelua. Jälkimmäisessä Kreippi ei ole kuitenkaan kovinkaan kunnostautunut, vaikka se osaa loistavasti koota itsensä pakettiin. Lisäys ei sitä vastoin suju ollenkaan, kapasiteettia riittää enintään keskiaskellajeihin asti. Muutenkin näiden liikkeiden esiin tuominen on hyvin hankalaa, Kreipillä kun on tapana nipottaa tyhjästä. Kun ratsastaja sitten osaa asiansa, saadaan tammasta esiin jotain muutakin. Etenkin sivuttaisväistöt ovat kaunista katseltavaa, Kreippi kun suorittaa ne missä askellajissa tahansa kauniisti koottuna. Toisaalta juuri muiden vaativien tehtävien aikana saattaa tamma vetää korvat niskaan ja alkaa suorittamaan sivuttaisliikkeitä paineesta poistuen. Kannattaa näissä tilanteissa ottaa kiinni istunnalla, ja sitten vaikka kävellä muutaman kierroksen. Tänä aikana luultavasti molemmat rauhoittuvat, jolloin toisenlainen näkökulma saa selvästi mukaan uudenlaista tarmoa.

    Esteillä Kreippi on kuin mikäkin lusmuileva hirvi. Se useimmiten löntystelee alkukäynnit harjan heiluessa puolelta toiselle, piittaamatta esteistä tuon taivaallista muiden liiratessa esteille kuin harvinaisen sitkeät magneetit. Kun sitten keräillään ohjia käteen ja alkuveryttelyn jälkeen ohjataan ensimmäisille esteille, havaitaan että Kreippi saattaa olla laiskaakin laiskempi. Se röhkii välillä sikamaisesti laukatessaan esteelle hypäten liian läheltä ja hidastaen heti alastulossa. Toisaalta jos ratsastaja oikeasti osaa käyttää raippaa sekä pohkeita mahdollisimman tehokkaasti, jättäen ohjat hyvin kevyelle tuntumalle, saattaa tammakin innostua. Silloin sillä tulee laukkaan aivan uudenlainen rytmi, jolla ponkaistaan ties minkälaisen risukasan yli tyylillä. Jalat Kreippi pitää mahansa alla koukussa, kaula venyy ja selkä on rento, avaa hyvin takaa. Silti pienen, tai edes suurenkaan kurinpalautuksen jälkeen ongelmat eivät lopu siihen. Kreippi ei omaa mitään erikoista imua esteille, vaikka se ne pyrkiikin hyppäämään puhtaasti. Kaarteissa neitiä saa jatkuvasti ajaa pohkeiden ympäri, ulkopohje ei tunnu menevän nopeasti läpi. Kreippi saattaakin tulla kaula vinossa, jalat jossain tallin nurkalla räpiköiden. Kuten arvata saattaa, ei lopputulos ole hyvä. Tamma pudottaa hyvin harvoin, mielummin se tykkää kieltää. Jos tie, ratsastaja saati sitten avut eivät ole kohdallaan, Kreippi vetää liinat kiinni hämmästyneen näköisenä. Se saattaa vetää muutamia sivuttaisliikkeitä, mutta tamma ei pystyyn hypi koskaan. Hevonen ei ainakaan ole liian kuuma, joten sen saa hallittua kaikissa tilanteissa. Kreippikin osoittaa omaa erityiskykyään etenkin silloin kun sitä itseä innostaa. Ellei jokin ole kohdallaan, alkaa heti velttoilu tunnin alun lailla. Silloin on aivan turha säästellä raippaa, koska Kreippi ei pahemmin pohkeita vastustele. Muutenkin kannattaa kaikki avut antaa mielummin pohkeilla, sillä päästään tamma on herkkä eikä todellakaan suostu kääntymään pelkästään ohjia kiskomalla. Muistakaamme siis temmon, ulkopohkeen sekä tasaisen pohjetuntuman! Taitavalla ratsastajalla nämä tuntuvat sujuvan kuin luonnostaan, joten on selvää että heidän kanssaan Kreipistä irtoaa enemmän. Valitettavasti askeleen lisäykset eivät suju luonnostaan nopeasti, parempi onkin pitää Kreippi tiivissä tuntumassa ja kääntää se hyvin nopeasti. Vain mahdottomat kulmat ja vino kaula aiheuttaa kiellon, eli pitää olla hyvin tarkkana juuri näiden kanssa.

   Maastoratsuna Kreippi on yllättävän vakaa sekä varmajalkainen. Vaikka tamma saattaakin useimmiten madella kentällä hirven tavoin, maastossa neiti suorastaan puhkuu intoa! Jo tallinpihalla Kreippi tepastelee paikallaan, pälyillen ympärille korvat puolelta toiselle heiluen. Kun sitten hipaistaa pohkeella, lähtee tamma eteenpäin räjähtävällä innolla. Kreippi ravaa viidakkoa kohti korvat hörössä, ratsastajan sadatellessa valuen kylkeä pitkin maankamaraa kohden. "Käynti Kreippi, pysy käynnissä!" kiljuu vapaamatkustaja päästessään ylös selkään pomppimaan. Neiti tosin ei ymmärrä sitä, että miksi ratsastaja kiskoo ohjia niin innokkaasti. Kreippi heiluttaa päätään ihmeissään, alkaen hyppiä polun laidasta toiseen. Ratsastaja saakin kaikki märät lehdet naamaansa, jalkojen raapiessa puiden karkeaa pintaa. Mikäli ei tajuta hellittää otetta ja ratsastaa enemmän istunnalla, heittää Kreippi päänsä alas ja lähtee kiitämään laukassa eteen. Useimmiten yllättävä pään viskominen heittää ohjat ratsastajan kädestä, jolloin tamma saa täysin vapaat kädet toiminnalleen. Kreippi laukkaa innosta puhkuen, jymistellen pitkin viidakkoa, oksien ja liaanien lävitse. Monet ratsastajat menettävät satulan tuntuman jo tässä kohtaa, tipahtaen keskelle märkää viidakkoa. Kreippi ei kuitenkaan tee pahemmin sivuhyppyjä laukkaan ryöstäessään, se kun ei vähästä pelästy. Yllättäen eteen tulevat käärmeet saavat neidin pikemminkin suhtautumaan niihin maapuomien tavoin, Kreippi kun vain nostelee jalkojaan korkeammalle. Epätasaiseen maastoon on neiti täysin omiaan, se suorittaa kaikki möykyt varmasti. Jopa viidakon aukeamalla oleva, vuosisatoja vanha kivirakennus portaineen ei aiheuta ongelmaa Kreipille. Muiden hevosten kanssa ei olla koskaan edes käyty kokeilemassa vaarallisen jyrkkiä kiviaskelmia, mutta tänne tamma usein nelistää karkausreissullaankin. Tasaisemmassa maastossa on Kreippi sitä vastoin vähemmän innokkaampi. Se kyllä nauttii ulkoilmasta, mutta samanlaista vetoa ei löydy ollenkaan mitä viidakossa havaittiin. Etenkin hiekkarannalla Kreippiä saa komentaa eteen välillä. Silti muutamat laukat rannalla piristävät sekä ratsastajaa että hevosta, kunhan ei mennä vesirajaan. Vettä inhoava Kreippi säpsähtää jalkojen osuessa maininkeihin, jolloin neiti loikkaa yllättäen sivuun kesken laukkasuoran. Maastoesteillä saattaa tamma tehdä samoja ohihyppyjä. Mikäli tuntuma ei ole joustava, eikä pohkeita käytetä tarpeeksi, hyytyy Kreippi kesken matkan. Se vain hyppää laiskasti sivuun korvat luimussa. Mikäli maastorata on tiheämmässä maastossa, saa tamma itselleen hieman lisäpuhtia, ratsastajan roikkuessa ohjissa. Ainoa mahdottomuus Kreipille on vesieste, jolle kielletään kerta toisensa jälkeen. Kukapa haluaisi kastaa jalkansa?

    Madagaskariin asumiseen kuuluu yksi huomattava haittapuoli; etäisyydet ovat jokaiselle mantereelle turhan suuret! Kilpailuihin lähtö on yhtä sekasortoa, jonka hevosetkin valitettavasti saavat kokea. Kun kolmea hevosta yritetään pakata samaan aikaan autoon muiden karjuessa ohjeita taustalla, saa vahvinkin hevonen hieman perhosia vatsaan. Aina niin kovista esittävä Kreippi on lähtöaamuna hermostunut rataraakki, joka nakertaa kaltereita muiden raahatessa varusteita autoon selät mutkalla. Kun sitten tamman hakee karsinasta, ei se kenties osoita tyypillisiä murjotusilmeitään. Kreippi tyytyy vain pyörimään ympäri, vilkuillen vähän väliä päätyovella olevaa auton ramppia hermostuneena. Varsinkaan tamman vatsa ei tunnu kestävän jännitystä ollenkaan, jalat ja puoli karsinaa ovat kuralla hetkessä. Kiroillen tallityöntekijät sitten rahtaavat Kreipin vesikarsinaan. Tammaa ei innostaisi lainkaan vesi, joten tietenkin sen pitää vetää omaa esitystä vettä säikkyen. Rampillakin Kreippi osaa olla hankala, se vain peruuttelee silmät pyörien päässä. Pystyyn ei tamma koskaan nouse, joten sen varjolla voidaan käyttää liinoja helposti. Autoon tungettu tammanrääpäle on kuitenkin sanellut oman ehtonsa; neiti ei viihdy alkuunkaan osaston keskellä! Kreippi kavahtaa hevosia puolin toisin, joten vain yksi häiriötekijä on tammalle tarpeen. Ei Kreippi kuitenkaan näytä matkasta viihtyvän, oli sitten kulkuneuvo lentokone, kuljetusauto tai ihan tavallinen traileri. Tamma kokee ilmeisesti jonkinasteisia tasapainon häiriöitä, jonka vuoksi liikkuvassa metalliromussa seisominen on jonkinasteinen urakka. Kreippi tuntuukin huokaisevan helpottuneena kilpailupaikalle mentäessä. Auton hidastaessa tamma alkaa paukuttamaan seiniä aivan haltioissaan, yrittäessään päästä ulos mahdollisimman nopeasti. Juuri sen vuoksi Kreippi laitetaan aina ensimmäiseksi rivistöön, sillä muuten koko auto hajoaa. Kilpailupaikalla tamma ei olekaan se löntystelevä kuormajuhta, vaan kiiltoainetta säteilevä kilpailuhevonen. Kreippi liihottelee onneissaan, nauttien ihmisten huomiosta. Vieraissa paikoissa tammalla on yleensä aina ollutkin tapana esittää suurempaa egoa... Tämä itsetunnon kohoitus näkyy varsinkin kilpailutallissa, jossa Kreippi törttöilee olan takaa. Radalla tamma saattaa sitten olla hieman siveellisempi, vaikka verryttelyssä oltaisiin näytetty levadea. Muuten ah niin rauhallinen tamma on oikea linssilude päästessään näyttämään taitojaan ylipäätään! Esteiden seassa laukatessaan, tuhansien ihmisten ympäröimänä Kreippi keskittyy jokainen lihas viimeiseen asti hiottuna, hypäten täsmällisesti silmät säihkyen.

Aateliset sukujuuret

Jälkeläiset ja jalostusinfo

Kilpailukalenteri

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 89 kappaletta.
29.11 Brisworth 04.02 Wasbaar Showjumpers [the end]

Näyttelykalenteriin merkitään vain sertit. Sertejä on yhteensä 4 kappaletta.