Crevana Bow

"Shoppailunhimon saanut omistajatar ei voinut tälläkään kertaa välttyä suurelta houkutukselta, kun huomasi loistavan yksipolvisen hannovertamman olevan myynnissä. Mitäs sitä turhia pihtailemaan, loistava suku sekä mahtavat uudenlaiset linjat!"

Kuvista kiitos : KK

Faktaa ja fiktiota.

Nimi	Crevana Bow	Painotus	Rataesteratsastus
Rekisteri	VH-00000	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Hannover, tamma	Koulutustaso	Ko HeA, Re 160 cm, Me 120cm
Väri ja merkit	rt, llsi, vtj ksk, otj tkksk, mtj vko	Kasvattaja	Harbowton
Säkäkorkeus	164 cm	Omistaja	Wincare, Diamonte
Syntymäaika	15.01.2010, 4-vuotias (varl)	Saavutukset	Ei meriittejä

★ Kreipin päiväkirja ★ Täyttää neljä vuotta 26.07.2010 ★ Kreippi on virtuaalihevonen! ★

Historiikkia ja luonnekuvausta.

Perjantai-ilta Wincareessa. Viisi pullo koskenkorvaa ja lava kaljaa. Tallin omistajatar heitti hetkeksi hanskat tiskiin tallin pitämisestä, ja päätti pitää olemattomien kavereidensa kanssa hauskaa. Tästä johtuen tallin työntekijät joutuivat mielialaa vaihtelevan Diamonten pelinappuloiksi. Viina virtasi ja nousi sitä myöten päähän, tehden ihmisistä vähintään typeriä. Paljastuksia koettiin sitä mukaa, mitä pidemmälle viinanhuuruinen yö kesti. Lopulta Diamonte sai neronleimauksen: jos hän häviää räsypokassa, vaatteiden lisäksi lähtee rahat uuden estehevosen muodossa! Yksi ylimääräinen hevonen tuskin kuullostaa kauhealta, mutta lähes kolmenkymmenen hevosen lisäksi ylimääräiset koulutettavat saisivat mukavaa elämää viettävän Diamonten plasmat sekaisin. Näin pöytään iskettiin kortteja. Värisuoraa, huijausta, vaatteiden kahinaa, sikarin savuista katkua... Oli selvää että nainen hävisi, joten hän joutui seuraavana aamuna etsimään itselleen hevosen krapulastaan huolimatta. Paikaksi valittiin hevosmaana tunnettu Saksa, jonne lähdettiin lähes koko talliporukan kanssa lentokoneella. Kun vihdoin ja viimein oltiin perillä, lähtivät kaikki hakemaan itselleen äkkiä jotain tasoittavaa vatsojaan pidellen. Pienoisen palaverin jälkeen vuokrattiin mersu, jolla huristeltiin pitkin moottoritietä kohti erästä hevossiittolaa, Harbowtonia! Tilan omistaja tuli hymyissäsuin vastaan, tarjoten snapseja. Kiitos ei, kuului monen muunkin älähdys eiliseen viitaten. Siitä huolimatta vastaanotto oli vähintäänkin lämmin, Harbowtonia esiteltiin meille ylpeänä. Hevoset laukkasivat laitumella häntä hulmuten, kiiltäen paremmin kuin parhaimmitkaan euron kolikot. Perhana, miksei Wincareessa hevoset ole koskaan tuollaisia!? Tutustumiskierroksen jälkeen törmäsimme viimeiseen matkakohteeseen, nuorien hevosten esittelyrinkiin. Vaikka olisi ollut helpompaa ottaa se parhaiten käyttäytyvin hevonen, ei mikään tuntunut säväyttävän Diamontea ennen Crevanaan törmäämistä. Tamma tanssahteli ringissä, korvat luimussa ja kavioita heitellen. Oli ilmeistä, että tämä kiukkuinen tapaus pääsi Madagaskarin lämpöön omistajansa lellikiksi!

Hoitaessa Crevana Bow, eli Kreippi ei todellakaan ole mikään mamman kultamussukka. Vaikka pahoja tapoja saatiin kitkettyä tusinan verran Wincareen muuton jälkeen, ei tämä kiukkuinen tamma siltikään ole mikään Neitsyt Maria. Se on pikemminkin kuin elämäänsä kyllästynyt emo, joka angstaa mustat hiukset silmillään kampin portailla. Karsinassakin tamma nököttää, katsellen kaihoisasti ikkunasta ulos. Kun sitten tamman reviirille kävellään reippaasti, pyörähtää Kreippi ympäri hampaat irvessä. Arempi hoitaja saattaa kiljahtaa heittäen kaikki tavarat hujan hajan käytävälle, mutta pahempaakin kokeneet tallityöntekijät vain kuittaavat moisen käytöksen olankohautuksella. Puremaan Kreippi ei ryhdy silti koskaan, se vain uhkailee korvat luimussa. Riimun kanssa kannattaa olla kuitenkin nopea, muuten tamma alkaa pyörimään ympäri karsinaa, liiskaten ihmiset seinään. Saattaa Kreippi vähän naksutella ilmaa kiukkuisena narua kiinnittäessä, mutta muuten tamma on kuin poliitikko; paljon sitä uhkaillaan, muttei mitään saada aikaan. Ainoa kiukkupussien laji, jossa Kreippi onkin kunnostautunut, on ihmisten liiskaaminen. Siten tamma kahlitaan molemmin puolin kiinni, eikä hevoselle jää muuta vaihtoehtoa kuin paikallaan oleminen. Silti otus yrittää parhaansa naksuttelemalla hampaitaan tai huitomalla jaloillaan. Käskyttäminenkään ei saa mitään pysyvää vaikutusta aikaiseksi! Mikäli Kreipin antaa touhuilla omissa oloissaan provosoitumatta, tamma saattaa keskittyä muihin kolttosiin. Kavioiden otossa otus sitten on aivan omaa luokkaansa, ilmeisesti Kreippi kokee silloin jääneensä ansaan. Neiti loikkii kolmella jalalla, kauhoen ilmaa ylhäällä olevalla jalallaan. Möreällä karjaisulla saa tamman lopettamaan touhunsa - ainakin hetkeksi! Varsinkin takajalkojen kanssa on Kreippi vaikea, tamma kiskoo koipiaan suuntaan jos toiseen. Muutenkaan herkkähipiäinen tamma ei kestä ollenkaan kovaa harjankäyttöä, se alkaa heti kapinoimaan jalat viuhuen. Satulan kanssa on myös syytä varoa varpaitaan, muuten ne saattavat olla mustelmien kirjomat. Kreippi pullistelee aina maha pyöreänä, keskittyneen oloisena. Onneksi suitsien sekä suojien kanssa tamma on sentään maltillisempi! Ei se pitkään jaksa paikallaan olla, jotta hoitaja saisi remmit ja tarrat kiinni, mutta ei Kreippi sentään pure sormia irti. Tammalla on silti aina tapana töniä varustajaansa hermostuneena, ilmeisesti päästääkseen pois lähikontaktisesta tilasta.

Käsiteltäessä Kreippi on omalaatuinen yksilö. Se ei ole mitään tuntematon katujyrä, muttei myöskään säpsyilevä arkajalka. Taluttaessa Kreippi kävelee raskain askelin, tömistellen eteenpäin harja heiluen. Kun sitten kehdataan vähän napauttaa vauhtia mokomaankin maantielaivaan, tammalla naksahtaa. Se ponkaisee eteenpäin valtavalla voimalla, kiskoen yllättynyttä ihmistä perässään. Pikainen rauhoittaminen auttaa taatusti asiaa, Kreippi kun saattaa tulistua aivan turhasta. Narulla ei siis missään nimessä kannata napauttaa tätä turhan herkkää kopukkaa! Löntystelyyn parhaiten auttaa reipas maiskautus, sekä tiukka ote narusta. Ketjunaruja Kreippi ei ole koskaan sietänyt, se alkaa vain heittelemään päätään ja liihoittelee ruuvinsa menettäneenä. Itse laitumella tammalla on tapana hengailla yksin jossain viidakon varjoisassa nurkassa, muiden kaihtaessa moista paikkaa. Siellä se sitten huiskuttelee hännällään, nauttien vapaudestaan. Toisaalta useimmin kuin kerran päivässä vapaus kutsuu liikaakin karkumatkojen muodossa. Muiden hevosten kanssa Kreippi kuitenkin tulee toimeen, mutta ei se niiden seurassa pahemmin pyöri. Joskus yksinäinen susi sentään liittyy laidunta ympäri laukkaavaan joukkoon. Sitten se ilmeisesti kokee saavansa liikaa aurinkoa, ja palaakin takaisin omiin puuhiinsa. Kun portilla seisoo ihminen riimu kädessään, Kreippi lähtee hitaasti tallustelemaan kauemmaksi korvat luimussa. Ei olekaan muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä talsimaan niityn poikki innokkaiden tammojen keskeltä, hakemaan moisen erakon itse. Kreippi pitää korvat niskassaan, eikä taatusti anna itseään kiinni ellei mukana ole jotain herkkua. Ruualle perso neiti onkin tammatallin ruoka-aikaan se kaikista äänekkäin tapaus! Kreippi ahtaa ruokaa suuhunsa hälyttävää tahtia, kerrankin korvat hörössä. Naapureille pitää tietysti aina välillä käydä näyttämässä keltaisia hampaita, joita teroitetaan kaltereihin. Samanlaisissa tunnelmissa Kreippi on kengitettävänä tai sitten eläinlääkärin tarkastuksessa. Kaksimetrinen kengittäjänjärkäle saa neidin enintään taistelemaan kinttujensa vapaudesta, otus kun ei tykkää seisoa kolmella jalalla. Eläinlääkäriä Kreippi sitä vastoin inhoaa vielä enemmän, tamma ei halua joutua pisteltyksi saati sitten kuumemittaukseen. Kaikista inhottavin kohde Kreipille on kuitenkin vesikarsina! Tamma peruuttaa silmävalkuaiset heiluen mahdollisimman taakse, tehden yllättäviä loikkia suuntaan jos toiseen.

Kouluratsastuksessa Kreippi on vähän turhan vaativa tavalliseen työkäyttöön. Tamma vaatii itselleen vain ne tutut ratsastajat, vieraiden on syytä tutustua Kreippiin kunnolla ennen kun selkään on asiaa. Jo kentälle vieminen saa tamman tanssahtelemaan levottomasti, jolloin selkään nouseminen on kovan tuskan takana. Tiukka komento ja nopea polkaisu, voilá! Alkukäyntien aikana Kreippi tallustaa jälleen pesukarhumaisesti, se pitää päänsä alhaalla ja kaulan pitkänä. Ei siis kannata jäädä vain matkustamaan, vaan alkaa tekemään töitä mahdollisimman paljon! Ohjista kiskominen tai pohkeilla jumputtaminen toisaalta eivät auta asiaa ollenkaan, herkkänä hevosena tunnettu Kreippi kun alkaa liikkumaan silloin aivan väärin päin. Pukittelua, teutarointia sekä äkkipysähdyksiä havaitaan tunnin alussa hyvin paljon, tamma kun saattaa kokea ohjien keräämisenkin liian suureksi paineeksi. Volteilla Kreipillä on tapana hidastaa runsaasti, mutta toisaalta alkaa kaartamaan kaulaansa. Jalat sitä vastoin ovat jääneet jonnekin tallin nurkalle, joten pohkeilla saa laittaa moottoria käyntiin peräänantoon päästäkseen. Muutenkin kyseiseen kuolaimella kulkemiseen vaaditaan paljon kaarevia uria, tilannetajua sekä askelien pituuden vaihtelua. Jälkimmäisessä Kreippi ei ole kuitenkaan kovinkaan kunnostautunut, vaikka se osaa loistavasti koota itsensä pakettiin. Lisäys ei sitä vastoin suju ollenkaan, kapasiteettia riittää enintään keskiaskellajeihin asti. Muutenkin näiden liikkeiden esiin tuominen on hyvin hankalaa, Kreipillä kun on tapana nipottaa tyhjästä. Kun ratsastaja sitten osaa asiansa, saadaan tammasta esiin jotain muutakin. Etenkin sivuttaisväistöt ovat kaunista katseltavaa, Kreippi kun suorittaa ne missä askellajissa tahansa kauniisti koottuna. Toisaalta juuri muiden vaativien tehtävien aikana saattaa tamma vetää korvat niskaan ja alkaa suorittamaan sivuttaisliikkeitä paineesta poistuen. Kannattaa näissä tilanteissa ottaa kiinni istunnalla, ja sitten vaikka kävellä muutaman kierroksen. Tänä aikana luultavasti molemmat rauhoittuvat, jolloin toisenlainen näkökulma saa selvästi mukaan uudenlaista tarmoa.

Esteillä Kreippi on kuin mikäkin lusmuileva hirvi. Se useimmiten löntystelee alkukäynnit harjan heiluessa puolelta toiselle, piittaamatta esteistä tuon taivaallista muiden liiratessa esteille kuin harvinaisen sitkeät magneetit. Kun sitten keräillään ohjia käteen ja alkuveryttelyn jälkeen ohjataan ensimmäisille esteille, havaitaan että Kreippi saattaa olla laiskaakin laiskempi. Se röhkii välillä sikamaisesti laukatessaan esteelle hypäten liian läheltä ja hidastaen heti alastulossa. Toisaalta jos ratsastaja oikeasti osaa käyttää raippaa sekä pohkeita mahdollisimman tehokkaasti, jättäen ohjat hyvin kevyelle tuntumalle, saattaa tammakin innostua. Silloin sillä tulee laukkaan aivan uudenlainen rytmi, jolla ponkaistaan ties minkälaisen risukasan yli tyylillä. Jalat Kreippi pitää mahansa alla koukussa, kaula venyy ja selkä on rento, avaa hyvin takaa. Silti pienen, tai edes suurenkaan kurinpalautuksen jälkeen ongelmat eivät lopu siihen. Kreippi ei omaa mitään erikoista imua esteille, vaikka se ne pyrkiikin hyppäämään puhtaasti. Kaarteissa neitiä saa jatkuvasti ajaa pohkeiden ympäri, ulkopohje ei tunnu menevän nopeasti läpi. Kreippi saattaakin tulla kaula vinossa, jalat jossain tallin nurkalla räpiköiden. Kuten arvata saattaa, ei lopputulos ole hyvä. Tamma pudottaa hyvin harvoin, mielummin se tykkää kieltää. Jos tie, ratsastaja saati sitten avut eivät ole kohdallaan, Kreippi vetää liinat kiinni hämmästyneen näköisenä. Se saattaa vetää muutamia sivuttaisliikkeitä, mutta tamma ei pystyyn hypi koskaan. Hevonen ei ainakaan ole liian kuuma, joten sen saa hallittua kaikissa tilanteissa. Kreippikin osoittaa omaa erityiskykyään etenkin silloin kun sitä itseä innostaa. Ellei jokin ole kohdallaan, alkaa heti velttoilu tunnin alun lailla. Silloin on aivan turha säästellä raippaa, koska Kreippi ei pahemmin pohkeita vastustele. Muutenkin kannattaa kaikki avut antaa mielummin pohkeilla, sillä päästään tamma on herkkä eikä todellakaan suostu kääntymään pelkästään ohjia kiskomalla. Muistakaamme siis temmon, ulkopohkeen sekä tasaisen pohjetuntuman! Taitavalla ratsastajalla nämä tuntuvat sujuvan kuin luonnostaan, joten on selvää että heidän kanssaan Kreipistä irtoaa enemmän. Valitettavasti askeleen lisäykset eivät suju luonnostaan nopeasti, parempi onkin pitää Kreippi tiivissä tuntumassa ja kääntää se hyvin nopeasti. Vain mahdottomat kulmat ja vino kaula aiheuttaa kiellon, eli pitää olla hyvin tarkkana juuri näiden kanssa.

Maastoratsuna Kreippi on yllättävän vakaa sekä varmajalkainen. Vaikka tamma saattaakin useimmiten madella kentällä hirven tavoin, maastossa neiti suorastaan puhkuu intoa! Jo tallinpihalla Kreippi tepastelee paikallaan, pälyillen ympärille korvat puolelta toiselle heiluen. Kun sitten hipaistaa pohkeella, lähtee tamma eteenpäin räjähtävällä innolla. Kreippi ravaa viidakkoa kohti korvat hörössä, ratsastajan sadatellessa valuen kylkeä pitkin maankamaraa kohden. "Käynti Kreippi, pysy käynnissä!" kiljuu vapaamatkustaja päästessään ylös selkään pomppimaan. Neiti tosin ei ymmärrä sitä, että miksi ratsastaja kiskoo ohjia niin innokkaasti. Kreippi heiluttaa päätään ihmeissään, alkaen hyppiä polun laidasta toiseen. Ratsastaja saakin kaikki märät lehdet naamaansa, jalkojen raapiessa puiden karkeaa pintaa. Mikäli ei tajuta hellittää otetta ja ratsastaa enemmän istunnalla, heittää Kreippi päänsä alas ja lähtee kiitämään laukassa eteen. Useimmiten yllättävä pään viskominen heittää ohjat ratsastajan kädestä, jolloin tamma saa täysin vapaat kädet toiminnalleen. Kreippi laukkaa innosta puhkuen, jymistellen pitkin viidakkoa, oksien ja liaanien lävitse. Monet ratsastajat menettävät satulan tuntuman jo tässä kohtaa, tipahtaen keskelle märkää viidakkoa. Kreippi ei kuitenkaan tee pahemmin sivuhyppyjä laukkaan ryöstäessään, se kun ei vähästä pelästy. Yllättäen eteen tulevat käärmeet saavat neidin pikemminkin suhtautumaan niihin maapuomien tavoin, Kreippi kun vain nostelee jalkojaan korkeammalle. Epätasaiseen maastoon on neiti täysin omiaan, se suorittaa kaikki möykyt varmasti. Jopa viidakon aukeamalla oleva, vuosisatoja vanha kivirakennus portaineen ei aiheuta ongelmaa Kreipille. Muiden hevosten kanssa ei olla koskaan edes käyty kokeilemassa vaarallisen jyrkkiä kiviaskelmia, mutta tänne tamma usein nelistää karkausreissullaankin. Tasaisemmassa maastossa on Kreippi sitä vastoin vähemmän innokkaampi. Se kyllä nauttii ulkoilmasta, mutta samanlaista vetoa ei löydy ollenkaan mitä viidakossa havaittiin. Etenkin hiekkarannalla Kreippiä saa komentaa eteen välillä. Silti muutamat laukat rannalla piristävät sekä ratsastajaa että hevosta, kunhan ei mennä vesirajaan. Vettä inhoava Kreippi säpsähtää jalkojen osuessa maininkeihin, jolloin neiti loikkaa yllättäen sivuun kesken laukkasuoran. Maastoesteillä saattaa tamma tehdä samoja ohihyppyjä. Mikäli tuntuma ei ole joustava, eikä pohkeita käytetä tarpeeksi, hyytyy Kreippi kesken matkan. Se vain hyppää laiskasti sivuun korvat luimussa. Mikäli maastorata on tiheämmässä maastossa, saa tamma itselleen hieman lisäpuhtia, ratsastajan roikkuessa ohjissa. Ainoa mahdottomuus Kreipille on vesieste, jolle kielletään kerta toisensa jälkeen. Kukapa haluaisi kastaa jalkansa?

Madagaskariin asumiseen kuuluu yksi huomattava haittapuoli; etäisyydet ovat jokaiselle mantereelle turhan suuret! Kilpailuihin lähtö on yhtä sekasortoa, jonka hevosetkin valitettavasti saavat kokea. Kun kolmea hevosta yritetään pakata samaan aikaan autoon muiden karjuessa ohjeita taustalla, saa vahvinkin hevonen hieman perhosia vatsaan. Aina niin kovista esittävä Kreippi on lähtöaamuna hermostunut rataraakki, joka nakertaa kaltereita muiden raahatessa varusteita autoon selät mutkalla. Kun sitten tamman hakee karsinasta, ei se kenties osoita tyypillisiä murjotusilmeitään. Kreippi tyytyy vain pyörimään ympäri, vilkuillen vähän väliä päätyovella olevaa auton ramppia hermostuneena. Varsinkaan tamman vatsa ei tunnu kestävän jännitystä ollenkaan, jalat ja puoli karsinaa ovat kuralla hetkessä. Kiroillen tallityöntekijät sitten rahtaavat Kreipin vesikarsinaan. Tammaa ei innostaisi lainkaan vesi, joten tietenkin sen pitää vetää omaa esitystä vettä säikkyen. Rampillakin Kreippi osaa olla hankala, se vain peruuttelee silmät pyörien päässä. Pystyyn ei tamma koskaan nouse, joten sen varjolla voidaan käyttää liinoja helposti. Autoon tungettu tammanrääpäle on kuitenkin sanellut oman ehtonsa; neiti ei viihdy alkuunkaan osaston keskellä! Kreippi kavahtaa hevosia puolin toisin, joten vain yksi häiriötekijä on tammalle tarpeen. Ei Kreippi kuitenkaan näytä matkasta viihtyvän, oli sitten kulkuneuvo lentokone, kuljetusauto tai ihan tavallinen traileri. Tamma kokee ilmeisesti jonkinasteisia tasapainon häiriöitä, jonka vuoksi liikkuvassa metalliromussa seisominen on jonkinasteinen urakka. Kreippi tuntuukin huokaisevan helpottuneena kilpailupaikalle mentäessä. Auton hidastaessa tamma alkaa paukuttamaan seiniä aivan haltioissaan, yrittäessään päästä ulos mahdollisimman nopeasti. Juuri sen vuoksi Kreippi laitetaan aina ensimmäiseksi rivistöön, sillä muuten koko auto hajoaa. Kilpailupaikalla tamma ei olekaan se löntystelevä kuormajuhta, vaan kiiltoainetta säteilevä kilpailuhevonen. Kreippi liihottelee onneissaan, nauttien ihmisten huomiosta. Vieraissa paikoissa tammalla on yleensä aina ollutkin tapana esittää suurempaa egoa... Tämä itsetunnon kohoitus näkyy varsinkin kilpailutallissa, jossa Kreippi törttöilee olan takaa. Radalla tamma saattaa sitten olla hieman siveellisempi, vaikka verryttelyssä oltaisiin näytetty levadea. Muuten ah niin rauhallinen tamma on oikea linssilude päästessään näyttämään taitojaan ylipäätään! Esteiden seassa laukatessaan, tuhansien ihmisten ympäröimänä Kreippi keskittyy jokainen lihas viimeiseen asti hiottuna, hypäten täsmällisesti silmät säihkyen.

Aateliset sukujuuret.

i. Skarabee Rataestepainotus, 169 cm, rn	ii. Venas Scarab	iii. Venas Khepri
		iie. Venezuela
	ie. Ägypten	iei. Sturm Pharao
		iee. Maiglöckchen
e. Ravenblack Rataestepainotus, 168 cm, rn	ei. Bravo 147	eii. Justobe T-rex
		eie. Arona II
	ee. Black Around	eei. Facemaker
		eee. Rewey

Uusi sukupolvi.

Pvm	Skp	Nimi	Isä	Omistaja
08.07.2010	hann-o.	Raison W!	Indis de Rais	rio

Kilpailustartit ja sijoitushistoria.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 2 kappaletta.
25.08 KK Bailador 1-4 31.08 Pinewood Trakehners, Rownshock

Pvm	Laji ja jaos	Paikka	Luokka	Sijotus
16.09.2010	ERJ Esteratsastus	Wincare	160 cm	03/40
14.09.2010	ERJ Esteratsastus	Dark Side Trakehners	160 cm	01/40

Näyttelykalenteriin merkitään vain sertit. Sertejä on yhteensä 3 kappaletta.

Pvm	Paikka	Luokka	P-tuomari	Sijotus	Muuta
21.08.2010	Dark Side Trakehners	Puoliveritammat	Melanie S.	LKV2/15	irtoSERT, JS
10.08.2010	Wincare	Hannovertammat	Anniina K.	LKV1/1	irtoSERT, JS
10.03.2010	Wincare	Varsat aikuiskuvilla	Kata P.	LKV1/2	irtoSERT, JS

Valmennukset.

30.08.2010 - Valmentajana Hailey - Taso 150 cm
"Kreippi kulki jo upeasti avuilla. Se laukkasi pyöreästi ja taipui hyvin kulmissa. Alkutunnista harjoiteltiin paljon väistöjä, lisäyksiä sekä vähän myös taka- ja etuosan käännöksiä. Hevonen suoritti ne mitä parhaiten. Esteille päästessään hevonen silti vasta innostui, se oikein syttyi! Kreippi ei millään malttanut pysyä ryhdikkäässä keskilaukassa, ja ratsastajan oli usealla esteellä päästettävä reilusti kädellä ja koottava hevonen jälleen avuille hypyn jälkeen. Aluksi hypättiin muutamaan otteeseen P-kirjaimen muotoinen este, vähän joka suunnasta. Esteet olivat tällöin kaikki pystyjä, korkeudeltaan kaikki sellaista 100 cm luokkaa. Toisella kerralla ensimmäistä estettä lähetyessään Kreippi teki melkoisen loikan ja askelten sovitus seuraavalle esteelle oli haastavaa. Silloin hevonen lähti kiihdyttämään laukkaansa, selviytyäkseen esteestä. Esteelle tuli melkoinen vauhtiylitys ja tästäkös Kreippi reimastui ja lähti kiitämään ympäri maneesia ratsastaja selässään. Pari ilmavaa potkuakin Kreippi suoritti. Kun ratsastaja sai hevosen kunnolla kiinni ja paranneltua istuntansa hevonen kulki taas nätisti ja siivosti. Se polki kunnolla alleen ja korskui kuunnellessaan tarkasti ratsastajan apuja. Tämän jälkeen muutamien 130 cm esteiden jälkeen harjoittelimme suhteutettua sarjaa. Ratsukon oli määrä hypätä ensin 90 cm ristikko, josta kaarto maneesin ovelta päin katsottuna oikealle, missä hypättiin maneesin ovelle päin 150 cm pystyeste. Sieltä kierrettiinkin melko helpolla tiellä, mutta silti haastavalla - olihan kyse suhteutetusta sarjasta, kolmen esteen sarjalle. Kaksi ensimmäistä estettä olivat molemmat 140 cm pystyjä ja viimeinen 150 cm okseri. Ratsukko pähkäili kunnolla, kuinka saisivat ponnistettua tarpeeksi ajoissa ja riittävän matkan päästä esteille. Aluksi sarjalla tuli kaksi pudostusta. Melkein heti perään sarja tultiin uudestaan. Sitten ratsukko sai hetken levätä. Kauniin laukannoston jälkeen ratsukko tuli yksinkertaisen pystyn, josta he suunnistivat jälleen suhteutetulle kolmen esteen sarjalle. Tällä kertaa koko sarja meni täydellisen puhtaasti. Ratsukko sai hienon suorituksen jälkeen alkaa laukkapätkän jälkeen jäähdyttelemään loppuravien ja -käyntien kautta. Kreippi oli taas mennyt oikein hienosti, selvää esteaineista tässä hevosessa kyllä on, ja enemmänkin. Jäähdyttelyn jälkeen ratsastaja päästi jalustimet jaloistaan, kumartui eteenpäin taputtamaan hevosta kaulalle. Sitten hän laskeutui alas selästä ja talutti hevosen talliin tyytyväinen ilme kasvoillaan."

29.08.2010 - Valmentajana Hailey - Taso 155 cm
"Kreippi asteli ratsastaja selässään pitkin maneesin uraa. Suurilinjaiset, matkaavoittavat askeleet olivat huomattavissa jo heti ensimmäiseksi hevosen liikkuessa vapain ohjin hallia ympäri. Alkuverryttely alkoi ohjien kokoamisen jälkeen. Ratsukko suoritti voltteja, taivutuksia, tempon vaihteluita ja pysähdyksiä. Ratsukko teki myös avo- ja sulkutaivutuksia. Kun hevonen oli jo kunnolla kuolaimella ja se kuunteli moitteettomasti, sai pari hetken aikaa käynnille. Ratsastaja päästi hevosta enemmän ohjalle. Tein kahdeksikkoradan, jonka neljä estettä koostuivat kahdesta 60 cm pystystä ja suurin piirtein saman korkuisista ristikoista. Ratsukko laukkasi tasaista tahtia esteeltä esteelle, minun huudellessani ohjeita: "Pidempi tie lähempää seinää!" tai esimerkiksi "nyt oikein lyhyt tie, kaarrat heti esteen jälkeen seuraavalle niin että mutkat ja käännökset ovat hyvin pieniä, jolloin askel täytyy olla tarpeeksi pitkä ja vauhdin riittävän hiljainen, mutta kuitenkin eteenpäinpyrkivä." "tasainen tie puolivälistä seinää ja estettä, joten lähestyminen on helppo. Kuitenkin lähestymisen ollessa tätäkin luokkaa täytyy muistaa ylläpitää tempoa ja ajaa tiukasti eteenpäin, mutta kuitenkin tehdä puolipidätteitä reilusti ja päästää kädellä hyvin juuri ennen estettä. Alas tulossa muista ottaa hevonen hyvissä ajoissa kiinni kunnolla!" Ratsukko teki työtä käskettyä. Molemmat, sekä ratsastaja että hevonen, keskittyivät hyvin ja paiskivat tosissaan töitä. Esteitä koroteltiin hiljalleen isommiksi. Sitten ratsukko saikin mennä hetkeksi itsenäisempää ratsastelua, taivutteluja ja siirtymisiä, uralla. Minä aloin muuttamaan esteitä ja niiden paikkaa. Lähelle maneesin päätyä tein neljän esteen jumppasarjan, esteiden korkeudet olivat 55-80 cm väliltä. Jumppasarjan jälkeen suunnattiin kohti maneesin ovenpuoleista vasempaa nurkkaa, jota ennen oli ruotsalainen okseri. Sen jälkeen ratsukko hyppäsi ympyrällä kaksi estettä, kummatkin korkeudeltaan 100 cm. Ratsukko näytti aluksi olevan hieman hämillään tämänmoisesta harjoituksesta, mutta suoritti sen mukisematta. Ruotsalaiselta okserilta siirryttäessä ympyrälle ensimmäinen 100 cm pysty ei ylittynyt niin mallikkaasti ja puhtaasti kuin suunniteltu, mutta hienosti sekin sujui. Ratsastajan korjatessa lähestymisensä seuraavalle esteelle se sujui oikein mallikkaasti. Sitten ratsukko sai hypätä viiden esteen pienen, mutta haastavan, radan, joka koostui pystyistä ja oksereista. Esteiden korkeus oli 140-155 cm. Haastavat tiet ja lähestymiset lisäsivät suorituspaineita. Rataan oli keskityttävä. Yhdeltä esteeltä toiselle lähestyessään ratsukolla tuli hitusen liian lyhyt lähestyminen, joten Kreippi joutui hyppäämään vähän vinossa, mutta ylitti kuitenkin esteen puhtaasti. Tämä hevonen, jos kuka, yrittää. Kreippi selvästi ottaa opikseen ratsastajankin virheistä ja yrittää korjata ne parhaalla näkemällään tavalla. Lopuksi ratsukko vielä jäähdytteli ennen talliin palaamistaan."

13.08.2010 - Valmentajana Karolin. - Taso 100 cm
"Tulit tammasi kanssa maneesiin, ja hymyilin sinulle. Ei viime valmennuksesta ole niin paljoa aikaa. Hymyilit takaisin ja veit tammukkasi kaartoon. Kiristit vyön ja lähdit alkukäyntejä kiertämään. Aloitimme ihan heti sarjalla, joka tosin oli vaivaiset 50 cm. Mutta se nyt on alkusarjaksi hyvä korkeus. Ravattuanne hetken, teitte parit peruutukset ja sitten nostit Kreipillä hienon laukan ja hyppäsitte sarjan yli hups vaan! Tammasi hyppää hienosti. Korotin esteet 70 cm, ja hyppäsitte sen pari kertaa, myös toiseen suuntaan. Sitten muokkasin esteestä okserin, jonka korkeus oli 100 cm. Ensin Kreippi väisti pari kertaa, mutta sitten hyppäsi nätisti. Tosin puomit kolisivat parilla kerralla. Koita saada Kreippiä nostamaan jalkojaan enemmän. Seuraavaksi laitoin teille radan pystyy, mutta tosin ensin hyppäsitte vielä saman korkuista trippeliäkin. Nyt Kreippi ponnisti hiukan liian aikaisin, mutta silti puomit eivät tippuneet. Tosin se sai jonkun energiapurkauksen esteen jälkeen, ja vetikin kiitolaukkaa sinä selässään ympäri maneesia. No, et kuitenkaan pudonnut, onnea! Sait tamman kuitenkin hallintaasi, juuri ennen kuin näytti siltä että se nyt jäisi loppuelämäkseen kiertämään maneesia kiitolaukassa. Jätin teidät hetkeksi pyörimään käyntiä maneesin reunoilla, kun itse hain sillä aikaa lisää tolppia ulkosalta. Tulin takaisin ja pystyitin pari estettä lisää rataan. Sitten aloititte hyppäämään rataa. Pari kertaa Kreippi kielti, mutta kuitenkin sait sen lopulta hyppäämään yli. Kiinnostusta Kreipiltä ei oikein näyttänyt löytyvän, mutta hyppäsi silti hyvin. Lopulta menitte vain yhtä yksittäistä estettä, jonka pari kertaa Kreippi tiputti. Mutta sen jälkeen lopetimme."

09.08.2010 - Valmentajana EveJ. - Taso 160 cm
"Alkuverryttelyssä Kreippi ei vaikuttanut kovinkaan kiihkeältä estehevoselta. Tamma ei edes vilkaissut puomeja, kun aloin kokoamaan rataa kentälle. Ensimmäiseksi kokosin tasaokserin, vaikka se vaatiikin hevoselta paljon eteenpäinpyrkimystä. Sama juttu oli pystyesteen kanssa, jonka kyhäilin toiseksi esteeksi. Kolmantena oli hieman pienempi ristikko ja viimeisenä kaksoiseste. Ristikolla oli hieman vähemmän korkeutta, mutta muut esteet olivat 90 -110 cm. Tamma oli radan aloittaessa todella, todella laiska. Tasaokseri ylittyi juuri ja juuri, mutta melko vastahakoisesti. Annoinkin ratsastajalle "tahtikapulan" eli raipan, jotta tammalle palautuisi mieleen missä ollaan. Samalla ohjeistin ratsastajaa käyttämään rohkeammin pohkeita ja istuntaa. Ratsastajalla oli melko raskas tuntuma suuhun, joten tuntumaa kevennettiin. Kun ratsukko pääsi kokeilemaan tasaokseria uudestaan, oli meno aivan erinäköistä! Kreippi tuli jo paljon paremmassa temmossa, aivan suorana ja ratsastaja valmisteli hypyn paljon paremmin. Kaksoisesteellä tuli pudotus, mutta muuten koko rata sujui hyvin. Laitoin esteiden vierelle hieman ämpäreitä, jotta nähdään, miten tamma suhtautuu hieman erikoisempiin esteisiin. Menoa eivät kuitenkaan ämpärit haitanneet, joten oli aika hieman nostaa radan vaikeustasoa. Esteiden järjestystä hieman muuteltiin ja ristikon tilalle tuotiin muuri. Korkeutta nostettiin myös 140 - 160 cm:iin asti. Kreippi tuli esteille rauhassa, mutta kuitenkin hyvässä temmossa. Kolmannella esteellä tammalla oli kuitenkin vino kaula ja esteelle tulon valmistelu oli jäänyt ratsastajalta puolitiehen. Kreippi kieltäytyikin esteeltä, mutta ratsastaja ei onneksi mätkähtänyt maahan. Rata otettiin vielä kerran uusiksi, jolloin se sujuikin oikein mallikkaasti. Onnistumiseen on hyvä lopettaa, joten annoin ratsukon siirtyä loppujäähdyttelylle."