Tropica Cocos

"Tropica Cocos on minulle merkittävä hevonen sen vuoksi, että se on toiminut kynnyksenä menestymiseen myös koulumaailmassa. Ennen kartoin koulukenttiä, mutta Kookoksen jälkeen kaikki muuttui. Pidän siten tammaa ilman muuta eliittinä, ihan sen luonteenkin vuoksi!"

Kuvista kiitos : Dressurpferde SV

Nimi	Tropica Cocos	Painotus	Kouluratsastus
Rekisteri	VH04-044-5607	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Holstein, tamma	Koulutustaso	Ko Grand Prix, Me 80 cm, Re 70 cm
Väri ja merkit	mrn, ei merkkejä	Kasvattaja	Tropica     Brasilia
Säkäkorkeus	169 cm	Omistaja	Wincare     VRL-05186
Syntymäaika	15.05.2008, 29-vuotias (varl)	Saavutukset	KRJ I, YLA1

  Kookoksen päiväkirja     Täyttää neljä vuotta 23.11.2008     Tropica Cocos on virtuaalihevonen!  

KRJ I arvonimi myönnetty 15.09.2011 (27 + 40 + 20 + 10 + 7,5 = 104,5 p.)
YLA1 arvonimi myönnetty 31.01.2012 (30 - 39 - 42 - 35 = 146p.)

Historiikkia ja luonnekuvausta.

"Miksi meillä ei ole yhtään kouluratsua?" tivasin eräänä hassunhauskana perjantai-iltana. Kuiva kurkkuni suorastaan vaati kimaltelevan alkoholijuoman hörppäystä, minä kun olin ahertanut niska limassa koko viikon. Kuten arvata saattaa, homma lähti hieman käsistä. Heräsin aamulla jomottavan pään kera toimiston lattialta. Viimeinen asia, minkä olisin halunnut nähdä saati sitten kuulla, oli pihalla huriseva auto. Jätin nälkäiset hevoset talliin märisemään pomppaamalla (vai konttaamalla?) kylmästi etupenkille. Ed painoi nolona kaasun pohjaan, selostaen minun eilisiä sekoiluitani. Olin tietenkin mennyt Internetin ihanaan maailmaan seuraamaan nykytallien kuulumisia, vain huomatakseni kuinka ihana Tropican tila Brasialiassa lopetti ja hevosia oli roppakaupalla myynnissä. Olin tietenkin harmissani upean siittolan kaatumisesta (kenties katto romahtanut jälleen?), mutta toisaalta olin innokas näkemään myytävät kaunokaiset. Enkä tietenkään vain innokas, lähinnä ostohaluinen...

  Kamala krapulanhöysteinen matkamme sai paremman käänteen vasta Brasiliassa, missä hejdi pomppi iloisesti vastaan kahta hevosta taluttaen. Molemmat näyttivät upeilta kiiltävine karvoineen ja tanssahtelevine jalkoineen. Katsoin Ediä "minä haluaaaan"-ilmeellä, tietysti silmäripsiäni räpytellen. Miehen lepyttely kuitenkin unohtui minun järkyttyessä siitä todennäköisyydestä, etten varmasti osaisi ratsastaa tuollaisia sirojalkoja. Pelkoni tietenkin kuitattiin nauraen, kuka nyt viidakon keskellä asuva olisi yhtään selväjärkinen... En kuitenkaan itsekään erityisen tervejärkinen ole, sillä halusin välttämättä kokeilla säpsyilevää otusta nimeltään Tropica Cocos. Tamma heitti minut kukkapuskaan heti alkukäsittelyssä, kirmaten vielä karkuun rikkinäiset ohjat lepattaen. Ja tietysti minä menin ostamaan tämän valioyksilön!

  Tropica Cocosta voisi luonnehtia säikyksi, sisäänpäinvetäytyneeksi sekä tavattoman herkäksi, erikoishoitoa tarvitsevaksi tammaksi. Jo tämän otuksen pelkkä harjaaminen saa hoitajat marisemaan kurjaa kohtaloaan. Totta tosiaan, tamman kanssa hoitaessa pärjää olemalla vain erittäin rauhallinen ilman turhan äkkinäisiä liikkeitä. Kookos kyllä on kiltti, mutta se vaatii kamalasti aikaa kaikkine haisteluineen ja miettimisineen sekä ympäristön tarkkailuineen. Kaviot tämä otus sentään antaa nätisti, mutta kiireissään ei kannata tätäkään operaatiota tehdä. Ihmisten stressaus aiheuttaa Kookokselle lähinnä vain silmävalkuaisten vilkkumista sekä ylimääräistä panikointia. Satulan kanssa Kookos on myös ollut aina vähän herkkä. Varusteita ei pidä mäiskiä selkään miten päin tahansa, vaan pitää osata nostaa penkki maltillisesti ylös. Jaloistansa Kookos ei silti ole ihme ja kumma kovinkaan tarkka, joten suojat vilahtavat yhdessä hujauksessa päälle. Vasta suitsien kanssa esiintyy varsinaisia ongelmia. Tamma on kovin arka päästään, eikä todellakaan anna kenen tahansa koskea siihen. Lempeällä maanittelulla sekä rauhallisella käsittelyllä saadaan jo paljon aikaan! Tamma ei ehkä ole unelmahoidokki, mutta omalla tavallaan hyvinkin miellyttävä. Kenties säälittävyytensä vuoksi..

   Käsiteltävänä Kookos on melkoinen diiva, vaikka ei mulkoilekaan hoitajia ylimielisesti. Tamma on hoidostaan niin tarkka, että se järkyttyy syvästi, mikäli asiat eivät suju samalla tavalla. Talutettaessa Kookos on se arkajalka, joka yrittää tulla hoitajan syliin jatkuvasti. Mitään suloista tässä nallekarhueffektissä ei ole, Kookos kun on satoja kiloja painava kavioeläin. Tamma saattaa säpsähtää komennuksesta, jääden taakse norkoilemaan. Kun Kookos sitten huomaa olevansa yksin, saa se sätkyn ja loikkaa eteenpäin. On sanomattakin selvää, ettei kovinkaan moni halua viedä tammaa ulos laitumelle! Itse niityllä otus jää tallustelemaan jännittyneesti, päristen välillä omiaan. Muiden tammojen seurassa Kookos on vähemmän räjähdysaltis, se saattaa kenties jopa kellahtaa mutalammikkoon tyytyväisenä. Ruokakipolla tamma on sitä vastoin melko nirso ja ennen kaikkea hidas. Muiden popsiessa ruokaa kuin viimeistä päivää, Kookos on jatkuvasti pää ylhäällä, välillä lipaisten sieltä täältä.

   Täytyy silti todeta, ettei Kookospookos ole yhtään rauhallisempi nähdessään eläinlääkärin tai kengittäjän. Tamma tarvitsee poikkeuksetta rauhoituksen, muuten se tulee seinistä läpi. Vesikarsinassa otus on sentään saanut itselleen jotain kuria, muttei Kookos silloinkaan ole rauhallisuuden perikuva... Ihme ja kumma hevoshieroja saa sentään tamman alahuulen väpättämään. Kookos meinaakin nukahtaa pystyyn!

   Kouluratsastuksessa Kookos on yllättävän hyvä! Toisaalta eivät odotukset tuskin ole kovinkaan korkealla, kun kyse on tamman kaltaisesta säikkyilijästä... Aina vuosi vuodelta parantuva Kookos on silti melkoinen kuumakalle kentällä! Tamma saattaakin nähdä epämääräisiä ilkeitä mörköjä kentän nurkassa, jotka häviävät heti kun ratsastaja oikeasti ratsastaa.. Tarkaksikin tammaa haukutaan, se vaati osakseen täydellisen täsmälliset avut. Kookosta ei saa taivutettua edes ladon ympäri, mikäli tamma kokee ratsastajansa kovakouraiseksi. Kookos saattaakin vauhkoilla pitkin kenttää, jos selässä on ratsastaja johon neiti ei luota. Luottamuksen voittaminen, ylipäätään Kookoksen tunteminen on välttämätöntä tuloksien saavuttamiseksi! Neiti osaa kyllä, se on notkea ja hyvin takaosaansa käyttävä koulukoni. Oikean ratsastajan alle päästessään Kookos tekee mieluusti annetut tehtävät, vaikka saattaakin aina välillä kerätä turhia kierroksia. Piaffen sijaan yllättäen tehdään levade, piruetista tulee capriole... Onneksi Kookoksen saa sentään kuuntelemaan muutaman rauhallisen ravikierroksen jälkeen! Grand Prix-radoilla kilpaileva tamma silti rakastaa suorastaan kaikkea kouluratsastuksessa; sen tarkkuutta, nopeita siirtymisiä, eleganttia sekä lennokasta liikkumista... Kookoksella ei erityisemmin ole mitään inhokkilikkeitä, mutta se ei loista vaihdoissa erityisemmin. Kenties Kookos vain kaipaa lisää treeniä niiden hiomiseen? Väistöissä sen sijaan tamma loistaa, se kulkee sivuttain lennokkaasti. Samanlaista tarmoa löytyy myös piaffen sekä passagen parista!

   Estekentällä ei Kookos oikein tiedä, miten päin olisi. Toisaalta tamma tuntuu pitävän hyppäämisestä, mutta useimmiten se jänistää liikaa. Kun kentälle raahataan puomeja, säpsyilee Kookos jatkuvasti. Sen kanssa pitää ehdottomasti käydä haistelemassa esteitä, mutten tunnin aikana ei ylitetä edes kavalettia. Kun sitten on nuuskittu ja pöristy tarpeeksi, on Kookos hieman rauhallisempi. Se saattaa ravata jännittynein askelin, mutta lopettaa yleensä touhuilunsa kun pääsee takaisin kouluratsastuksen maailmaan. Tavallisten maapuomien yli Kookos taivaltaa ongelmitta, ovathan ne tuttuja jo koulupuolelta. Neiti menee syvässä peräänannossa keskittyen täysin tehtävään. Saattaa tamma välillä kuumua, mutta kutakuinkin aisoissa se pysyy. Kun sitten puomi korotetaan maasta viisi senttiä ylös, on Kookos epäileväinen. Mitä sen oletettaisiin tehtävän? Usein tamma yrittää vain astua esteen yli sillä seurauksella, että puomit kolisevat äänekkäästi maahan. Arkuliini Kookos villiintyy odotusten mukaan täysin joutuessaan kauheiden puomien uhriksi. Kun tamman yksinkertaisesti laittaa kulkemaan esteelle laukassa oikeaan paikkaan, hyppää Kookos yli - vieläpä innostuneena. Sen tyyli ei ole mikään paras mahdollinen todellakaan, neiti kun heittää päänsä ylös takajalat ristissä. Silti tammalla riittää ponnistusta "jopa" 80 cm radoille, mikäli ratsastaja on todellakin estemestari ja Kookoksen tuttu. Erikoisesteet saavat silti aina tamman sekaisin. Kookos vain jarruttaa moisten härpäkkeiden edessä kauhusta kankeana, valmiina pakenemaan takavasemmalle...

   Maastoratsuna Kookos ei ole kovinkaan kummoinen, mutta on neiti sentään hauskaa seuraa! Mikäli ratsastaja on kyllästynyt punkemaan laiskanpulskeita hevosia eteenpäin apinanraivon voimalla, voi hän ilomielin ratsastella tammalla kokematta samanlaista tukahdettua raivoa. Kookos pärskähtelee jo tallin pihalla epätoivoisena, kuikuillen viidakkoa väristen. Tamma on erittäin tarkka ratsastajansa tuntemuksista, sillä se hätääntyy heti, mikäli selässä olevaa vapaamatkustajaa hirvittää olla viidakon siimeksessä. Brasiliassa syntynyt Kookos sitä vastoin on erittäin varmajalkainenkin tiheässä sademetsässä, vaikka ei neiti matkasta nautikaan. Tamma tuntuu myös jollain kummallisella tavalla aistivan viidakon elukoiden olinpaikat, sillä se ei iltahämärällä suostu astumaan lähellekään jokea. Tamma vain pyörii ja pörisee hätääntyneenä. Hevoslaumassa on neiti sen sijaan huomattavasti rennompi, se vain kipittää edellä kulkevan ratsun hännässä kiinni, silti raskaasti puuskuttaen. Ratsastajalla tuskin on tässä vaiheessa paljoakaan määräysvaltaa, sillä turvallisesta possujunasta ei Kookos meinaa lähteä pois edes kirveellä hakkaamalla. Tästä osastohingusta on tosin se hyöty, että tamma ylittää jokaisen vastaan tulevan maastoesteen, oli se sitten kuinka korkea hyvänsä. Lauman turva taitaa ilmeisesti voittaa estepelon, sillä Kookos rymistelee suuria tukkipinoja omalla omituisella tyylillään.

   Yksin ollessaan maastoesteitä ei tosin pahemmin hypätä, sillä tamma saattaa lyödä liinat kiinni joka toiselle vähänkään epäilyttävälle kasalle. Lepattavat lehdet taustalla saavat Kookoksen värähtämään kauhusta, vaihtaen suuntaa puolipiruetin muotoisesti juuri ennen massiivista porrasestettä. Ratsastajan tömähtäessä mantereeseen on Kookos jo kaukana, laukaten pakokauhun vallassa uskomattoman nopeasti. Tästä ominaisuudesta on hyötyä rannalla, jossa tamma tosin on jo huomattavasti rauhallisempi. Kenties avomaasto saa siitä esiin uusia piirteitä? Niin tai näin, on Kookos aina valmiina nelistämään, mutta vesirajaan se tuntuu vetävän rajan. Jalkoja ulapalle kiskovat aallot tamma välttää visusti!

    Kilpailuaamuna Kookos on yhtä säikkyvää pyörremyrskyä, sitä kauhistuttaa ihmisten hätiköinti ja panikointi. Toisaalta kuka tahansa olisi poissa tolaltaan, mikäli keskellä yötä ihmiset juoksevat pitkin käytävää! Kookoksen maha ei ole kaikista stressinkestävin, joten kannattaa itse olla rauhallinen myös ihmisten mielenrauhan vuoksi. Kun neitiä on silitelty ja rapsuteltu sen pakolliset viisi minuuttia, on syytä laittaa se autoon ennen kuin Kookos hermostuu uudestaan. Keskellä osastoa viihtyvä tamma ei halua olla reunassa, sillä se ei koe oloaan ilmeisesti turvalliseksi kyseisissä paikoissa. Matkalla itsessään Kookos on tosin hyvää seuraa kunhan ihmiset pysyvät rauhallisina. Toisaalta viimeistään kilpailupaikalla tamma lähinnä loikkaa rampilta alas, riehuen ensimmäiset viisi minuuttia ketjut kilisten. Verryttelyalueella keskittyminen onkin vähän kyseenalaista, mutta tiukalla komennolla Kookos oikein säpsähtää kiukkuista ratsastajaansa. Tamma tarvitsee silti paljon treeniä venyäkseen, sekä ylipäätään ilmapiiriin tottuakseen. Kilpailuareenalle astuessa Kookos hörähtää kokeilevasti, mutta useimmiten suorittaa ratsastajansa pyynnöt mielellään. Se levoton pieni varsa on kaukana puhtauttaan kiiltelevästä Kookoksesta, joka menee lisättyä ravia lihakset pullistellen!

Sukutaulu ja sukuselvitys.

Isä: Dacapo v. Rouce sai alkunsa Thesroucessa, jossa se kasvoi ja varttui lupaavaa tahtia. Baked Applen omistaja päätti ostaa moisen tummanpunarautiaan viikarin, josta olisi ilmeisesti tuleva seuraava lupaus kouluradoille. Kiltti, nöyrä ja yhteistyöhaluinen herra vietti elämänsä leppoisasti saavuttaen 50 sijoitusta kouluratsastuksessa, osan jopa Grand Prix-tasolta. Dacapo v. Rouce on sitä vastoin erittäin harvinainen nimi sukutaulussa, ori kun sai elämänsä aikana vain 2 jälkeläistä, joista toinen on kerinnyt jo ajan saatossa hävittämään sivunsa.

Isänisä: Deadmaker PB syntyi kahdesta yleispainotteisesta hevosesta, joten koulutustaso oli täysi mysteeri tuleville omistajille. Yllättäen Deadmaker suoriutui kummassakin lajissa; Intermediate-tasolla koulupuolella, sekä 170 cm yksittäisenä estekentällä. Melko uskomaton tapaus siis, josta sietää olla ylpeä, varsinkin kun estesijoituksia on 42 ja koulusijoituksia 41! Arvonimiä Deadmakerille on kertynyt, kolmospysti koululaatiksesta kuten myös kolmospalkinto yleislaatuarvostelusta. Varsoja Deadmakerille on siunaantunut vain kaksi, joista toinen on koulu- ja toinen estepainotteinen. Ensimmäinen varsa kilpaili Intermediatessa, toinen 160 cm tasolla. Monipuolista geeniperimää jättänyt herra on taatusti toivottu ilmestys sukutauluun!

Isänemä: Hieman unholaan jäänyt Entourage Ann oli yksi vähän vanhollisempi tamma. Tämän suku on hienoa, mutta valitettavan kadonnutta. Jälkeläisille on silti jäänyt jäljelle hienot arvonimet! Entourage Ann nimittäin sai näyttelyistä rohmutun Championin lisäksi komean kolmospystin yleislaatuarvostelusta. Punarautias tamma oli kuitenkin luonteeltaan erittäin yhteistyökykyinen! 29 KRJ sijoitusta sekä 4 jälkeläistä saanut tamma tuskin unohtuu moneltakaan!

Isänemänisä: Unintended Fillip, jos mikä on täysin menetetty tapaus. Tällä otuksella ei ole sivuja jäljellä, mutta saavutukset ovat silti jääneet kummittelemaan. Unintended Fillip sai nimittäin näyttelyiden avulla kerättyä itselleen VIR MVA Ch-arvonimen, jolla totta tosiaan kelpaa ylpistellä! Myös koululaatiksesta mukaan irtosi kolmospysti, ihan kohtalainen palkinto siis. Jälkeläisiä orilla on vähintään viisi kappaletta, kaikki koulupainotteisia.

Isänemänemä: Sincere Fall on jälleen yksi katoamistemput tehnyt holsteintamma. Tämä hevonen on silti monen elukan sukutaulussa, ilmeisesti lapsenlapsiensa siittäessä paljon tammoja. Jäljelle tästä otuksesta jäi silti vain arvonimet, joita on sentään ihan mukavasti. Näyttelyistä rohmuttiin sulhasensa tavoin VIR MVA Ch arvonimi, sekä koululaatiksesta nelospalkinto. No, ainakin rakenne on kohdillaan! Jälkeläisiä ei tammalla silti ole kuin pari kappaletta, mitä nyt etsinnällä saatiin aikaan. Omana aikanaan varmasti suositulla tammalla voi silti olla myös muita, piilossa olevia lapsukaisia!

Isänisänisä: SeaSoul's Narvan on vihdoin ja viimein sivunsa säilyttänyt hevonen. Tämä Skurvashissa asunut, jo edesmennyt komea ruunikko on ihme ja kumma estepainotteinen! Arvonimiä löytyy silti mukavasti! Esikantakirjaus, estelaatiksesta tullut kakkospalkinto sekä yleislaatuarvostelusta napattu kakkospalkinto eivät ole mitään turhaa tilpehööriä todellakaan! Jälkeläisiä tällä on jopa 12 kappaletta, joten ei ole kumma että nimi esiintyy yleisesti kovin monen hevosen sukutaulussa! Luonteeltaan ori oli helposti kuumuva, vaikkakin oikean ratsastajan alla erittäin yhteistyökykyinen tapaus!

Isänisänemä: Nephritic FRA, jälleen yksi menestystarina Skurvashista! Tämä nätti, 168 cm korkea tummanruunikko Ranskan tuonti oli estepainotteinen, mutta silti se kisasi kouluratsastuksessa jopa Vaativa A-tasolla saaden kasaan 147 starttia, 21 sijoitusta. Tamma kunnostautui myös muissa lajeissa loistavasti. Varsoja Nephriticillä jopa kahdeksan kappaletta. Toinen holsteinini Sagitar PB on sen viimeinen jälkeläinen. Mukaan hautaan tulivat ERJ II, sekä YLA2 arvonimet! Luonteeltaan utelias, ihmisystävällinen sekä ennen kaikkea reipas ja rehti ratsu oli taatusti monen unelma koulukenttiä ajatellen!

Emä: Soon-To-Be-Dead PB on alunperin Tropicasta kotoisin oleva nätti holsteintamma. Nykyisessä kodissaan Devilish Dressagemastersissa tälle ruunikolle, 166 cm korkealle tammalle on kertynyt YLA2-arvonimi, sekä 63 sijoitusta. Kuten arvata saattaa, painotuksena toimii kouluratsastus, josta tamma on rohmunnut itselleen tuloksia jopa Grand Prix-tasolta. Varsoja tällä menestystarinalla on silti vain kolme kappaletta, joten nimi on hyvin harvinainen sukutauluissa, varsinkin kun muiden varsojen sivut ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen!

Emänisä: Jo edesmennyt Cut-Throat MHW oli aikanaan hyvinkin kuuluisa holsteinori omassa luokassaan. Skurvashissa asusteleva hevonen keräsi uransa aikana jopa 62 sijoitusta painotuslajistaan kouluratsastuksesta, jossa herralla oli potentiaalia ihan Grand Prix-radoille saakka. Hyvärakenteinen, ruunikko 168 cm korkea ori saikin paljon jälkeläisiä, jopa 10 kappaletta. Valitettavasti suurimmalla osalla näistä on sivut hukassa. Sijoitusten lisäksi herra kahmi itselleen mukavasti laadukkaan kakkospalkinnon koululaatiksesta tulevien sukupolvien iloksi!

Emänemä: Loistokas Carmilla ilmentää meille kaikkea sitä, mihin pyrimme Kookoksenkin kanssa. Omalaatuinen tamma peri isänsä itsevarman luonteen, mutta silti säkäkorkeutta löytyy vain 160 cm. Pienikokoinen, mutta sitäkin taisteluhaluisempi tamma kahmaisikin itsellleen ykköspalkinnon koululaatiksesta, mikä on ehdottomasti kunnioittamisen arvoinen suoritus. Sijoituksia tammalle kertyikin 63 kappaletta, joista osa on GP-tasolta. Varsoja tälle upealle hevoselle kertyi kuitenkin vain neljä kappaletta, mutta sitäkin menestyneempiä yksilöitä.

Emänemänisä: Romanov GER on jo haudan lepoon vaipunut komea, tummanpunarautias holsteinori. Säkäkorkeutta löytyy jopa 170 cm, josta sitten ilmeisesti machoileva luonnekin on saanut juurensa. Kovin kipakka "alfauros" sai kenen tahansa päät kääntymään, eikä ihmekään; saavutuksia on valtavasti! Hyvästä rakenteestaan tunnettu ori saavutti muotovalion tittelin, kolmospystin kantakirjauksesta sekä kakkospalkinnot yleis- ja koululaatiksista. Kuten arvata saattaa, tällä GP tason hevosella on valtavasti jälkeläisiä, jopa 12 kappaletta!

Emänemänemä: Cosmopolitan on jälleen Skurvashissa elellyt holsteintamma hyvällä menestyksellä. Tällä hyvärakenteisella rautiaalla hevosella säkäkorkeutta löytyy jopa 173 cm, ei ole mistään tappijalasta kyse! Suuresta koostaan huolimatta Cosmopolitan on mitä rauhallisin hevonen verrattuna sulhaseensa. Hyvät tallitavat omannut hevonen kilpaili Grand Prix -tasolla asti, kahmaisten itselleen 61 sijoitusta. Cosmopolitan onnistui lopulta saamaan kakkospalinnon koululaatiksesta. Hyvän menestyksen johdosta Cosmopolitan sai jälkeläisiä itselleen 6 kappaletta, joista suurin osa on sentään elävien kirjoilla hyvin menestyneesti. Varsinkin Carmilla (KRJ I) on tunnettu tapaus, sekin tietysti asustaa Skurvashissa.

Emänisänisä: Useissa sukutauluissa vaikuttanut Dirty White Boy on se hevonen, jonka muistan hamasta nuoruudestani. Kaunis kimo holstein oli epäilemättä itseeni vaikuttanut tapaus, sillä ihailin sitä suunnattomasti. Tähän palvomiseen ei ole mitään väärää syytä, sillä Dirty White Boy oli kerrassaan loistokas kilpailuhevonen. Jopa 173 cm korkea holsteinori saavutti uransa aikana 40 sijoitusta kouluratsastuksesta, osan Grand Prix-tasolta. Hieman huonotapainen, mutta liikkeiltään sulava Dirty White Boy siirtyi aikanaan jalostuskäyttöön, saaden aikaan kuusi upeaa varsaa. Näistä monella on hyviä sijoituksia ja jopa laatuarvostelusta palkintoja, kuten myös isällään. Dirty White Boy ansaitsi KRJ II- sekä YLA3-arvonimet, joista sietää olla ylpeitä!

Emänisänemä: Kaunis tummanruunikko Helter-Skelter asui elämänsä aikana Maple Hill's Warmbloodissa, paikkaa ei ole maineella pilattu sitten ollenkaan! Tamman nimi on varmasti käynyt tutuksi sukutauluissa Skurvashilaisen Cut-Throat MHW:n kautta, tällä tapauksella kun riittää jälkeläisiä. Ei Helter-Skelter itsekään mikään paha yksilö ole, tammalla on nimittäin 36 sijoitusta kouluratsastuksessa, aina Grand Prix tasolta asti. On Helter-Skelter jopa voittanutkin muutaman GP-tason luokan, aina vaan parempi! Tämä 166 cm korkea holstein on luonteeltaankin rauhallinen ja tasainen, eikä se omista tammamaisia metkuja lainkaan. Yhteystyökykyinen Helter-Skelter saikin uransa aikana neljä hienoa varsaa, joista kaksi ovat menestyneet myös laatuarvosteluissa.

Jälkeläiset ja jalostusinfo.

Tropica Cocos on tarjolla jalostukseen kaikille puoliveri- sekä täysiveriroduille, lisäksi ratsuponijalostukseen. Tamman genotyyppi värin suhteen on eeAa. Jälkeläisten värien fenotyypit ilmenevät rautiaana (55.55 %), mustana (27.78 %) sekä ruunikkona (16.67 %). Värin lisäksi periytyviä ominaisuuksia ovat säikky luonne, hyvät lisäykset sekä loistava takaosantyöskentely. Kookos on tutkittu terveeksi, mm. taivuttamalla nivelet ja kuvauttamalla silmät sekä jalkojen luuston. Lisäksi tammalle on tehty lukuisia verikokeita, kiimatutkimuksia sekä tulehdusarvojen mittauksia.

Kilpailukalenteri.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 122 kappaletta.

Valmennukset.

22.08.2011 - Valmentajana Pihlaja - Grand Prix
"Liki kaksi vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi valmensin teitä. En suinkaan unohda upeita (...) yhteisiä kokemuksiamme, joten päätin ottaa neuvoista vaarin ja valmentaa mummelia. Kookos tosin oli sitä mieltä, että minun pitäisi pysyä kaukana Hänen Korkeudestaan. En päässyt edes korjaamaan sinun (huonoa) jalka-asentoasi, kun tamma loikkasi heti kiireen vilkkaa uralle. Ripeää toimintaa liki 25-vuotiaalta neidiltä! Ihme ja kumma, että Kookos oli saanut jotain järkeä päähänsä näiden vuosien aikana, sillä se kulki suhteellisen pyöreästi ja arvokkaasti - kunhan minä pysyin kaukana! Toki tamma säikkyili puskia ja pikkulintuja, mutta minä väitän että sinä olisit voinut ratsastaa hevosta paremmin. Katse eteen, pohkeet kiinni ja vain määrätietoisesti uralle! Kookospookos pöllöpää honotti vähän aikaa, mutta taipui rautaiseen (pikemminkin sahanpuruiseen) tahtoosi, tepastellen kauniisti koottua ravia. Lisää pohjetta, varo nojautumasta eteen! Kookoksen jalat nousivat rivakasti, mutta jollain tapaa laiskasti. Minä haluan räväkkyyttä ja voimaa! Käskin sinun ratsastaa lisättyä laukkaa kentän ympäri, kooten seuraavalla uralla ja tehden nopeasti piruetin. Kookos ampaisi laukkaan kuin mikäkin brasilialainen pikajuoksija, sinun jääden melkein jälkeen. Meni muutama (kymmen) kierros, ennen kuin sait tamman edes kiinni. Meni vielä puolet lisää, ennen kuin sait piruetin toimimaan ilman kaatumisia tai tippumisia. Lopputunnista sain nähdä räväköitä piruetteja ja vastapainoksi tyylikästä, mutta voimakasta passagea. Tässä vaiheessa Kookos tosin teki omat temppunsa ja ampaisi täyttä kiitolaukkaa kartanoa kohti. Kaipa puskassa oli orava, kuka ties."

08.08.2009 - Valmentajana Pihlaja - Vaativa A
"Koska teidän suorituksenne ovat lähes poikkeuksetta hyvin epävarmoja, päätin että treenaamme kahta kauheammin saadaksemme moisen säikkyilyn pois päiväjärjestyksestä. Kookos talsi kentälle kuolaintaan napostellen ja häntäänsä vihtoen. Kenties voisimme ottaa jotain hyödyksi hevosen poukkoilusta! Koska suoraan meno oli kerrassaan mahdotonta, laitoin sinut ja Kookoksesi ravaamaan ympyröitä, serpentiiniuria sekä väistöjä jatkuvasti. Jonkin ajan kuluttua Kookos vaikutti vähän hikiseltä, joten käskit sen mennä suoraan. Aina kun tuli sivuaskel, niin otit heti kiinni ja pysäytit tamman. Jossain välissä, kun laukkaakin oltiin menty reippaassa tahdissa, alkoi Kookoskin olemaan kuulolla. Se näytti jälleen mainiolta kouluratsulta, vaikka istuitkin hieman takana. Perse syvälle satulaan, puolipidäte, kantapäät alas ja laukanvaihto! Pian teit joka neljännellä askeleella laukanvaihdon, Kookoksen myödätessä niskastaan ja tehden tasapainoisen vaihdon. Koska Vaativa A-ohjelma sisältää paljon askellajien pituuden säätelyitä, teimme niitä nytkin. Kokoamisissa muista oma käsi, se ei saa jäädä vetämään! Lisätty käynti meni sitä vastoin täysin pipariksi. Nyt kiinni, seis, istunta takaisin, ja käyntiä! Ei kättä niin eteen, lisää pohjetta, kevyt tuntuma! Näin saimme aikaan ihan hyvän tunnin hyvin menneine liikkeineen! Kookos ei muuten edes säikkynyt kertaakaan!"

01.07.2009 - Valmentajana Pihlaja - Vaativa A
"Nyt olisi vuorossa jotain paljon vaativampaa, tarkemmin luokka Vaativa A. Kookos ei näyttänyt kovinkaan innokkaalta oppimaan uutta ihanasta kouluratsastuksesta, vaan se pikemminkin kulki häntää kantamatta, korvat taivasta kohden ja pisteenä i:n päälle vielä luikersi uralla kuin mikäkin ylitsekasvanut käärme. Karjuin aika lailla, käskiessäni sinua ratsastamaan hevostasi. Kookos vain säikkyili huutoani. Revin harmaantuneita, harvoja hiuksiani pois päästäni, ja rukoilin että tuo kamala ratsukko alkaisi joskus panostamaan työskentelyynsä. Kookos toden totta jatkoi vielä kamalammalla linjalla, jolloin kirosin ylemmän tahon hornan tuuttiin. Sitten tulikin kaatosade, ihanaa. Märehdit maneesiin menemisestä, mutta en suostunut. Eihän ketään nyt sokerista oltu tehty? Kookos toisin innostui sateesta. Se pörisi innoisaan veden tippuessa kuin saavista kaatamalla. Otit muutamia siirtymisiä laukan ja peruutuksen välillä, mutta ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Tuntui, että Kookos halusi vain mennä lisättyä laukkaa. Sitä se menikin ihmeen pyöreästi, vaikka pidättäessä tamman korvat sojottivatkin kohti taivasta ja kuola räiskyi. Yritin parhaani mukaan neuvoa vatsalihasten jännittämisestä sun muista istunnallisista virheistäsi, kunnes rääkäisit minulle sanan "HILJAA!" Olin aivan puulla päähän lyöty. Lopputunnista väänsit jotain koulujuttuja minun katsoessani leuka loksahtaneen paikoiltaan, Kookoksen parhaan mukaan vain vältellen antamiasi apuja tehden kaiken päinvastoin."

22.06.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso Vaativa B
"Tällä kertaa ajattelin, että voisimme nyt ihan aikuisen oikeesti tehdä jotain järkevää. Alkuverkasta asti Kookos oli toisin aivan kauhuissaan, se pelkäsi kaikkia minusta naapurin Seppoon. Nyt piti olla skarppina! Ulkoavut läpi, sitten sisäavut, ja paljon voltteja, kaarevia uria ja serpentiinilinjoja. Ihme kyllä, Kookos taisi kerrankin kuunnella, sen kaula nimittäin taipui kauniisti kaarelle ja takapoljenta lisääntyi. Tästä saimmekin oivan tekosyyn alkaa harjoittelemaan ihania askeleen pidennyksiä, joissa tamma kuulemma harppoo kuin mikäkin pikajuoksija. Totta, kerrankin teidän aivotuksenne surrasivat samalla aaltopituudella, jalkoja nimittäin venytettiin aivan äärirajoille. Katsoin hymyssä suin upean valmennettavani työskentelyä, kunnes näin pihatiellä vastaan tulevan auton. No, kerrankin kaikki taitaa sujua, joten tavanomainen 'äkkii puskaan piiloon'-huuto ei kajahtanutkaan. Kävi silti niin kömpelösti, että kun auto hidasti kentän kohdalla, Kookos sai sätkyn ja paineli katujyrän tavoin auton päälle. Siis mitä helskuttia? Selvitimme soppaa puoli tuntia, kunnes huomasin Kookoksen jalan juuttuneen kiinni moottoriin. Huokaisin, irrotin jalan (moottorista), ja lähdin tuhkaa pääni päälle ripotellen takaisin linnaan."

21.06.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso Helppo B
"Et jälleen kerran ymmärtänyt tunnin aihetta ollenkaan, tiuskaisin edessä seisovalle Diamontelle närkästyneenä. Meidän piti mennä ihanan rauhallinen kouluratsastustunti ILMAN satulaa, mutta sinä raahasit mokoman hyödyttömän kapineen kentälle tippa linsissä. Nyt saa riittää tämä pelleily, karjasin, ja heitin sinut säikyn oloisen Kookoksen selkään ilman HOUSUJA. Nurisit ja kurisit selkärangasta, kutittavista karvoista ja kaikesta muusta, joten minulla meni taas pinna kanssasi. Käskin sinun ravata ympyrää, aivan yksinkertaista keskiympyrää siis. Aluksi vinguit ja vonguit kaikesta mahdollisesta, kunnes aloit pääsemään mukaan rytmiin. Huomasin hyvinkin sambaavan lantioliikkeen, sekä aivan loistavan PERÄÄNANNON. Hieman kummastelin sitä, mutta käskin tiivistää vielä tuntumaa, sekä ratsastamaan yhä vain syvempään muotoon. Olit jo aivan puuskuttava, sekä hyvin hikinen. Käskin sinun siten nostaa laukan, ja antaa Kookoksen tehdä tällä kertaa työn. Kokeilimme vielä muutamaa irroittelevaa sivuttaisliikettä, kunnes käskin sinun hidastaa svlengiä eli ottaa käyntiin. Tunnin lopussa pyörryit, tipahdin kentälle ja nauroit katkonaisesti. Ihan hyvin meni vaikka vähän villiinnyitkin!"