Hubbabubba PEC

"Hubbista voisi luonnehtia tallini kantatammaksi, sillä se saapui Snipe Hunting PB:n jälkeen Wincareeseen ensimmäisenä hannu-tammana. Hubbis itsessään on jättänyt hyvää menestystä, sekä loistavaa luonnetta jälkeläisiinsä."

Kuvista kiitos : Tomasz Siergiej

Faktaa ja fiktiota.

Nimi	Hubbabubba PEC "Hubbis"	Painotus	Rataesteratsastus
Rekisteri	VH-58706	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Hannover, tamma	Koulutustaso	Ko VaB, Re 160 cm, Me 130cm
Väri ja merkit	rn, ti, vtj tkvsk vko	Kasvattaja	Remington
Säkäkorkeus	160 cm	Omistaja	Wincare, Diamonte
Syntymäaika	22.01.2009, 12-vuotias (vhkr)	Saavutukset	VIR MVA Ch, ERJ I, YLA1, HANN2

★ Hubbiksen päiväkirja ★ Täyttää neljä vuotta 22.05.2009 ★ Hubbis on virtuaalihevonen! ★

ERJ I arvonimi myönnetty 31.08.2009 (16 + 35 + 20 + 20 + 15 + 15 + 15 = 136 p.)
YLA1 arvonimi myönnetty 26.08.2009 (36 + 44 + 30 + 35 = 145 p.)
VIR MVA Ch arvonimi myönnetty 12.08.2009 (3x MVAsert)
HANN2 arvonimi myönnetty 09.06.2009 (12 + 30 + 22 + 9 + 40 + 5 = 118 p.)


   

Historiikkia ja luonnekuvausta.

Hubbabubba PEC, lyhyesti Hubbis, on toinen hannoverini. Täytyy myöntää, että kyseinen rotu on tuottanut minulle hyvin paljon harmaita hiuksia. Ensimmäinen rotunsa edustajani, Snipe Hunting PB on melkoinen kauhukakara, mutta todella hyvä radoilla. Joten miksi ei sitten uusi saksalainen saapuisi tänne, mahdollisesti jalostuskäyttöön? Kaunis rotu, hyvä rakenne ja loistavat kilpailutaustat, mikäs sen parempaa? Ainoa ongelma on näitten kyseisten rotujen edustajien vähyys ja se, että varsinkin estepainotteiset yksilöt tuntuvat majailevan jossain kivien alla. Tavallisesta markkinapaikasta, hevostalli netistä (jossa satun olemaan 5h päivässä..) kuitenkin löytyi, hieman tuskailtuani olemattomien ostotarjousten kanssa, todella mukava yhdistelmä. Olin aivan kuin puulla päähän lyöty, sillä Hubbiksella on kivat vanhemmat ja mukavat taustat. Varsa syntyi, sai nimekseen Hubbabubba PEC ja on tietenkin tamma, sellaista kun juuri kaipasinkin. Olin erittäin tyytyväinen ostokseeni, eikä "Hubbis" itseasiassa koskaan ole tuottanutkaan pettymystä, päinvastoin!

Yleisluonteeltaan Hubbis on todellinen enkeli. Melko hevosnaamainen enkeli, mutta silti sillä tuntuu olevan näkymätön sädekehä täydellisten kutrien (eiku öh harjan) päällä. Tämä nimitys juontuu tietenkin, yllätys yllätys, luonteen kiltteydestä. Neiti kun vain sattuu olemaan suvun valkoinen karitsa, se ei tee edes pahaa kärpäselle. Emän puolelta tulevaa "liika energisyyttä" tässä otuksessä näkyy vain harvoin. Muutenkaan, edes kymmenen (tuhannen), tallitytön kiljahdukset, lötinät ja ihkutukset eivät saa tätä rauhallisuuden perikuvaa tolaltaan. Voit vaikka soittaa skottilaista säkkipilliä tai leiriytyä Hubbiksen karsinaan (emme tietenkään ole kokeilleet...) ilman muuta reaktiota kuin hyvin kysyvä katse. Tällä tammalla tuntuu siten olevan loputtomiin kärsivällisyyttä meille kaksilahkeisille. Mutta, eihän kukaan hevonen ole täydellinen? Monet vieraamme ovat ihmetelleet, että mitä vikaa tuossa Luojan ihmeessä on, ja minä olen aina vastannut: "Mihin kaikki ih.. hevoset sortuvat?" Erittäin viisaana joku aina mölöyttää: "Naiset!", mikä ei tietenkään voi olla totta. Pitkällisen, tappavan syvällisen keskustelun jälkeen ilmoitan, että ainoa Hubbiksen sortuminen kohdistuu ruokaan, ei samaa sukupuolta oleviin hevosiin. Niin, ruokahan se lopulta vetää meitä kaikkia puoleensa. Muuten erittäin hyvät, kaikkien etikettien mukaiset käytöstavat lentävät kuin leppäkeihäs ruokintakärryn lähentyessä. Hubbis pyrkii seinän läpi, kuopii, kiertää karsinaa ympäri kuin nälkiintynyt häkkieläin ja hirnuu nupit kaakossa. Ihmisten kimppuun tämä nälkäinen elukka ei kuitenkaan pyri, ei edes luimi, mutta saattaa hiukan turvallaan töniä jos ruuan jakaja on sekunninkin jäljessä aikataulusta. Siksi juuri makupalojen kanssa on oltava tarkkana. Ei saa antaa kädestä, ainoastaan kiposta. Ei saa myöskään astua askelia taaemmas jos Hubbis yrittää tulla likemmäs makupalaasi. Myös kipon kolistelu on hengellään leikkimistä. Karsinassa harjaamisen aikana pidä siis näppisi erossa kiposta, tai muuten viisisataa-kiloinen elukka jyrää päältäsi ruokaa odottaen. Vaikka tämmöistä "ruokahullua" voisi luulla tyhmäksi, sitä se ei ole. Hubbis on yksi älykkäimmistä hevosistani. Sillä tuntuukin olevan kuudes aisti, joka varoittaa vaarasta tai puskan takana piileskelevästä oravasta. Rohkea Hubbis kuitenkin on, että tuskin se yhden rupuisen oravan takia stoppailee, toisin karhun tai muun lihansyöjän kanssa asia saattaa olla päinvastainen.

Normaalisti Hubbis on kuin laupias samarialainen; se ei yritäkkän hidastaa päivää olemalla vastahakoinen tai muuten vain inhottava. Se on aina niin kiltti kuin mahdollista, eikä turhia ala remuamaan vaikka olisi miten stressiä tai harja olisi miten kova. Siksi on aina huomioitava että harjaa reippain vedoin, ei kutita hevosta eikä varsinkaan satuta piikkikärjellisillä harjoilla tai muulla vempaimilla. Kyllä Hubbis tajuaa puolensa pitää, mutta silti se voi sortua pikemminkin avuttomuuteen kuin agressiivisuuteen. Tamma on siten hyvin luottavainen ja positiivinen. Juuri tälläisen levollisen hevosen kanssa on ilo olla tekemisissä. Hubbis tapaa seisoa paikallaan kuin tatti, ja neiti liikahtaa vain jalan lepuuttamista varten. Kaikki mahdolliset kumisualla hinkkauksesta harjakammalla kiskomiseen sujuu, eikä ole mikään ihme jos kaikki (kamalat) tallitytöt haluavat harjata tamman tuntia varten. Se käyttäytyy perus itsensä mukaan jokaisessa hoitotoimenpiteessä. Kavioiden otossa saattaa hieman kyllä nojailla vastaan, muttaa siihen vikaan auttaa takaisin nojaaminen. Myös suojien/pinteleiden laitossa neiti saattaa alkaa hinkaamaan päätään jalkoihin, mikä on melko ärsyttävää. Kuitenkaan satuloinnissa tai suitsimisessa ei tavata ongelmia, Hubbis seisoo paikallaan kiltisi ja seisoo vielä silloinkin kun vyötä kiristää. Yhtä nätisti Hubbis käyttäytyy taluttaessa. Se onkin usein pienempien ratsastajien ensimmäinen hevonen, jota he käsittelevät. Tamma löntystelee rauhallisesti katsoen perhosten lentoa, mutta kulkee tarvittaessa reippaastikin jos taluttaja niin haluaa. Levollisin mielin Hubbis kohtaa kengittäjän, eläinlääkärin ja muut valkotakkiset eukot. Siitä tuntuu olevan vain kiva, että saa huomiota, vaikka saisikin piikkejä tai joutuisi kuuntelemaan kengityksen nakutusta.

Ratsastuksessa tamma säväyttää vielä nekin ihmiset jotka eivät ole vakuuttuneita Hubbiksen "taivaallisuudesta". Neitonen sattuu nimittäin omistamaan taivaalliset askellalit taivaallisen tasaisella askelluksella. Se taipuu hyvin, jopa aivan tunnin alussa, asettuu loistavasti kulmissa ja tottelee hyvin vähäisempiäkin apuja. Pieninkin pohkeen painallus saa Hubbiksen liikkumaan eteenpäin, painoapu ja ylävartalon kääntäminen puolestaan tuottaa kaarevan uran. Turhia ei kannata siis pohkeilla paukuttaa tai ohjilla kiskoa. Herkkänä ratsuna tunnettu Hubbis ei siten mene peräänantoon jokaisella ratsastajallaan, eikä suinkaan aina voi olla nostelematta päätään tai steppailematta jos ratsastaja on kokematon. Mikään lasten pullaratsu ei siis ole kyseessä, vaan kansainvälisiä luokkia kilpaileva kisaratsu joka kaipaa osaavaa ratsastajaa. Ei Hubbis tietenkään vaaralliseksi heittäydy, vaan pikemminkin hankalaksi. Osaavat ratsastajat pehmeällä kädellä pitävät tamman "kurissa", jolloin minkäänlaista käytöshäiriötä ei pääse ilmaantumaan. Osaavan ratsastajan kanssa tämä sulavaliikkeinen hevonen tekee melkein mitä vain. Se osaa jopa koulua Vaativa B tasolla. En ole koskaan ollut kouluihmisiä, mutta Hubbiksella ratsastaessa tuntuu, aivan kuin istuisi tyynyjen päällä. Mukavaa, mutta silti siellä selässä pitää ratsastaa! Jos jää vain matkustamaan, Hubbis alkaa ravailla jotain omaa kiemurrellen uralla. Katseen tarkkuus, pohkeitten olemassaolo ja kevyt tuntuma saavat kaikki venkoilut katoamaan. Jos on jo alkutunnista laittanut tamman liikkeelle ja sen vastapainoksi hidastanut askelta, voi havaita tyypillistä, erinomaista lisättyä ravia ja loistavaa kokoamista silloin kuin ratsastaja pyytää. Myös muut tasoaan vastaavat kuviot, kuten sulkutaivutukset, avotaivutukset, pohkeenväistö ja ties mitkä kiemurat sujuvat. Toisaalta Hubbiksen takamus voi olla joskus pohkeenväistössä edellä. Sisäpohje korjaa vian, joten pidä se tiukasti "messissä" vinottaisliikkeitä tehdessäsi. Koulukilpailuissa olisimme voineet rampata tamman hyvien liikkeiden vuoksi, mutta itse en ole edelleenkään innostunut kouluratsastuksesta, joten hautasimme ajatuksen Grand Prix tasolla pomppivasta elukasta.

Esteratsastuksessa Hubbis loistaa. Loistaahan se tietenkin (...) jo kouluratsastuksessa, mutta hyppelyt saavat katsojan todella haukkomaan henkeään. Sarjalle tultaessa ei katsojan silmään eksy minkäänlaista virhettä, yksi voimakas hyppy sisään, askel laukkaa ja hyppy ulos sulavasti. Ei koskaan arvaisi, miten paljon puolipidätteitä moinen yksi suora vaatii. Ensinäkin Hubbis haluaa rynnistää esteelle, mutta tottelee (melko vastahakoisesti) pidätteitä, hyppää normaalisti, hyvin ilmavasti ja sulavasti hypyn mutta heti alastulossa alkaa taas kiirehtimään. Uusia puolipidätteitä siis! Seuraavaksi uusi ponnistus, jossa pitää antaa tilaa Hubbikselle. Jos esteen päällä alkaa veuhtomaan jotain, voit olla varma, että tamma pudottaa puomin. Se on nimittäin ihan pirun kätevä virhetunnistin. Liikaa eteen nojaaminen, jälkeen jääminen, ohjista kiskominen tai yllättävä pohkeella kopautus aiheuttaa joko kiellon tai pudotuksen. Useita muitakin syitä on, milloin neiti tuhoaa estekalustoamme. Liian tiukat kaaret toisin eivät aiheuta ongelmia, niistä Hubbis pitää ja hyppääkin mallikkaasti kummallisen tien jälkeen kohoavan esteviidakon. Notkeutta, ketteryyttä ja ajatusta Hubbiksessa siis on! Tamma sattuu omistamaan myös hyvin nopeat jalat, joista on muutaki hyötyä kuin matkan nopeutuminen. Puomeilla on hyvin hauska seurata, miten Hubbiksen koivet ensin tikittävät ja sitten seuraavaksi taas harppovat kohti uusia haasteita. Myös nopeaa reaktiokykyä tarvitsee esteratsastuksessa, jolloin nopeat jalanheilutukset pelastavat usein omistajan päivän hankkimalla hyllylle yhden kultaisen mitalin lisää. Minkäänlainen estehirvitys ei tuotakaan Hubbikselle ongelmia, se selvittää ne yleensä hyvinkin tyylikkäästi, ja korkeiden esteiden jälkeen pukkaa vielä iloisesti. Tammalla on aivan samanlainen tyyli hypätä kuin useimmilla muilla kanssakilpailijoillaan; se laittaa pään alas, pyöristää selän ja koukistaa jalkansa erittäin mukavasti. Kannattaa siis myödätä kunnolla. Tammalla on vielä yksi ominaisuus, joka on kullan arvoinen; rohkeus. Vaikka olisi miten mutakeli, liukkaan näköinen tie ja pauhaavat bassot, ei Hubbis tee muuta kuin hyppää, ja vieläpä puhtaalla radalla. Tämän takia tamma toimii kilpailuissa, sekä kilpailupaikalla moitteetta.

Aateliset sukujuuret.

Isä: Brasslett DES on mukava elukka. Mukavan elukan tästä... otuksesta tekee sen, että sillä on tasokas yksipolvinen suku, joka mahdollistaa hyvän menestyksen. Ori itsessään on suurikokoinen, ruunikko hannover, joka kisaa tietenkin siinä ihanassa lajissa, jossa hypitään esteitä. Esteratsastuksessa näin virallisesti kisaava Brasslett on kasannut melko paljon sijoituksia, prikuulleen 48 kappaletta. Kapasiteettia herralla silti riittää vain 130 cm tasolle, mutta ei se mitään, realisuutta on kerrankin huomioitu. Brasslett DES on ansainnut estelaatiksesta ykköspalkinnon, yleislaatuarvostelusta kakkospystin sekä hannoverien laatiksesta myös kakkospalkinnon.

Isänisä: Brentano GER jäi tiukan kamppailun jälkeen poikansa varjoon huomiossa. Tämän mustan ja suurikokoisen hannun palkintokaapeissa komeilee lukuisen kullan kimalluksen ohessa yleislaatiksesta napattu YLA2, hannoverien arvostelusta tullut HANN2 ja showjumping-presentation-tilaisuudesta lohjennut SJP-II. Nämä arvonimet takaavat hieman taattua laatua, varsinkin kun ori on täysin estepainotteinen. Kyseessä olevasta lajista onkin irronnut tasan 58 sijoitusta. Ei ollenkaan huono, eihän? Vielä kivempaa on se, että myös näyttelyissä ollaan käyty ja sieltä on tullut mukaan MVAserti. Kenties tulevaisuudessa irtoaa joku arvosana näyttelyistä?

Isänisänisä: Argwohn oli saksalainen lahjakas esteyksilö. Hyvin korkeita luokkia kisaava Argwohn oli ehdottomasti maansa kulmakiviä jalostuksessa, sillä varsoja löytyy hyvin paljon, vaihtelevalla menestyksellä. Itse urallaan Argwohn kuitenkin oli erittäin tavoitteellinen, ja hyvin tunnettu. Vuonna 2000 saatu toinen sija World Cupissa sai tammanomistajat villiintymään, mutta vielä enemmän tarjouksia sateli muiden arvokilpailuiden jälkeen. Uran kohokohtana oli vuosittainen Saksan mestaruusliiga, josta napsahti ykköspalkinto.

Isänisänemä: Baqhiera oli sähäkkä, tummanruunikko sekä erittäin pienisäkäinen tamma. Korkeudestaan huolimatta Baqhiera hyppäsi melkein minkä esteen tahansa, joten oli sanomattakin selvää, että kilpailumenestys oli hyvää. Parhaiten Baqhiera muistetaan kotimaassaan Isossa-Britanniassa kiukkuisesta luonteesta, sekä olympiajoukkieen jaetusta kolmannesta sijasta vuonna 1999. Tämän jälkeen tamma jäi mammalomalle saaden muutaman, loistokkaan varsan, joista tuli jokaisesta erinomaisia yksilöitä lähinnä estepuolella.

Isänemä: Florida. Tamma on täysin koulupainotteinen, siis kuulitte oikein, koulupainotteinen! Tämän tamman merkitystä sukutaulussa voisi hieman kyseenalaistaa, sillä vierastan kouluhevosia estesuvussa. Toisaalta hyväluonteinen ja nätti kimo tuo varmasti sitä tasokkuutta myös ohjaukseen, jota aina välillä kaivataan estekiekuroita suorittaessa. Sijoituksia itsessään tuontisukuiselle hevoselle on kertynyt vain muutama, hieman tarkemmin 17 kappaletta, vanhasta iästä huolimatta. Ehkä Florida oli pikemminkin harrastushevonen?

Isänemänisä: Dolby Jaguar oli ehdoton ykkösnimi esteillä. Tämä komea, isokokoinen hevonen kilpaili kotimaassaan Ranskassa hyvinkin aktiivisesti iästään huolimatta. Dolby Jaguar ei saanut kovin paljon jälkeläisiä, tarkemmin vain 3 kappaletta. Näistä yksilöistä löytyy sekä koulumestareita että estehirmuja, vaikka Dolby Jaguar olikin täysin estepainotteinen. Elämänsä aikana täysin estekilpailuille sekä muutamille vähäisille varsoille omistautunut ori ei kerännyt kokemusta näyttelykehästä, vaikka rakenteellisesti suosio olisi ollut taattua.

Isänemänemä Florie oli puolestaan täysin koulupainotteinen hannover. Tamma kilpaili vain Vaativa A-tasolla, mutta silti saavutti hyvin paljon suosiota kotimaassaan Ranskassa. Florie saavutti monia palkintoja, arvonimiä sekä muuten vain kunnioitusta, sillä jopa tamman luonne oli ystävällinen. Florie varsoi vain muutaman varsan, joista jokainen on menestynyt maailmalla loistavasti. Nykyään tamman nimi sukutaulussa on erittäin harvinaista, joten ei ihmekään, että näistä vähäisistä jälkeläisistä tapellaan kuin pikkulapset konsanaan.

Emä: Terracotta SWA on myös hannoverilainen estehevonen. Mainekkaan kasvattajan kasvatti onkin kisannut ahkerasti painotuslajissaan, saaden 36 jaoksen alaista sijoitusta. Mukava summa, mukava kilpailuhistoria. Tamma itsessään on melko suurikokoinen, 173 centtimetriä ja väritykseltään rautias. Muita jälkeläisiä Terracotalla on vain yksi. Tammalla on siten, kilpailuiden ja muun olellisen vaikutuksesta yleislaatuarvostelusta tullut YLA 3.

Emänisä: Don Corleone on rautias, 167 cm korkea hannoverilainen ori. Don Corleone kilpailee esteitä, mitäs muutakaan, ja on erittäin hyvin menestynyt. 46 sijoitusta sekä useat sertit takaavat varman kilpailullisen laadun, ja kaikenlisäksi vielä Champion-arvonimen. Orilla onkin todella paljon jälkeläisiä, lähestulkoon 20 kappaletta. Nämä ovat menestyneet ihan kohtalaisesti, suurin osa on kilpaillut ja sijoittunut mukavasti. Don Corleone on tietyksi legendaksi muodostunut viruaalihevonen; useimmat puhuvat siitä kuinka kiva olisi omistaa orista jälkeläinen tai muuta. Vaikka nimi on melkoisen yleinen, on kiva omistaa tästä sukulainen.

Emänisänisä: Donauz tuo sukuun mukavasti lisää estetaustaa. Komea, keskikokoinen ori kilpaili esteratsastuksen kärkinimissä monta vuotta, kunnes sen jalka traumaattisesti napsahti poikki. Ennen lopettamista vaativaa toimenpidettä saatiiin vain muutama varsa aikaan, joten tietenkin tämä nimi on sukutauluun enemmän kuin tervetullut. Donauz itsessään ansaitsi urallaan monenlaisia palkintoja, mutta tämänpäiväisten hannoverien kannattajien mielestä paras saavutus oli ehdottomasti Saksan kansallinen mestaruus.

Emänisänemä: Natalie K oli loistava ranskalainen estehirmu. Tältä punarautiaalta tammalta luonnistuivat niin ikään lantilla kääntymiset, kuin valtavien, jopa puissance-luokkien esteiden hyppääminen. Todella korkean kapasiteettinsa tähden tamma suoritti useita epävirallisia korkeushyppy-kilpailuita, joista se selvisi aina voittajana. Muutaman varsan varsottuaan Natalie K yritti viimeistä hyppyään, yli kaksimetristä muuria, mutta kaatui alastulossa niskalleen. Vaikka tamma jouduttiin lopettamaan, säilyi silti sen poikkeuksellinen kyky hypätä läpi suvun.

Emänemä: Tigerland on saksalainen tuonti-hannover. Tigerlandilla on sukunsa laadukkuuden mukaan paljon kilpailutaustaa, 43 sijoitusta esteratsastuksessa ja 2 koulupuolelta. Tätä, 172 centtimetristä, rautiasta tammaa tapaa melko paljon hannoverien sukutaulussa, onhan Tigerland ihan puhdas rotunsa edustaja ja kaiken lisäksi kylmähermoinen kisakonkari. Ei ihme, että hänellä onkin jo 9 jälkeläistä. Tigerlandin jälkeläiset ovat menestyneet melko hyvin kisakentillä. Kahta lukuunottamatta kaikki varsat ovat menneet maailmalle näyttämään sukunsa mahtia.

Emänemänisä: Tiger Woods oli amerikkalainen, suurikokoinen hannover. Tämäkin musta ori ansaitsi hyvin paljon sijoituksia esteratsastuksessa, vaikka Tiger Woods olikin hyvin epätasainen kilpailija. Toisinaan se ylsi voittoon helposti, mutta huonoina päivinään ori alkoi vikuroimaan keskellä esterataa. Luonteellisesti Tiger Woods ei ollutkaan mikään huippu, vaikka sen jälkeläiset ovatkin osoittautuneet useimmiten hieman lauhkeammiksi.

Emänemänemä: Balin ei ollut mikään kärkinimi esteratsastuksessa. Rauhallisen luonteensa sekä hitaamman askelluksensa vuoksi tammasta kaavailtiin ratsua muihin lajeihin, mutta siitä ei lopulta tullut mitään. Balinin askeleet eivät nimittäin koskaan riittäneet voittoon, saati sijoitukseen asti, joten tammasta tuli siten vain siitostamma. Vaikka hirveän lahjakas Balin ei ollut, Hubbiksen muu sukutaulu korvaa puuttuvan vian. Silti tamma oli yksi halutuimpia tammoja jalostukseen sen hyvän periytyksen vuoksi. Muutama tamman jälkeläinen onkin yltänyt aivan esteratsastuksen huipulle asti.

Uusi sukupolvi.

Kilpailustartit ja sijoitushistoria.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Kaikki kilpailut löytyvät täältä! Sijoituksia on yhteensä 141 kappaletta.

Porrastettujen kilpailuiden kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 8 kappaletta.

Näyttelykalenteriin merkitään vain sertit. Sertejä on yhteensä 4 kappaletta.

Valmennukset.

10.08.2009 - Valmentajana Suvi - Taso 160 cm
"Aloitin valmennuksen kehottamalla ratsukkoa (joka oli jo itsekseen lämmitellyt) menemään kentällä reipasta laukkaa sillä välin kun kasasin muutaman esteen. Muutaman kerran huomautin, että laukka voisi olla hieman energisempää. Hubbis ei olisi millään jaksanut kiinnsotua laukkaamisesta ympäri kenttää. Sitten hetkeksi käyntiin ja kerroin päivän aiheesta, eli erikoisesteistä. Aloitimme treenaamisen tavallisella pystyesteellä, jonka alle oli laitettu vesimatto. Sain pian todeta, että tämä tamma ei esteitä arastele. Ratsastaja pysyi loistavasti mukana hypyssä. Hevonen olisi tosin voinut olla paremmin koottuna lähestyttäessä, olihan kyseessä kohtalaisen pieni este. Muutaman hypyn jälkeen siirryimme noin metrin korkuiselle muurille. Ennen muuria oli tarkoitus mennä päädyssä ympyrä puomin yli, sitten lähestyä lävistäjällä olevaa muuria. Puomin ylitys sujui mallikkaasti, mutta lävistäjälle mennessä Hubbis nosti päänsä turhan ylös. Ratsastajan tehdessä pidätteitä tamma päättikin alkaa vaihtelemaan laukkojaan. Koulutuomari olisi varmasti ollut vaihdoista ylpeä, mutta niiden vuoksi Hubbis ajautui turhan lähelle estettä ja pudotti pari laatikkoa. Toisella yrityksellä tamma puolestaan meinasi kaahata liikaa. Ohjeistin tekemään paljon pidätteitä ja kolmannella yrityksellä yli päästiinkin oikein nätisti. Päivän viimeisenä tehtävänä hypättiin rata. Ensin vesimatto-pysty, muuri, lankku, portti ja lopuksi okseri jossa oli jättimäiset johteet kukkapuskineen. Estekorkeus vaihteli metri kolmestakymmenestä jopa metri kuuteenkymmeneen. Ensimmäiset esteet sujuivat hyvin, tosin huutelin välillä muistutuksia pidätteistä, kun tamma meinasi kaahailla. Porti kohdalla rytmi hukkui ja Hubbis joutui ponnistamaan aivan liian kaukaa ratsastajan jäädessä jälkeen hypystä. Tamma pudotti esteen ja sen jälkeen järjesti railakkaan pukkishown. Ihme kyllä ratsastaja pysyi selässä, muttei kyllä näyttänyt istuvan siellä kovin tukevasti.. Viimeisellä esteellä Hubbis hyppäsi yli, mutta esteen jälkeiset pukit lennättivät ratsastajan tutustumaan kentän pohjan laatuun.. Noh, hevonen kiinni, esteet kasaan, ratsastaja selkään ja uusi yritys! Nyt rata meni ilman suurempia kommelluksia. Loppuveryttelyssä Hubbis oli pieni enkeli ja esittele mahtavia askeleitaan. Itsekseen ratsukko voisi harjoitella temponvaihteluita, etenkin kokoamista."

25.07.2009 - Valmentajana Maria - Taso 160 cm
"Hubbis oli tänään melko energisellä tuulella. Sait tehdä sen kanssa rutkasti puolipidätteitä, jotta tamma suostui hiljentämään vauhtiaan. Tämän päivän aihe oli tiukat tiet, ja kaarteiden ratsastus. Se vaatisi että ratsastaja saisi hevosen hallintaan, tiukoista kaarteista ei selviä jos kaahottaa tuhatta ja sataa. Ensimmäisessä harjoituksessa hyppäsitte 8 estettä isolla keskiympyrällä molempiin suuntiin. Esteet olivat tasaisin välein ympyrän kaarella. Tämä tehtävä oli melko haastava, hevosen piti olla hanskassa jotta kaikki lähestymiset onnistuivat ja puomit pysyisivät kannattimilla. Esteet olivat vielä melko pieniä, koska tehtävä oli melko haastava. Ensimmäinen kierros sujui muuten hyvin, mutta et ollut itse tarpeeksi mukana hypyissä jolloin Hubbis joutui pudottamaan puomeja. Pari estettä kolisi. Toiseen suuntaan sujui jo paremmin, pääsitte tulemaan kaikki välit tasaisesti ja pudottamatta yhtäkään puomia. Seuraava tehtävä oli tulla sarja, jonka jälkeen tiukka käännös paaliesteelle. Paaliesteen jälkeen taasen tiukka käännös takaisin sarjalle. Nyt esteet olivat jo 160cm:n korkeudessa. Hubbis hoiti mainiosti sarjan ja tiukat käännökset eivät myöskään tuottaneet sille ongelmia, tehtävän jälkeen se veti vielä muutaman ilopukin. Valmennuksen loppuun tein teille vielä vaativan radan, jossa oli monta tiukkaa tietä ja kaarevia uria. Hubbis juoksi yhdestä esteestä ohi, koska et alkanut kääntää sitä tarpeeksi ajoissa, muuten rata meni moitteitta. Neuvona antaisin sen, että menisit kunnolla mukaan hyppyyn, muuten tamma laskee takaset alleen ja pudottaa puomin. Ratsastit kuitenkin hyvin kevyesti ja siististi tammalla, hienoa työtä!"

14.07.2009 - Valmentajana ondy - Taso 160 cm
"Hubbis oli tänään reipas ja yhteistyöhaluinen ja sinunkin ratsastus oli kiitettäväntasoista. Kemianne sopivat selvästikin hyvin yhteen, sillä sinun rauhallisuutesi sai Hubbiksenkin selvästi olemaan tyyni ja villiintymätön. Esteet olivat tämänpäivän valmennuksessa 120-160cm:n väliltä, jotka ylititte Hubbiksen kanssa hyvin. 150cm:n okseri sai Hubbiksen hieman hermostumaan, sillä ennen estettä se alkoi ryntäilemään, mutta hyppy sujui kuitenkin ihmeen kaupalla puomeja pudottamatta. Sarjoja hypätessä huomasin, että Hubbis oli täysillä mukana ja kuunteli erinomaisesti antamiasi apuja, mikä saikin teidät ylittämään esteet ilman ylimääräisiä pidätteitä. Myötäys oli suurimmaksi osaksi tänään kunnossa, mutta kun esteet olivat korkeimmillaan 160cm:llä, Hubbis ei oikein tiennyt miten ja milloin ponnistaa, sillä sinä aloit selässä ehkä hieman jännittämään, koska Hubbis ei selvästikään saanut avuista kunnolla selkää, jolloin puomeja tippui maahan. Seuraavalla kerralla hypätessänne samaa estettä olit ottanut virheestä opiksesi ja ylitittekin okserin ilman kolahduksia tai tiputuksia. Valmennuksen jälkeen minulle, ja nähtävästi teillekin jäi hyvä mieli, sillä kasvoillasi loisti hymy ja Hubbiskin ravaili loppuraveja korvat höröllään ja tyytyväisen oloisena."

01.07.2009 - Valmentajana Sofia H. - Taso 160 cm
"Onks ihan pakko? Mua ei nyt kyllä yhtään huvittais. Suunnilleen noin Hubbis taisi tänä aamuna pohdiskella kentälle astellessaan. Alkuverryttelyn aikana se yritti alituiseen lintsata jokikisessä kulmassa ja tuntui muutenkin haahuilevan aivan muissa maailmoissa. Sait sen kuitenkin melko pian heräteltyä ja reipastumaankin siinä määrin, että jo ennen harjoitusesteitä se näytti jälleen olevan oma, reipas ja yritteliäs itsensä. Asia, johon erityisesti kiinnitin tänään huomiota, oli pysähdykset - ne kun olivat viimeksi olleet hiukan vähemmän sulavia. Olit todella tainnut panostaa niiden hiomiseen, sillä ainakaan tällä kertaa niissä ei ollut erotettavissa töksähtelyn häivääkään. Kun hyppäämään asti päästiin, Hubbis suorastaan puhkesi kukkaansa; se nosti korvansa suloisesti hörölleen ja askelsi entistäkin näyttävämmin uraa pitkin odottaessaan lupaa lähestyä ensimmäistä, matalahkoa harkkaestettä. Olin todella ylpeä huomatessani, että olitte todella tainneet harjoitella alle metrinkin korkuisten esteiden hyppäämistä kotonakin, sillä viime valmennuksen aikana esiintynyt epävarmuus pikkuriikkisiä esteitä kohtaan oli kuin poispyyhkäisty! Päinvastoin Hubbis liihotteli niidenkin yli omalla, elegantilla ja itsevarmalla tyylillään, joka saa varmasti kilpailijat kateellisiksi. Isoja esteitä hyppäsimme tänään aika vähän, sillä ne eivät tälläkään kertaa tuottaneet Hubbikselle minkäänsorttisia hankaluuksia. Niiden sijaan treenasimme jälleen kerran niitä kullanarvoisia takaosakäännöksiä, joita aina niin mielelläni valmennettavillani teetän. Mukaan mahtui tietenkin myös sarja etuosakäännöksiä, niillä kun on taipumus lisätä hevosen notkeutta ja kuuliaisuutta pohjeavuille. Tämä tamma tosin oli jo valmiiksi kissamaisen notkea, mutta etenkään alussa sitä ei olisi hirvittävästi huvittanut kuunnella apujasi, joten tämä liike oli ainakin siinä mielessä varmasti ihan hyödyllinen. Loppuverryttelyiksi teetätin muutaman kolmikaarisen kiemurauran sekä voltteja niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin, minkä jälkeen sait antaa Hubbikselle pitkät ohjat sekä kiittää ja kehua sitä ylenpalttisesti hyvintehdystä työstä."

11.06.2009 - Valmentajana Sofia H. - Taso 160 cm
"Valmennuksen alussa otin oikeuden vaatia teiltä muutamia perusasioita, joita näin korkean koulutustason valmennettaviltani ehdottomasti edellytän. Suoristamista Hubbis ei tosin tarvinnut oikeastaan ensinkään, sillä se tuki oikein hienosti molempiin ohjiin saman verran ja sekä sen etu- että takajalat pysyivät sievästi samalla uralla, päänsäkin tamma piti kerrassaan erinomaisesti suorassa. Tämä osuus oli siis puhtaan kympin arvoinen. Koska pysähtyminen ja liikkeelle lähteminen paljastavat tehokkaasti hevosen koulutustason, kiinnitin niihin varsin avokätisesti huomiota. Tänään Hubbista ei olisi huvittanut alkuunkaan pysähdellä, minkä näin siitä, että se kyllä totteli kun halusit sen pysähtyvän muttei malttanut seistä hiljaa aloillaan vaan hötkyili ja kuopi kentän hiekkaa vuoron perään kummallakin etukaviollaan. Itse pysähdykset olivat myös aavistuksen verran töksähtäviä. Tähän suosittelisin kiinnittämään huomiota kotipuolessakin. Liikkeelle tamma sitä vastoin lähti oikein mieluusti heti kun niin pyysit. Pohkeenväistöt ja avotaivutuksetkin sujuivat rutiinilla, mistä hyvästä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Takaosakäännöksiä harjoittelimme myös, sillä ne kehittävät nopeaa kääntymistä, mikä puolestaan on mittaamattoman arvokasta etenkin uusintaradoilla, jolloin jokainen sekunti on merkitsevä. Kun istuntasi sun muut pienet mutta tärkeät seikat oli hiottu viimeisen päälle kuntoon, pääsimme vihdoin itse asiaan - hyppäämiseen.Matalilla harjoitusesteillä Hubbis ponnisti hienoisesti vinoon, joten pystytin seuraavaksi pari ristikkoa, jotka tamma ylitti menestyksekkäästi niin keskeltä kuin vain ikinä on edes mahdollista. Esteiden korottamisen jälkeen vinoonhyppäämisongelmaa ei esiintynyt missään vaiheessa, mikä todisti hevosen tottuneen hyppäämään isommissa luokissa ja suhtautuvan hiukan epävarmasti puolen metrin esteisiin kavalleteista puhumattakaan. Aluksi etenitte 140-160-senttisille lankkuesteille aivan liian nopeassa tempossa ja jouduitte liian lähelle estettä, jolloin seurauksena oli ensin pudotus ja sittemmin kieltäytyminen. Ylikierroksilla käynyt Hubbis rauhoittui kuitenkin varsin nopeasti, kun ratsastit sillä välissä muutaman voltin. Tämän jälkeen se hyppäsi nämäkin esteet todella kauniisti ja tyylipuhtaasti. Loppuvalmennus sujuikin sitten varsin ammattitaitoisesti ja ainakin ilmeestäsi päätellen se päättyi yhtä iloisissa tunnelmissa kuin oli alkanutkin."

16.05.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 150 cm
"Hubbabubba PEC oli alusta asti melko inhottava otus. Se alkukäynneissä meni hyvin, reippaasti ja suoraan, mutta heti ravissa otteesi (tai tamman ote) herpaantui ja kaikki alkoi mennä päin helvettiä. Ihku ratsusi hyppi ties kuinka monella uralla, ja sinä yritit turhaan saada kontrollia. Itseasiassa huomasin oman katseesi harhailevan aina espanjalaisessa tallipojassamme, joka ratsasti komealla, mustalla orhilla piaffea. Hubbiksen diivailut puolestaan kohdistuivat ko. ratsuun, ja sinä et edes yrittänyt estää tammaasi. "Flirtti seis!" kiljuin, jolloin sinä katsoit minua hyvin vihaisesti. Hubbis näytti närkästyneeltä, mutta silti aina siitäkin eteenpäin roikkui armaan orinsa hännässä jos mahdollista. Komensin teidät esteille hyvin kiukkuisesti. No, sentään ne te suorititte hyvin, vaikka esteiden välit eivät olleet kovinkaan tarkkoja. Eli toisinsanoen hevosesi osaa hypätä, mutta muuten kaikki meni perseilleen."

10.05.2009 - Valmentajana Judith - Taso 160 cm
"Hubbabubba PEC'n astuessa vieraaseen maneesiin se ei näyttänyt korvaansa lotkauttavan. Ratsastaja oli rauhallinen ja tamma tuntui vaistoavan sen hyvin. Jo heti alkuverryttelyjen aikana Hubbis näytti laadukkaat liikkeensä, eikä ratsastaja tuntunut hievahtavankaan sen verrytellessä jokaisessa askellajissa tehden myös pieniä lisäyksiä ja lyhennyksiä askeleihin. Lämmittelyjen aikana olin koonnut alueelle kaksi pystyestettä, yhden muurin sekä okserin edustaen 100-110 cm korkeutta hieman vaihdellen. Laukkaan Hubbis lähti melkein automaattisesti ratsastajan lyhentäessä hieman ohjiaan ja hevosen saadessa pientä painetta suuhunsa. Ratsastaja ohjasi tamman ensimmäiselle pystyesteelle, jonka tamma hyppäsi tasapainoisesti ja kevyesti, kaikenlisäksi esteen ja hevosen vatsan väliin jäi suuri ilmavara - eikä ihme, olihan hevonen 160 cm tasoinen. Toisella esteellä ponnistuskohta osui hieman väärään, jonka takia tamman etujalka kolahti puomiin tiputtamatta sitä. Kolme viimeistä ei tuottanut ongelmia, jonka takia korotin kaikkia 130 cm ja lisäsin mukaan myös trippelin. Ratsukko suoritti radan muutaman kerran täysin puhtaasti ja vielä nopeasti. Pienen hengähdystauon jälkeen esteet olivat jo 140-150 cm korkuisia ja nyt mukana oli myös toinen okseri. Tällä kertaa ratsastaja nykäisi juuri ponnistusvaiheessa ohjista hieman, joka kostautuikin ensimmäisellä yrittämisellä pudotuksena. Toisella kerralla ratsastajan myödätessä enemmän, hevonen ei edes hipaissutkaan puomia. Viimeisellä kerralla korotus tapahtui 160 cm, johon hevosen koulutustaso riitti. Tällä kertaa jo ensimmäisellä yrityskerralla rata mentiin läpi puhtaasti ratsukon yhteisymmärryksellä ja taidolla. Valmennus lopetettiin kaikkien ollessa tyytyväisiä hyvää suoritukseen. Ratsukko hyppäsi lähes kaikki vaivattomasti ja lennokkaasti, esimerkillistä työskentelyä molemmilta osapuolilta!"

12.04.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 160 cm
"Hubbis oli tosi pirtsakka jo alkutunnista asti. Se hyppäsi kaikki esteet hyvin ilmavasti ja kuola lennellen. Jouduit pidättämään tammaa paljon, mutta välillä jäit vaan vetämään. Muista puolipidätteet! Hosuit myöskin esteen päällä, niin että Hubbis pudotti pirullinen ilme naamallaan puomin maahan. Uudestaan, ja samalla aaltopituudella kiitos. Teit ennen esteitä useita voltteja, ratsastit laukan kuntoon ja sitten vasta tulit lyhellä etäisyydellä. Hubbis ei kerennyt innostuakaan, kun se jo lensi kauniissa kaaressa esteen yli. Bravo! Hypättiin vielä muutama 120 cm este, jotka Hubbis meni nyt hieman rauhallisemmin. Sitten korotettiin, ja samalla alettiin hypätä melko tiukkakaarista rataa. Luulin, että sinulla olisi tullut pupu pöksyyn - vielä mitä! Nostit laukan hullunkiilto silmissäsi, ja kerrankin Hubbis oli samaa mieltä. Hurjastelitte, driftasitte ja hyppäsitte puhtaan radan. Päätit ilmeisestikin harjoitella uusintaratoja. Korotin esteitä kerta kerralta, kunnes ne olivat 160 cm. Teille ei tullut mitään ongelmia, edes sarjalla jossa Hubbis oli aikasemmin näyttänyt hieman sekopäiseltä. Ihan ok valmennus kaiken kaikkiaan, mutta on ainakin selvää se, että te tulette vielä joskus mokaamaan suorituksen kaatumiseen. (Muhaha)"

30.03.2009 - Valmentajana Lilly - Taso 160 cm
"Alkuvalmennuksesta asti Hubbis oli pirteä. Alkuverryttelyiksi menimme avoja, sulkuja, pohkeenväistöjä ja peruutuksia. Lopulta sait apusi kunnollisesti läpi, ja käskin teidän tehdä avoja, sulkuja ja pohkeenväistöjä ravissa sillä aikaa kun kokosin esteitä. Hubbis oli verryttelyjen jälkeen kuuliainen, ja aloitimme hyppäämisen. Verryttely-esteillä Hubbis yritti rynnistää esteille, mutta muutamien toistojen ja puomien pudotuksien jälkeen tamma alistui tahtoosi ja hyppäsi esteet hyvässä tempossa. Aloimme harjoittelemaan sarjaesteitä, erityisesti jumppasarjoja ja kolmoissarjoja. Rakensin siis kentän keskelle kolmoissarjan ja nomraalin ristikkosarjan sekä jumppasarjan. Käskin teidän tulla ristikkosarjaa, ja Hubbiksella oli taas vauhti päällä. Jonkun aikaa tätä hypättyämme siirryimme jumppasarjoihin, ja tällä kertaa Hubbis alistui suosiolla tahtoosi. Nojasit hiukan liian paljon eteen estettä lähestyessänne, ja siitä Hubbis huomauttikin pukittamalla pienesti. Korjasit istuntavirheesi hyvin, ja yhteistyönne alkoi pikkuhiljaa sujua yhä paremmin ja paremmin. Kolmoissarjoilla Hubbiksen vauhti oli alussa liian kova, ja viimeisellä esteellä vauhti alkoi hiipua mikä näkyi muutamassa puomin pudotuksessa. Aloit pikkuhiljaa saamaan Hubbiksen ymmärtämään, että vauhdin on pysyttävä kaikkien kolmen esteiden aikana ja Hubbis suoriutuikin loppujen lopuksi ihan hyvin tästä harjoituksesta. Harjoittelimme vinoja lähestymisiä samaisella kolmoissarjalla ja Hubbiksen vauhti oli tällä kertaa juuri sopiva, ja hypyt onnistuivat todella hyvin. Kokosin kolmoissarjoista maneesiin pienen radan, johon kuului yhteensä neljä kolmoissarjaa ja jokainen niistä hypättiin kahteen kertaan. Rataan kuului paljon jyrkkiä käännöksiä, ja Hubbis suoriutui niistä loistavasti. Hubbis onnistui heti ensimmäisellä kerralla tekemään puhtaan radan ja tamma kulki allasi hyvässä muodossa, eteenpäin pyrkivänä ja kuuliaisena. Muutin tällä hetkellä 160cm kolmoissarjoista maneesin keskelle 90cm korkuisen pitkän sarjan, johon kuului viisi hyppyä. Tässä tehtävässä näkyisi tamman mahdollinen notkeus ja ponnistusvoima. Hubbis lähestyi pitkää sarjaestettä hyvässä, ripeässä vauhdissa ja suoriutui hypyistä loistavasti. Tamman ponnistusvoima oli mahtava, ja notkeuttakaan ei puuttunut ollenkaan! Valmennuksen lopuksi hyppäsimme vielä radan johon kuului ensimmäisenä hypättävä 160cm pystyeste, toisena hypättävä 155cm ristikko, kolmantena hypättävä 160cm kolmoissarja josta jyrkkä käännös oikealle 160cm muurille ja siitä edelleen ristikolle. Tamma aloitti radan hyvin, hitusen liian nopeassa tempossa. Hubbis hyppäsi pystyesteen taitavasti ja kaartoi oikealle ristikolle ja siitä edelleen kolmoissarjalle joita olimme tämän valmennuksen aikana harjoitelleet paljon. Hubbis suoriutui erittäin hyvin ja jatkoi matkaansa oikealle muuria kohti. Hubbis keräsi vauhtiaan, ja heitti innoissaan yhden pukin ennen muuria josta tamma suoriutui myös virheettä. Ristikon eli radan viimeisen esteen Hubbis hyppäsi myös virheettömästi. Hyvä Hubbis! Annoin teidän tehdä vapaat loppuverryttelyt ja aloin korjaamaan esteitä pois."

27.03.2009 - Valmentajana Härriet - Taso 160 cm
"Ihan meinasin hämmästyksestä lentää selälleni, kun näin Hubbikset liikkeet astuessani maneesiin. Jo rento käynti kieli sen potentiaalista. Ajattelin heti mielessäni, että tästä tulisi hyvä valmennuskerta. Lämmittelyä aloitellessamme kertoilin hieman tunnin ohjelmaa, esteitä tällä kertaa. Koska Hubbis on todella kyvykäs esteratsu, ajattelin, että voitaisiin kokeilla mihin asti tamman kyvyt riittävät. Avojen ja sulkujen jälkeen otettiin pohkeenväistöä ravissa. Tamma otti hyvin kuulolle, kuten oli tarkoituskin. Olin jo koonnut maneesiin yhden pystyesteen, jonka edessä oli pari maapuomia. Otimme puomit ja n. 60cm pystyn pariin otteeseen ihan vain lämmittelyn kannalta. Hubbis näytti olevan täpinöissään ja sitä piti pidättää melko voimakkaasti. Kun esteen korkeutta ruvettiin nostamaan, poistettiin puomit. Hubbis innostui joka kerta vain enemmän kun esteen korkeus nousi. Kun este alkoi näyttää 130 cm päätettiin pitää taukoa. Tamma sai kävellä pitkin ohjin. Rupattelimme siinä niitä näitä ja kerroimme hauskoja juttuja hevosistamme vuorotellen. Kun Hubbiksen hengitys tiheys oli taas tasaantunut otettiin hieman ravia. Este otettiin pariin otteeseen ja nostettiinkin kerran. Välillä tamma meinasi rynniä päätäpahkaa esteelle, mutta ratsastaja sai sen hallittua kovalla työllä. Pystyn korkeus oli maximissaan huimat 160cm, mutta enempää en edes uskaltanut kuvitella. Tamma pudotti pariin otteeseen, mutta selvisi siitä puhtaastikin ja puhtaaseen lopetettiin. Loppuverkoissa otimme paljon eteen alas ja ravailimme melko pitkän pätkän. Kun Hubbis sai lopuksi pitkänohjan, se huokaisi syvään. Lopuksi määräsin ratsukon maastoon pitkille käynneille pitkin ohjin, jotta esteistäkin pysyisi tammalla hyvä maku suussa."